Kiinnostus pukeutumiseen on aina yhdistänyt mua ja mun äitiä. Mamma oli vaatekauppias mun ollessa lapsi ja siinä kohti ei vanhalla sanonnalla ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” ollut mitään osumakohtaa meidän perheeseen. Muistan miten sain aina syntymäpäivääni varten valita aina jonkun unelmien juhlamekon joltain äidin myymältä merkiltä ja miten äidin matkalaukusta löytyi reissuilta palatessa aina jotain ihania vaatteita minulle.

Molempien farkut – MAC / puserot – Betty Barclay / takit – Samoon

Mun yläaste- ja lukiovuosina äiti oli duunissa, joka vei häntä ympäri maailmaa ja niiden reissujen tuliaiset tarjosivat mun tyyliin paljon sellaista mitä ei oman pitäjän tai naapurikaupungin liikkeistä (eli Seppälästä ja Jim & Jillistä :D) löytynyt.

Mutsi oli aina ajan hermolla ja kuunteli tarkalla korvalla mun haaveita ja toiveita ja kahdesta hyvästä vaihtoehdosta pohtiessaan osti yleensä molemmat, joten ostokset osui pitkälti aina ihan nappiin.

Mitä enemmän mulle on tullut ikää, sitä useammin me ollaan mamman kanssa huomattu hiplailevamme kaupassa samanlaisia kamppeita. Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana on tehty paljon vaatehankintoja siten, että on jonkun mahtavan alelöydön osuessa kohdalle soitettu toisillemme, että ”otanko sullekin?”. 

Aletangosta löytynyt Second Femalen harmaa trikoomekko sai väriä äidin omasta neuletakista.

Ja lähes joka kerta nähdessämme joku vaate vaihtaa omistajaa. Tai siis, moni vaate on yhteisomistuksessa ja aina sijoituksessa sen luona, jolla enemmän käyttöä sillä hetkellä.

Vaatteiden vaihtelua ja niiden ostamista toisillemme helpottaa se, että ollaan jotakuinkin saman kokoisia.

Jos itse pukisin saman mekon, yhdistäisin sen nahkarotsiin.

Äiti oli luonani muutama viikko sitten ja tietenkin tavoillemme uskollisina suuntasimme vähän vaatekaupoille hypistelemään. Oma suosikkikauppani Ratsula on vuosien aikana saanut fanin myös äidistäni, joten siellä on poikettava aina, kun mamma Porissa vierailee.

Tällä reissulla innostuttiin ihan huvin vuoksi sovittelemaan myös muutamia samoja vaatteita. Kuvista näkee miten samat kamppeet pukee äitiä 71 v ja tytärtä 38 v.

Joseph Ribkoffin näyttävillä meshhihoilla varustettu pikkumusta näytti upealta mammam päällä. Voisin hyvin kuvitella äidin joihinkin juhliin tässä asussa.

Ei näyttänyt sama mekko huonolta minunkaan päällä. Tämä valittiin minulle myös Ratsulan muotinäytökseen, joka muuten on nyt nähtävillä TÄÄLLÄ.

Tätä Frank Lymanin asua en tajunnut itse sovittaa, mutta jestas, että passaa mutsille täydellisesti. Hot mama!

Eihän me kuulkaa tältäkään reissulta päästy kotiin ilman ostoksia, kuten ei varmaan koskaan, kun yksissä tuumin rättikaupoille eksytään. Ja tiimiasuja tuli hankittua tälläkin kerralla. Ekat ostokset tässä, yksi toinen ostos ansaitsee ihan oman postauksensa.

Ratsulasta napattiin mukaan hyvässä alesssa olleet STI:n neulepuserot. Marks & Spencerin housut puolestaan löytyi Sokokselta. Mallit on molemmilla siis samat, mutta valittiin sekä housuista että neuleesta eri värit. Neuleesta minulla koko XXL, äidillä XL. Housuista molemmilla koko 46.

Ollaan siis monelta osin melko samankokoisia ja monet samat vaatteet menee molemmille, mutta itse menen tissinmitalla mutsista ohi. Mutta se tilanne on kyllä nyt viime aikoina hieman tasoittunut, kun itseltä onkadonnut muutama kuppikoko. Mutta ei me rintaliivejä voitais toisiltamme edelleenkään lainata.

