24.06.2014

Posted at 19:27h in Yleinen by
0 Likes

”Tulee mieleen joku hajuvesi.” ”Voiko mausta sanoa, että se on kylmä?” ”Tämä maistuu kielen keskiosassa, kun taas edellinen viini levitti makunsa kielen sivuille.” ”Kyllä tämä vaan maistuu niin paljon talvelle, etten osaisi juoda tätä kesällä!” 

Mm. edellä mainitun kaltaisia luonnehdintoja lenteli ilmassa, kun me viikolla maistelimme Emilianan luomuviinejä Ravintola Lasipalatsissa yli viidentoista naisen voimin. Jälleen kerran saatiin muistutus siitä, ettei makuasioista kannata kiistellä. Se mikä maistui toisen suussa hapokkaalta saikin toisen toteamaan, että ”ihanan pehmeää!” eikä maun kuvailulle ole olemassa yksiä oikeita termejä.

emiliana_ruoka1

 

Toki monista asioista oltiin yksimielisiäkin, kuten siitä, että maistelemamme neljä Emiliana-viiniä olivat kaikki todella laadukkaita ja jokainen löysi niiden joukosta helposti suosikkinsa. Itselleni viininmaistelu on tähän saakka ollut aikalailla lajia ’lasista suoraan suuhun ja sitten arvio haluanko lisää samaa lajia vaiko en’, mutta asiantiuntijoiden opastuksella alkoi aueta paremmin mm. viinin pyörittely lasissa (viini saa ilmaa ja tuoksut ja maut ”heräävät”) ja klyyvarin tunkeminen kunnolla viinilasiin. Ehkäpä pienellä harjoittelulla sieltä alkaisi löytyä vähän eksaktimpia tuoksuja kuin ”hedelmäinen”.

Vaikka maistelemissamme viineissä olikin nyt mukana yksi itselleni uusi tuttavuus, jota en ollut ehtinyt vielä parin viikon takaisella viinipiknikillämme maistaa, niin pysyi suosikkini Emilianan viineistä silti samana. Niinpä suuntasin juhannuksen alla Alkoon ja nappasin mukaani pullon Emilianan Adobe-valkoviiniä tarkoituksenani kokeilla kuinka se passaisi kesäisten grilliherkkujen kaveriksi.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Muutama viikko sitten Satakunnan Kansassa töissä ollessani osui sopivasti kohdalle ruokajutun kuvaukset joita ainakin itse teen hirmuisen mielelläni, sillä se tarkoittaa yleensä sitä, että kyseisenä duunipäivänä saa nauttia kunnon lounaan. Ihastuin toimittajan juhannusruokajuttua varten valmistamiin herkkuihin siinä määrin, että osa meni heti omalle jussiruokalistalle.

Tommin väsäillessä pekoniin käärittyjä, kaneliviskillä maustettuja lihapullia valmistin minä  grillattuja munakoisorullia SK:ssa olleen ohjeen mukaan.

 

emiliana_ruoka

Grillatut munakoisorullat

2 munakoisoa

suolaa, sokeria, oliiviöljyä

Täyte

3 tomaattia

pätkä kesäkurpitsaa

1 punasipuli

1/2 dl persiljaa silppuna

1/2 dl minttua silppuna

1/2 dl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

  • Leikkaa munakoisot pystysuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja mausta ne oliiviölyllä, suolalla ja sokerilla ja jätä maustumaan noin puoleksi tunniksi
  • Pilko täytteen ainekset pieneksi ja sekoita ne öljyn, yrttien ja mausteiden kanssa ja anna maustua hetki
  • Avaa viinipullo ja kaada itsellesi lasillinen
  • Kuivaa munakoisoviipaleet ja grillaa niitä hetki molemminpuolin
  • Levitä täytettä viipaleille ja kääri ne rullalle

