Tässäpä parin kuvan mittaiset juhannusterkut täältä aurinkoisesta, mutta lähes jääkarhun ahterin viileästä Porista.

Kuvankaappaus 2014-6-20 kello 21.29.09

Tyyli on tietenkin ollut kohdallaan kuten aina. Villaukat Crocsin ballerinoissa ja Amorphis-huppari kesän suosikkihousujen kaverina. Kädessä tietenkin mitäs muutakaan kuin skumppalasi. Ifeel pretty and happy.

Juhannusaattoon on kuulunut perinteisesti saunomista ja syömistä. Lisäksi nöyryytin hieman murua ja hänen pikkuveljeään tikan heitossa. Oli kesän ekat heitot ja fiksua olisi varmaan lopettaa se samontein tähän onnistumisen tunteeseen, sillä tunnen itseni ja tiedän kuinka paljon se taulun ohi nakkelu turhauttaa, jota useimmiten harrastan.

Kuvankaappaus 2014-6-20 kello 21.29.26

Juhannuksen paras herkku syntyi tänään minun ja Tommin yhteispelillä, kun väsäsimme suussasulavan ja kesäisen Brita-tortun. Ohje tähän raparperihilloketta välissään piilottelevaan kakkuun löytyi torstain Satakunnan Kansasta ja tiesin sen loistavaksi, sillä sain onnekseni pari viikkoa sitten kuvata ja syödä toimittajan väsäämää versiota. Nam ja slurps.

Minun juhannusaattojuhlintani jäi kuitenkin loppujen lopuksi melko lyhyeksi, sillä Tommin lähtiessä anoppilareissun jälkeen paljuilemaan kaverinsa luoksi palasin minä suosiolla  kotiin hirvittävän hartiakivun vuoksi. Joten täällä sitten nappailen särkylääkkeitä, etsin asentoa, jossa sattuisi vähiten ja tuijottelen kymmeneen kertaan nähtyä Notting Hilliä. Huikeaa.

Ihanaa juhannusta kaikille!


Penkkiurheilu. Siinä on laji, jota mä en itse niinkään aktiivisesti harrasta, mutta kuten tupakointikin, niin penkkiurheilun uhriksi voi joutua myös passiivisena vierestä katselijana.

Mun mies on aika lailla pahimman luokan penkkisporttaaja. Aina just kun ehdin huokaisemaan helpotuksesta joidenkin elämän aikatauluja rytmittäneiden kisojen päättyttyä, niin jo puskee seuraavaa lajia. Formula, jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, pujottelu, yleisurheilu jne jne. Muistan yhden lauantain jokunen vuosi sitten, kun tulin olohuoneeseen, niin televisiossa oli ruutu jaettu kahtia, toiselta puolen tuli mäkihyppyä, toisella laidalla teksti-tv sylki jääpallotuloksia. Samaan aikaan radiossa pauhasi Ässien peli, ukko luki netistä jatkoaikaa ja vahtasi toisessa välilehdessä muiden liigapelien tapahtumia. Äijä siis oli kerralla vallannut kaikki medialaitteet taloudestamme urheilun seuraamiseen! Paraskin multitaskaaja.

Olympialaiset, MM-kisat sun muut sujuvat kuitenkin nykyään sillä tavoin rauhallisissa merkeissä, että mies on jo ajat sittet tajunnut, että rauha säilyy talossa parhaiten, kun hän poistuu takavasemmalle ja tuijottaa pelit jossain lähikuppilassa. Näin minä vältyn kuuntelemasta Mertarantaa, Kunnasta, Suomista ja kumppaneita. Don’t get me wrong, kyllä minäkin toisinaan seuraan urheilua töllöstä, mutta mun hermo ei kestä vaikkapa tätä jalkapallon MM-kisojen aikaista 3-4 matsia päivässä tahtia.