Neuleet – STI / Housut – Marks & Spencer / Mun korvikset – La Kiva

Noista Marks & Spencerin housuista on saatavilla kolme eri pituutta: short, regular ja long. Äidillä ja minulla on selkeä pituusero, mutta päädyin silti itsekin samaan lyhyimpään lahkeenmittaan, sillä itse halusin housuni selkeästi vajaamittaisena, eli lyhyempänä kuin millaiseksi ne on tarkoitettu. Tämä kuva onkin hyvä havainnollistus siitä miten saman housun ilme muuttuu eri pituuksilla.

Huomiona kuvan kamppeista vielä sanottava se, että minulla on jalassani Vagabondin mokkaloaferit, jotka itse ostin viime keväänä mammalle äitienpäivälahjaksi. Hän on niistä kovasti tykännyt. Eli hyvin osataan ostaa vaate- ja kenkälahjoja puolin ja toisin.

Loppuun vielä yksi kuva vaan näyttämään miten hurjan kaunis mutsi mulla on! Mä niin tykkään tosta äidin lyhyestä tukasta. Sen jälkeen, kun rintasyöpähoidot vei hänen hiukset vuosia sitten, on hän tykännyt pitää hiukset noin superlyhyinä ja toi hiusmalli on kyllä täydellinen.

Äidin tyylistä muuten mainittava vielä se, että ilman koruja hän ei lähde mihinkään. Sitä on kuulkaa useamman kerran kurvattu takaisin kotiin, kun on kesken matkan huomattu, että mammalta jäi sormukset tai rannekrut kotiin. Mutta itsehän olen myös ihan hukassa, jos sattuu korvakorut unohtumaan kotiin. 😀

Ei oo vaikee valita kuka on mun tyyli-idoli.

Mites te muut, käyttekö äitienne tai tyttärienne vaatekaapilla?


Omistin jo ennestään pari kivaa uimapukua, mutta molemmat olivat edestä hyvin avonaisia eli toisin sanoen tissivakoa aika anteliaasti esitteleviä. Näyttävät näteiltä ja sopivat siis oikein hyvin rannalla oleiluun ja rauhalliseen kylpylälillutteluun. Suurin pudottaja -leirille lähtiessä tuli kuitenkin tarve sporttisemmalle kokouikkarille, joka päällä olisi hyvä myös ihan tosissaan uida ja vaikkapa vesijuosta. Pluskoon uima-asut kuitenkin teettää usein hieman päänvaivaa.

Sovittelin Porin Deva Lingeriessä ja Ratsulassa yhteensä varmaan 15 uikkaria ja useassa oli aina joku juttu pielessä. Monen kanssa törmäsin siihen ongelmaan, että olkaimissa ei riittänyt säätövaraa laittaa tarpeeksi kireälle, vaan uimapuku oli ajateltu itseäni selkeästi pidemmälle/pidempi selkäiselle tyypille. Toinen ongelma oli tokikin oma kuppikoko. Monta ihanaa uikkaria piti hylätä siksi, että olivat tisseistä liian pieniä tai eivät muuten antaneet rinnoille riittävästi tukea.

Anita Uimapuvut

Etsin siis suht tukevaa perusuimapukua, jossa olisi riittävän korkea pääntie, jotta etumus pysyisi jotakuinkin kurissa vesiliikunnassakin. Jos uikkarin löytämiselle ei olisi ollut aikarajaa, joka lähestyi nopeasti, olisin ehkä vielä hetken aikaa jatkanut etsintää, mutta tässä tarpeessa päädyin ostamaan Ratsulasta tämän Anitan pinkeillä yksityiskohdilla koristellun puvun jonka yläosan kuosista tykkään kovasti.

Tämä ei ollut ulkonäön puolesta suosikkini, mutta kun tässä kohtaa oltiin hakemassa ensisijaisesti sitä tukevaa fiilistä, niin valinta kallistui tähän parin muun kärkikahinoissa olleen puvun ohi.

Anita uimapuvut

Tässä alla olevassa kuvassa tulee esiin uimapukukokojen mystisyys. Mikä hiton C-kuppi??? Olen kuvitellut noiden kuppikokojen jotakuinkin menevän käsikädessä rintaliivikokojen kanssa. Mutta näköjään tällaisissa uikkareissa, missä ei ole mitään erillisiä kaarituettuja kuppeja, ei kirjaimet sitten korreloikaan yhtään minkään tunnetun kokoluokituksen kanssa. Tai ainakin jotain hämärää asiassa on mitä mä en ymmärrä.

