Viime päivien käsittämättömät kävijämäärät täällä blogissa sai mut hetkeksi jopa hieman ahdistuneeksi. Tuli tunne, että ”kauheeta, mitä mä nyt uskalla sinne enää kirjottaa, tai millaisia kuvia laittaa”. Niin, aivan, meinasi heti pukata ennakkosensuuria ja häpeilyä päälle, kun mietti, että täällä ravaa nyt ihan uusia tyyppejä vanhojen tuttujen ja turvallisten lukijoiden lisäksi.

Tiistaina blogissa oli kävijöitä enemmän kuin edellisessä kuussa yhteensä. Ihan hullua. Mutta tällaiset viraali-ilmiöt kestää aina vain hetken, joten eiköhän täälläkin liikenne taas muutaman päivän päästä jo rauhoitu. Koitan siis jatkaa täällä ihan normin päiväjärjestyksen mukaisesti ja olla liikaa miettimättä, että mistä kaikkialta tänne oikein jengiä eksyy.

Keskeneräisissä jutuissa olis niin Berliini kuin Tukholmaakin, mutta mä paiskaan nyt kuitenkin tähän väliin  mun ankean syyspäivän työasun, joka päällisin puolin näyttää yhtä kiehtovalta kuin tuo ulkona vallitseva harmaus. Mutta just tätä mun huonojen aamujen (eli lähes aina, mä en oo aamuihminen) pukeutuminen on.

Mä en oikeesti yhtään tiedä mitä mieltä olisin noiden sammareiden väristä. Tai oikeestaan nyt kun katson näitä kuvia, niin alan varmistua, että ankeet ne on. Mulla tulee vaaleanruskeista sammareista aina jotenkin mielikuva sellaisesta tosi ujosta ja arasta ihmisestä. En tiedä miksi. Mutta nyt mulla on sitten sellaiset. Ankean väriset ujon ihmisen housut. Ujo mä olen vain hyvin harvoissa tilanteissa.

No miksikö mä sitten hankin nuo, jos olen itsekin sitä mieltä, että ei hyvä? No siks, kun niiden 9 € hinta sai mut kuvittelemaan, että koska olen koko syksyn rakastanut sammareita, niin rakastaisin näitäkin. Mutta nyt jo lyhyen tuttavuuden perusteella voin sanoa, että en rakasta. Mutta kyllä me toimeen tullaan niin, että voidaan käydä yhdessä töissä.

Lopputeksti sisältää mainoslinkkejä

Jos noi housut vähän masentaa, niin eilen Spartoolta saapuneet kengät sitten puolestaan ilahduttaa. Mä jouduin palauttelemaan sinne paritkin kengät väärän koon tai liian kapean lestin vuoksi, joten olen hiton onnellinen, että vihdoin sain tuhlattua blogiyhteistyöstä saamiani lahjakortteja, sillä nämä Pataugasin nilkkurit olivat aivan passelit.

Himoitsin jokin aika sitten mustia kiilakorkonilkkureita, mutta samaan aikaan vilkuilin taas tuttuun tapaan kaikenmoisia bikereita sun muita superkäytännöllisiä ja rouheita saappaita. Nämä olivat sitten mukava risteytys molemmista, joten enpä kahta kertaa miettinyt.

kuvat: Nelly Stenroos

Kiilakorko on tuollainen vähän epäilyttävän korkuinen, mutta kengät on muuten niin mun näköiset ja äärettömän mukavat, että edes outo korko ei haittaa. Kenkien jalkateräosat ja soljet (joista toinen on piilossa lahkeen alla) ovat nappanahkaa ja varret pehmoista mokkaa. Kärkiä puolestaan suojaa tennarit mieleentuova kumipäällys. Kärsii siis kolhia kengänkärkiä rappuralleihin sun muihin ilman, että heti on pinta rullalla.

Tykkään ihan valtavasti. Kolhiintuneet ja todella kämäisen näköiseksi kuluneet Cloun bikerit taisivat nyt saada kaverin jakamaan paikkaa ankeiden aamujen kenkinä. Kenkäkaappini on siis saanut ns. uudet työjuhdat.