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä herkullisiksi koko pöytäseurueemme voimin todetut munakoisorullat sopivat tilanteesta riippuen joko pääruoaksi tai sitten lihan lisukkeeksi. Meillä löytyi lauantaina lautaselta salaattia, näitä munakoisorullia ja sitten tommin megalihapullia. (Tai oikeastaan lihapulla, sillä olivat niin isoja, että yksi riitti oikein hyvin. 😀 ) Oma veikkaukseni oli, että Emilianan Adobe Gewürztraminer -viini voisi passata hyvin tällaisen kasvisruoan kuten näiden munakoisorullien kaveriksi ja olin aivan oikeassa. Oikein kesäisen raikas makupari!

Uskallan väittää, että tästä kevyesti mausteisesta Adobe-valkkarista taisi nyt tulla mun kesän luottoviini, siinä määrin siihen tykästyin. Himpun alta kymmen euron hintakin on  eettisesti tuotetusta luomuviinistä varsin passeli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein munakoisorullille myös makoisan fetatahnan, mutta se väsättiin tarjolla olleista aineksista eikä suoraan lehdessä olleen ohjeen mukaan. Oma fetasoosini oli seuraavanlainen. Tuoreita yrttejä voi toki nakella mausteeksi ihan oman maun mukaan.

Fetatahna

2 dl turkkilaista jugurttia

2 dl fetaa murusina

hieman sitruunamehua

mustapippuria

ruohosipulia

persiljaa

sitruunamelissaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Jos te mietitte, että miksi kaltaiseni useimmiten miehen kokkauksia syövän keittiötumpelon blogissa on oikein reseptejä tällä kertaa tarjolla, niin kyse on siitä, että haluamme  kannustaa teitä lukijoita osallistumaan Re:fasionin ja Emilianan reseptikilpailuun, jossa yksi onnekas voittaa 500 € matkalahjakortin!

Kilpailussa etsitään kesäisiä reseptejä, jotka sopivat yhteen Emilianan maukkaiden luomuviinien kanssa. Nyt kannattaakin siis napata kuva omasta kesäherkkubravuuristasi,  naputella sen resepti Emiliana-kampanjasivullemme ja laittaa sitä jakoon somessa, sillä eniten FB-tykkäyksiä kerännyt resepti tuo laatijalleen matkalahjakortin!


23.06.2014

Posted at 19:25h in Yleinen by
0 Likes

Siinä vaiheessa, kun ihminen googlailee lähes päivittäin erilaisista suolisto-ongelmista ja runoilee hakusanoiksi mm. riimin ”sipuli ripuli”, niin tietää, ettei oo kaikki ihan kunnossa. Mun vatsa on alkanut taas oireilemaan enenevissä määrin enkä oikein tiedä mitä kautta tätä taas lähtis selvittämään missä syy luuraa ja mikä ruoka-aine ei kenties sovikaan.

Oireiden sitten pitkän sairastamisen jälkeen pikku hiljaa hiivuttua purettiin lääkitys ja olen saanut olla monta vuotta melkoisen rauhassa kyseisten vaivojen suhteen. Toki joka ikinen kerta, kun peukaloniveleni kipeytyy, pelästyn, että taasko se kaikki alkaa, mutta joskus viitisen vuotta sitten mun hoitosuhteet sairaalan poliklinikoille lopetettiin, kun todettiin mun olevan kaikin puolin taas ok. (olin yhtä aikaa hoidettavana sisätautien-, reumatautien, suu- ja leukatautien ja naistentautien poleilla.. )

Nyt on kuitenkin taas viime kuukausina alkanut sisälmykset osoittaa merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa. En mä nyt halua sen enempää kakkajuttuja kirjoittaa, mutta sanotaanko, että ikinä ei voi tietää koska ja missä mun vatsa päättää, että nyt hei helvetillinen kipu päälle ja se ei sitten helpota ennen kuin on paskonut itsensä tyhjäksi lähes päästä saakka. Kipu on todellakin kova ja siihen liittyy usein pahoinvoinnin tunne ja kamala kylmähiki. Kylpyhuoneen lattialla on tullut heijattua itseäni sikiöasennossa ilta jos toinenkin.