Sovittelin siis eri merkeiltä uimapukuja kuppikokoskaalalla C-G. Osaan tissit mahtui, osaan ei ja sitä ei tosiaankaan voinut veikata kuppikoon perusteella. Tässä mun ostamassa vehkeessä töröttää nyt kokolapussa kuppina C. Ei mene näin H-K kuppikokoja rintäliiveissä käyttävän ihmisen jakeluun tämä asia.

Anita uimapuku

Juu, yläosa voisi olla itselle ihan piirun verran isompi, hieman meinaa näin kuvista havaita kainalotissiä. Kenties se D kuppi olisi ollut jee, jos sellaista olisi ollut tarjolla, mutta tämä uikkari oikeasti tuntui kaikista sovittamistani selkeästi parhaalta tuen puolesta.

Tämä Anitan uimapuku on rintojen kohdalta kevyesti topattu (ei häiritsevästi), siinä on säädettävät olkaimet, etupuolella rintojen alla kuminauha ja vuorikangas koko etuosassa. Anitan uimapukuja tuntuu valitettavasti löytyvän hieman heikosti verkosta. Joidenkin pienten alusasuliikkeiden verkkokaupoissa on muutama malli siellä täällä, mutta merkkiä kannattaa vilkuilla kivijalkakaupoista. Tämän hämmentävän kokokokemuksen perusteella kyllä suosittelenkin luottamaan asiassa ammattilaisen apuun. Anitan valikoimissa on myös proteesitaskullisia uima-asuja.

Anita uimapuku

Mutta täytyy siis sanoa, että en tajua noista kokohommista kyllä yhtään mitään, enkä varmasti ole ainoa. Mutta sen opin nyt entistä paremmin, että älä tuijota kokolappua, vaan kuuntele asiantuntevaa myyjää ja sovita suosiolla vaan kaikki mitä se koppiin kiikuttaa. Itse en olisi osannut tuotakaan kokolappunsa vuoksi rekistä poimia.

Porissa huikeaa palvelua uimapukuostoksilla sai sekä Deva Lingeriestä että Ratsulasta. Molemmista siis löytyy uikkareita myös meille plussamimmeille!

Speedo uimapuku koko 46

Ensin meinasi olla pulaa sopivasta uimapuvusta, sitten niitä yhtäkkiä löytyikin kaksin kappalein. Ulotin metsästykseni kivijalkakauppojen lisäksi myös verkkoon ja tilasin Zalandolta muutaman kokouikkarin sovitukseen. Paketti saapui seuraavan päivänä, kun olin ostanut Anitan uikkarin, joten akuuttia hätää ei enää ollut, mutta päädyin silti pitämään myös tämän Speedon yksinkertaisen pinkin uimapuvun.

Speedo uimapuku koko 46

Tässä viehätti ennen kaikkea pirteä väri ja yksinkertainen malli. Tukevuudeltaan ja napakkuudeltaan tämä ei ole Anitan uimapuvun veroinen, mutta nyt altaassa jo muutaman kerran molemmilla polskuteltuani totean tämänkin varsin kelpoisaksi. Rinnat pysyy kyydissä, uikkari tuntuu mukavalta ja lisäksi se on vielä upean värinen.

Tämänkin kohdalla kokoasiat hieman yllättivät. Olin jotenkin ollut siinä ajatuksessa, ettei Speedon tuotteiden koot varmaankaan riittäisi itselleni ja Zalandon tuotetietojen maininta ”Tuotteen koko on keskimääräistä pienempi, joten suosittelemme tilaamaan yhtä kokonumeroa suuremman kuin tavallisesti” vahvisti luuloani.

Mutta väärässä olin ja niin oli muuten Zalandokin. Koot olivat mielestäni ennemminkin reiluja ja päädyinkin lopulta kokoon 46, kun kuitenkin pääsääntöisesti käytän vaatekokoja 48-50.

Speedo uimapuku koko 46

Kuten kuvasta varmasti selväksi käy, ei tässä uimapuvussa ole minkäänlaisia toppauksia tai moninkertaisia kankaita. Se on muuten yksinkertaista kangasta, mutta rintojen kohdalla on vuorikangas. Speedon uimapukuja löytyy omien havaintojeni mukaan ainakin kokoon 50 saakka.

Speedo uimapuku

Mulla on tuossa jo valmiina useampi kollaasi uimapukuvinkeistä ympäri internettiä, mutta jottei tästä tulisi kilometrien mittainen postaus, laitan ne omana postauksenaan huomenna.