Olen kuitenkin sillä tavalla kiva tyttöystävä, että olen aina yrittänyt jossain määrin olla kiinnostunut myös muruni kiinnostuksenkohteista sillä hänkin jaksaa minun lukemattomat juttuni bloggailusta ja kengistä. Siksipä kuuntelenkin kiltisti, kun herra menestyksestä riippuen kiroillen tai intoillen kertoo Liigapörssi-jokkueensa päivän pistesaldosta tai näyttää netistä videon päivän huikeimmasta maalista. Näihin meneillään oleviin jalkapallon MM-kisoihinkin löysin oman lähestymistapani ja sen myötä suosikkijoukkueeni.

Se on melkoistä pitkäjänteisyyttä vaativa tehtävä käydä Fifan sivuilta kaikkien kisoissa mukana olevien joukkueiden lärvikuvat läpi, mutta muutaman todellisen helmen löytäminen kyllä palkitsee.

mm1

Ensimmäisellä, viime viikolla tekemälläni kierroksella, sivuilta puuttui vielä joidenkin joukkueiden kuvat, joten ehdin jo huolestua tarjonnasta. Jokusen tunteisiini (hormoneihini) vetoavan taitavan yksilön kuitenkin onnistuin bongaamaan ja suosikkipelaajieni listalle nousivat nuo neljä yllä näkyvää karvanaamaa. Yhtään selkeästi muita ’taitavampaa’ joukkuetta ei tuolloin kuitenkaan löytynyt. (kuvakaappauksista puuttuu nimet, mutta kuka niillä mitään tekiskään…)

Lauantaina sitten vihdoin oli valokuvat ajantasalla ja…. tattadadaa.. mä löysin itselleni suosikkijoukkueen!

 

uruguay

 

Heti alkoi Uruguay-Costa Rica matsi kiinnostaa ihan eri tavalla ja seurailinkin sitä sivusilmällä ollessamme appiukon luona. Mieheni ja muut paikalla olijat ystävällisesti aina kertoivat, jos joku aviomiesehdokkaistani oli kentällä. Iloni olikin ylimmillään, kun yksi oman tähtikentälliseni pelaajista täräytti maalin.

Mutta, kun valitsee itselleen suosikkijoukkueen, ei voi välttyä myöskään pettymyksen tunteilta joilta olisi näppärästi turvassa olemalla kiinnostumatta koko kisoista. Mun suosikit menivät ja hävisivät katkerasti 3-1! En kestä! Juuri, kun minä vihdoin löysin kiinnostuksen näitä potkupallokisoja kohtaan, joudun heti nuolemaan haavojani häviön jälkeen. Byhyy. Mä en kestä jos nää komistukset putoo jatkosta!!

Ai niin, olin väärässä, tarvitseehan sitä nimeäkin toki..jotta voi tuumailla mikä sukunimi itselle passais parhaiten. Veera Cavani? Veera Caceres? Veera Lavezzi?

Mites on, kiinnostaako kisat?


Oltiin lauantaina viettämässä kaunista kesäpäivää auringonoton ja syömisen merkeissä appiukon takapihalla ja Keskustassa kerrostalossa asuva bloggaaja otti heti tilanteesta hyödyt irti ja pakkasi kassiin purkkeja ja purtiloita, jotka olivat jo hetken odottaneet tulevansa kuvatuiksi jossain muualla kuin sekaisen kämppämme nurkassa. (Niin kovasti kuin tykkäänkin asua ihan keskellä kaupunkia, niin ai hitto, mä kaipaan välillä omaa pientä pihaa!)

Kokosin tähän postaukseen muutamia kokeiluun saamiani tuotteita, jotka ovat viime aikoina osoittautuneet vallan toimiviksi ja tykätyiksi.

Olen ihotyypiltäni kalpea kalkkuna, jolle auringonsäteet taikovat hyvin nopeasti sävyn nimeltä 'pirteä punaniska'. Helposti palavan ihon kanssa ei oikein sovi kaveriksi laiskan rasvaajan luonteeni. Se lotionilla läträäminen on vaan jotenkin niin tympeätä, että aurinkosuojan levittäminen jää usein harmillisen retuperälle.

Kaltaiselleni rasvojen levittelyä inhoavalle sopiikin loistavasti erilaiset spray-tuotteet, jotka voi vaan suihkutella pintaan sen kummemmin käsiään likaamata. ACOn Active aurinkosuihke onkin osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi ja miellyttäväksi tuotteeksi ja olen suojannut itseäni polttavilta säteiltä huomattavasti ahkerammin kuin aiemmin.