Kuvankaappaus 2014-6-23 kello 20.19.39

Kohtaukset olivat pitkään niin harvoja ja satunnaisia, että en niistä pahemmin huolestunut, mutta nyt oireilun selkeästi tihennyttyä olen koittanut alkaa pistämään syömisiäni ja oireilujani ylös. Pitkän aikaa meni niin, että mitään yhteistä nimittäjää en syömistäni asioista keksinyt, mutta pari viikkoa sitten thaikkuravintolakeikan jälkeen kivusta ilmoittaessani mieheni esitti kysymyksen: ”voisko se johtua sipulista?”

Niin, voisko se johtua sipulista? Tommi heti samalla kysymystä esittäessään googletteli asiaa ja löysi jostain infoa, että pujoallergiaan voi toisinaan liittyä ristiallergiana yliherkkyys myös mm. sipulille. Mä en ollut tällaisesta koskaan ennen kuullutkaan. Vastaan tuli myös prebiootti nimeltä inuliini, jota esiintyy luonnostaan mm. juurikin sipulissa, valkosipulissa ja parsassa ja voi aiheuttaa joillakin ihmisillä vatsavaivoja. (Niin no, ihan mikä vaan voi aiheuttaa joillakin ihmisillä vatsavaivoja.. ) Ja ainakin nyt viimeiset kerrat kun kohtaus on iskenyt, on ruokani hetkeä aiemmin sisältänyt sipulia.

Kuvankaappaus 2014-6-23 kello 20.19.25

Mä olenkin tässä nyt viime päivinä miettinyt, että millaisella ruokavaliolla sitä oikein alkaisi tätä asiaa tutkimaan ja kokeilemaan. Jättämällä nyt vaan kaikki sipulihommat pois (miten voi ihminen laittaa ruokaa ilman sipulia? Mä rakastan sitä!!) vai aloittaa ihan jollain super yksinkertaisella syömisellä ja lisätä aineksia sitten pikku hiljaa oloa kuulostellen?

Mikäli tämä nyt tuntuu tästä kovinkin vielä pahenevan, niin lääkärikeikkaahaan se sitten pukkaa, mutta ajattelin, että voisin nyt ensin koittaa vähän tutkiskella tätä asiaa ruokapäiväkirjan avulla. Olisi sitten lekurillekin lisää tietoa mikäli ei oireilu vähene ja vastaanotolle päädyn.

Paula Heinosen Vihdoinkin hyvä olo – Suolisto kuntoon ruokavalion avulla kirja tuli googletteluissani aika usein vastaan.. se kuulostaisi vallan meikäläselle sopivalta opukselta. Pitänee suunnata huomenna kirjastoon.

Tää on nyt vähän tällaista ääneen pohtimista, ja keskustelun herättelyä mikäli teistä kellään olisi kokemuksia samanlaisesta oireilusta tai siitä millaisella ns. koeruokavaliolla on sellaisen aiheuttajaa mahdollisesti lähdetty haarukoimaan.


23.06.2014

Posted at 19:08h in Yleinen by
0 Likes

-yhteistyössä Make Bra-

Nonni, taas se ämmä keekoilee tissiliiveissä kameralle eikä malta olla postaamatta kuvaa blogiinsa! Mutta nyt on kuulkaa niin mielenkiintoinen keissi kyseessä, että pakkohan tästä on raportoida kuvien kera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuh, ei oo ihan maailman esteettisimmät tissiliivit, mutta eipä niiden tarvitse kauniilta näyttääkään, sillä kyseessä on vain mittatilausriliivieni sovitusversio. Luit ihan oikein, mittatilausrintaliivit! Melkoinen dream come true kaltaiselleni puskuripirkolle.