Mitä leirielämään tulee, niin täällä kaikki hyvin. Uimapuvuille on ollut paljon käyttöä kuten kaikille treenivaatteille muutenkin. Olen ihanasti irti arjesta ja stressistä ja päivärytmi on alkanut muotoutua jo melko mukavaksi treenien ja ruokailuiden ympärille.

Kovin tarkkaan en voi toki fiiliksistäni vielä kertoilla, vaan jutut pitää säästellä syksylle, kun ohjelma tulee ulos telkkarista. Mutta otan täällä ahkerasti kuvia ja kirjoittelen vähän muistiinpanoja, jotta voin sitten myöhemmin kirjoitella miltä täällä olo oikein tuntui. Tv-ohjelmaan kun toki leikataan vain pieni murunen kaikesta siitä millaista meno ja tunteet täällä on.

Nyt unille, jotta jaksaa taas aamulla treenata! Huomennakin on ohjelmassa uimapuvun ulkoilutusta.


-Kaupallinen yhteistyö Kookenkä ja Indieplace-

Minua samaan aikaan kauhistuttaa ja huvittaa, kun muistelen kuinka totesin joskus nuorempana useammistakin kengistä, että ”viis mukavuudesta, ne on niin nätit!” Auts. Kauas on onneksi tultu noista ajoista. Opiskeluaikoina omistin hirmuisen läjän huonolestisiä korkkareita, joiden aiheuttaman tuskan uskoi baarireissulla vaimenevan sillä, että ottaa vielä yhden.

Varpaita tuli survottua myös toistuvasti liian kapeisiin kengänkärkiin eikä materiaaleillakaan ollut niin väliä, jos vaan kengät näytti kivalta. Ymmärrys on kuitenkin huimasti lisääntynyt ja prioriteetit muuttuneet vuosien varrella, eikä mulla tulisi enää mieleenkään kiduttaa jalkojani epämukavilla jalkineilla.

Skechers kengät

Hyvät kengät ovat ihan äärettömän tärkeä asia jalkojen hyvinvoinnin kannalla. Huonoilla valinnoilla voi aiheuttaa itselleen paljon hallaa. Kookenkä on Suomen suurin kenkäkauppaketju ja sen laajasta valikoimasta löytyy yli 30 laadukasta merkkiä joista omia suosikkejani on mm. Vagabond, Palladium, Vans ja Kookengän oma merkki Andiamo.

Valitsin itselleni kahdet supermukavat kengät kesän menoihin ja halusin nyt vihdoin kokeilla ihan hurjan paljon kehuttuja Skechersejä. Näiden kepeiden tennareiden mukavuudesta on ehtinyt kuulla vuosien aikana kehuja monelta. Ja muistanpa haaveilleeni merkin kengistä kovasti jo ysärillä ihastellessani niitä Britney Spearsin tähdittämistä mainoksista Seventeen-lehden sivuilta.

Skechers memory foam

skechers memory foam

Ah… kehujat eivät ole olleet väärässä. Jalan mukaan muotoutuva memory foam -pohja tuntuu jalan alla aivan unelmalta ja kevyt verkkomatsku tekee tennareista viileät ja hengittävät. Nämä ovat kengät jotka todellakin pakkaisin matkalle mukaan. Niillä jaksaa kävellä kilometritolkulla, eivätkä paina paljoa matkalaukussa. Skechersejä löytyy myös miehille ja lapsille, ja tennareiden lisäksi saatavilla on mm. ballerinoja!

Millaisia te muuten olette matkapakkaajina, onko tärkeämpiä vaatteet vai kengät? Itse kuuluun siihen lahkoon, joka pärjää vähemmillä vaatteilla, mutta lyhyelle parin päivän matkallekin pakkaan mielellään useammat kengät. Pyrin valitsemaan muutaman monikäyttöisen vaatteen, joiden ilme muuttuu sitten juurikin kenkiä vaihtelemalla.

Kookenkä skechers

Tämän postauksen asut ja kengät sopisivat hyvin vaikkapa kesäiselle kaupunkilomalle, jossa tulee käveltyä kilometritolkulla ja istuttua iltaa ihanissa ravintoloissa. Sama haalari muuttuu kenkien myötä moneksi.