Tuote on todella rasvainen, mutta kestääkin sen vuoksi hyvin sekä vettä, että hikoilua.

ACOn tuotteista aktiivikäyttöön on päätynyt myös 30 suojakertoimella varustettu huulivoide. E-vitamiinia sisältävä huulirasva tuoksuu jotenkin ihanan lämpimältä ja kesältä ja tekee huulista todella pehmeät. En ole pitkään aikaan käyttänyt huulirasvaa, vaan levitellyt huulilleni useimmiten vain erilaisia kiiltoja, mutta tätä ACOn puikkoa olenkin huomannut alkaneeni kuljettaa aktiivisesti mukanani.

After sun -voiteet.. yääh.. jälleen yksi vartalorasvailua ällöävän ihmisen lempijuttu. 😛 Mä en tiedä mikä siinä on, että mä olen niin hemmetin huono ja laiska vartalon rasvailija. Jotenkin se puuha on vaan niin vastenmielistä ja aikaavievää ja en yhtään kestä sitä rasvaista oloa. Joten siinä missä spraymuotoinen aurinkosuoja tuo hommaan vähän helpotusta, niin otin innostunein mielin testiin myös tämän Nivean suihkussa levitettävän after sun-voiteen.

Ja kyllä se jotenkin vaan tulee helpommin leviteltyä rasvat ruholle siellä suihkussa ollessa! Toki tälläkin metodilla tulee se sellainen inhottavan rasvainen ja lähmäinen olo, mutta kun ongelma on kuitenkin enempi ehkä omassa päässäni, niin koitan vaan kestää, sillä huomaan kyllä ihoni kaipaavan jotain rauhoittavaa pinnalleen auringossa lillumisen jälkeen.

Hiusten muotoilutuotteista tämän kesän ehdoton suosikki on ollut Biozellin loppukeväästä kauppoihin tullut suolasuihke. Suihke antaa liukkaille ja ohuille hiuksille hetkessä rakennetta ja struktuuria ja tekee liian puhtaista hiuksista muotoiltavat.

Olen testannut vuosien aikana useampiakin suolasuihkeita ja voin sanoa, että tämä Biozell hakkaa mennen tullen monta kalliimpaa kampaamotuotetta. Hintaa Biozellin suolasuihkeella on vaivaiset 6,50 €, joten halvalla lähtee!

Biozell muuten avasi jokin aika sitten oman verkkokaupan, joten sieltä ainakin löytyy suolasuihke ja muutkin heidän huiput tuotteet (mun lemppareita on myös hiuspuuteri!), jos ei omasta lähikaupasta löydy.

Hiuksiin on tullut viime aikoina läträttyä myös toisen kotimaisen valmistajan, Cutrinin sävyttävää hoitoainetta. Hiuksiini toukokuun lopulla laitettu oranssi väri haalistui aika nopeasti, mutta huomasin onnekseni, että tuo Cutrinin punainen Cranberry treatment sopii lyhyen aikaa hiuksissa pitämällä myös omaan etupehkooni.

Ja sitten vielä yksi vartalotuote, joka on onnistunut luikertelemaan tämän ruhorasvavihaajan  käyttöön. La Roche-Posayn geelivoide on ainoa vartalovoide jota olen viime kuukausina käyttänyt. Lipikar Gel-Fluiden kerrotaan sopivan erityisesti kuivalle, herkälle ja atopiaan taipuvaiselle iholle ja tunnistan kyllä omani ainakin noista kuivasta ja herkästä. Geelimäinen keveä voide imeytyy niin sukkelaan, että minäkään en ehdi ällööntyä lähmäisestä olosta. Iholle jää voiteen jäljiltä todella silkkinen fiilis. Tykkään! Ja mä todella harvoin sanon näin yhdestäkään vartalovoiteesta.

Löytyikö jo ennalta tuttuja tuotteita tai kenties jotain kokeilemisen arvoista?

*postauksen tuotteet saatuja