Minuun otettiin tuossa keväällä yhteyttä Tampereellea toimivasta firmasta nimeltä Make Bra ja kerrottiin, että siellä oli lueskeltu jotain tissiliivituskailujani ja kysyttiin olisinko kiinnostunut mittojen mukaan tehdyistä liiveistä. No jaa-a, mitäpä luulette!

Projekti lähti liikkeelle siitä, että meilasin Make Bran suunnittelijalle Annelelle mittani ja suuntasin sitten Tampereen reissullani kokeilemaan noiden mittojen mukaan tehtyjä tässä nähtäviä sovitusliivejä. Pieniä muutoksia ekaan malliin tulee, jotta istuisivat rintojen välistä tiivimmin rintojen väliin, ja kaarituen mitta hieman muuttuu, mutta kuppi oli aivan täydellisen kokoinen! Ja parasta tässä on se, että antamieni mittojen lisäksi Annele oli käyttänyt oikean koon arvioinnissa blogini kuvia ja tullut niiden perusteella siihen tulokseen, että tekee yhtä kokoa pienemmän kupin kuin mitä mitataustulokset antaisivat ymmärtää. Melkoinen ”näkijä”! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka minä nyt tulenkin saamaan itselleni ihan valmiit liivit, niin Make Bran pääasiallinen tuote kuitenkin alusvaatteiden kaavat ja niiden valmistamiseksi tarvittavat materiaalit. Vaatetusalan artenomiksi valmistunut Annele Isomäki innostui alusvaatteiden ompelusta 90-luvun loppupuolella ja päätyi opiskelemaan puuhassa tarvittavia tekniikoita kurssille Ikaalisten Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitokseen. Siitä lähtien Annele on valmistanut alusvaatteita ja kehitellyt kaavoja ja ohjeita muidenkin käsityöharrastajien iloksi.

Kun kerran väsää kaavat juuri itselleen sopiviksi, onkin sitten helppo hurautella liivejä sellaisissa kuoseissa ja väreissä kuin tahtoo. Nyt kun minullekin on sovitusliivi ja kaavat kunnossa, niin mietinkin, että pitäisikö uskaltautua Make Bran rintaliivikurssille jossain vaiheessa. Olen ompelijana melko noviisi, mutta Annele vakuutti, että oikeat tekniikat opittuaan homma ei ole enää lainkaan hankalaa.

Erilaisia liivimalleja löytyy vajaa kymmenkunta ja kokohaarukka kaavoilla on mallista riippuen välillä 65A-100F. Ladattavien kaavojen ja ohjeiden lisäksi Make Bran sivuilta voi tilata myös liivien valmistuksessa tarvittavia materiaaleja kuten ontelonauhoja, hakasia, kaaritukia ja liivien kupeissa vuorena käytettävää pehmoista ja loistavasti rintojen muotoihin mukautuvaa ”vaahtomuovia”. Kaikki MB-tekniikalla valmistettavat liivit tehdään aina niin, että kupissa on tuo vuori, jonka päälle voi sitten rakentaa kupin ihan millaisista kankaista haluaa. (Lisää tietoa materiaaleiseta TÄÄLLÄ)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselleni on nyt tuloillaan liivit ihanasta kukkia tulvivasta kankaasta, sillä halusin itselleni värikkäät ja kesäiset liivit kaapin tursutessa lähinnä vain mustia tissinkannattimia. Projekti on siinä vaiheessa, että se odottaa minun seuraavaa Tampereen visiittiäni, jotta saadaan tehtyä toinen sovitus, jossa sitten katsotaan viimeistelyasiat kuten ympärysmitta kuntoon.

Tästä projektista ja Make Brasta siis tulossa lisää juttua jahka pääsen käymään Tampereella. Muutaman viikon duuniputki pitäis rutistaa ensin läpi, niin sitten pitäisi päästä suuntamaan manseen ja ruusupuskaliivejäni sovittamaan. En malttaisi odottaa!