Skechersien huikeasta valikoimasta valitsin yksinkertaiset valkoiset tennarit, sillä ne ovat kesäpukeutumisen klassikko, joilla raikastuu asu kuin asu. Farkkutakki ja valkoiset tennarit ovat aina toimiva pari!

Moni sanoo, että valkoiset kengät pelottaa, koska likaantuvat niin helposti, mutta itse en ole kokenut tätä ongelmaksi. Toki säätä kannattaa vähän vilkaista ja jättää ne uutuuttaan hohtavat tennarit kotiin, jos kadut on täynnä lätäköitä.

Käyttämällä suoja-aineita ja valitsemalla kengät aina sään ja käyttötarkoituksen mukaan pärjää kuitenkin pitkälle. Ja kenkiä saa kyllä usein puhdistettuakin. Valkoinen nahkakenkä puhdistuu liinalla ja aineilla, kangaskenkään voi koittaa vaikka pehmeää harjaa.

andiamo Clara

Paras oivallukseni matkalla nuoruuden bilekorkkareista nykytilanteeseen on varmasti ollut se, että mukavuuden ei tarvitse todellakaan sulkea pois sitä, että kengät olisivat myös hurjan nätit. Kun menee hyvään kenkäkauppaan, jossa on laaja valikoima, on todellakin mahdollista saada molemmat: mukavuus ja kauneus.

On kuitenkin todella tärkeää ymmärtää omaa jalkaansa ja löytää sille sopivat merkit ja lestit ja lakata tunkemasta vaikkapa ”kainuulaista lättänää suonylittäjän jalkaa” (isäni kuvaus, joka sopii mm. omaan räpylääni :D) liian kapealestisiin kenkiin vaikka olisivat miten ihanan näköiset.

Olen vuosien aikana löytänyt ne omalle jalalle sopivimmat merkit ja oppinut oman jalkani erikoisuudet, jotka on hyvä ottaa kenkiä valitessa huomioon. Ei sitä vaivasenluun orastavaa alkua esimerkiksi kannata turhaan rääkätä millään suippokärjillä.

Andiamo Clara -nahkasandaalit

Kenkäostoksilla kannattaa ehdottomasti tukeutua asiantuntevaan henkilökuntaan. Etenkin, jos on jotain erityistarpeita, kuten vaikkapa ne hyvin yleiset vaivasenluut. Kun kerrot tarpeesi ja jalkojesi mahdolliset erityisominaisuudet, osaavat Kookengän ammattilaiset auttaa löytämään sopivat jalkineet eri tilanteisiin joka jalalle. Korkkareillakin nimittäin jaksaa oikein hyvin ilman skumppapuudutusta ja hampaiden kiristelyä, kun kenkä on laadukas ja omalle jalalle oikein valittu.

Mun toinen kenkävalinta oli nämä Andiamon 70-lukua henkivät tolppakorkoiset Clara-nahkasandaalit. Paksun platoopohja ansiosta unohtuu, että alla olisi korkoja laisinkaan, joten sopivat hyvin aloittelevallekin korkkarikävelijälle. Pehmoinen nahka puolestaan mukautuu ihanasti jalkaan eikä hierrä kesäkuumallakaan niin kuin keinonahka helposti avojalalle tekee.

Itselläni on tällaisia sandaaleja valitessa ongelmana se, että pikkuvarpaani on sen verran lyhyt, että meinaa  juuri ikävästi työntyä pilkistelemään remmien välistä. Monet ihanat kesäkengät ovatkin sen vuoksi jääneet kaupan hyllyyn. Näissä Andiamo Clara-sandaaleissa remmien välit ovat ilokseni riittävän pienet, niin pysyy viimeinenkin varvas kyydissä.

Nämä sandaalit yhdistän tänä kesänä haalarin lisäksi ainakin maksimekkoihin. Ja näyttävät varmasti tosi kivalta myös lyhyiden shortsien kanssa!

Kookengässä on muuten alkanut jo kesäale! Tarjolla on huima määrä kenkiä koko perheelle hyvillä alennuksilla niin verkkokaupassa kuin kaikissa 32 myymälässäkin. Tässä postauksessa nähtävät Skechersin tennarit ovat -30% alessa ja nämä Andiamon Clara-sandaalitkin saa nyt 20% normaalia edullisemmin.

Kannattaa muuten piipahtaa myös mun instagramin puolella ja osallistua arvontaan. Voit voittaa 50 € lahjakortin kenkäostoksille!

 

Kuvat: Milla Grönman