Me ollaan Iinan kanssa mietitty, että jos mä voittaisin lotossa riittävästi lopettaakseni päivätyöni, mä voisin alkaa sen asukuvaajaksi. Täytynee taas laittaa lauantaina lotto vetämään. 😀

No, hölmöjä haaveita tai ei, niin totuus on, että musta on aina tosi kiva kuvata mun bloggaajakavereita. Ja vaikka mä olen kuinka yrittänyt sanoa, että tykkään puuhasta, niin yleensä ne pyytää aina tosi nolona, että ”hei sori, kun mä vaivaan, mut voisiksä äkkiä napata pari kuvaa..” Jokohan esimerkiksi Iina ja Jonna alkais oppia siihen, että mun kanssa se ei sitten yleensä ole ”ihan äkkiä”, vaan mä innostun komentelemaan mimmejä kameran takaa sadankin ruudun verran.

Koska kyseessä on toisten ihmisten asut, niin harvoin niitä kuvia tulee esiteltyä täällä omassa blogissa. Mutta koska ruutujen siltä puolen ilmeisesti riittää kiinnostusta valokuvausaiheisiin postauksiin, olen ajatellut, että voisin silloin tällöin postailla tänne näitä blogiystävistä ottamiani otoksia.

Mert Otsamo suunnitteli ja valmisti Iinalle Elle Style Awardseihin upean moniosaisen ja monikäyttöisen puvun, joka haluttiin ikuistaa kunnolla. Samalla minä sain kärsivällisen mallin, jonka kanssa pääsin testaamaan juuri hetkeä aiemmin käyttööni saamaa Olympuksen PEN E-PL5 runkoa, uusia objektiiveja ja salamaa.

Päädyimmekin sitten kuvaamaan tuota muotiluomusta kahtena eri viikonloppuna yhteensä kolmessa eri paikassa. Jokaiselle puvun eri variaatiolle oma kuvasarjansa. Tässä niistä kaikista muutaman kuvan otos.

Emme halunneet laittaa Iinan kanssa kaikkia samoja kuvia blogeihimme, joten kuvien alta löytyy linkit, mistä pääsee Iinan tontille katsomaan lisää kuvia ja lukemaan enemmän puvusta. Tämä oma postaukseni sisältää lähinnä meikäläisen fiilistelyä uusista kokeilussa olevista Olympuksen kamoista. 😀

Meillä oli ajatus saada ainakin osaan kuvista viileitä harmaan ja sinisen sävyjä, joten suuntasimme eräänä hyisenä syyspäivänä ottamaan ensimmäisiä kuvia Kaivopuiston rannan kauniille rantakivikoille. Siinä oli lauantailenkkeilijöillä ja koiran ulkoiluttajilla pällisteltävää, kun tuollainen neito makoili olosuhteisiin nähden niukoissa tamineissa kallioilla ja meikäläinen puolestaan milloin istui ja milloin makasi oudoissa asennoissa kameran kanssa jollain toisella kivellä. 😀

Kuvat kuvattu pelkällä vallitsevalla valolla ja kylmät sävyt saatu aikaiseksi säätämällä valkotasapainoa aavistuksen vääräksi sekä käyttämällä PENin pin hole -taidesuodinta. Esimerkiksi kuvien reunojen tumma vinjetointi on taidesuotimen tekosia.

Näiden kuvien kohdalla pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla testaamaan uutta 75 mm 1.8 -objektiivia  (kinovastaavuus n. 150 mm) ja voi pojat kuinka siihen rakastuinkaan. Polttovälinsä puolesta linssi on loistava vaikkapa miljöömuotokuviin ja lyhyellä syväterävyydellä kuvattaessa bokeh on mielestäni todella nättiä. Valovoimaisuutensa vuoksi kyseinen linssi on todella oiva kaveri myös keikoilla kuvatessa.

Lisää tämän kuvasarjan otoksia löydät Iina postauksesta Merenneito.

Seuraavaia kuvia varten siirryttiin hieman kauemmas rannasta aiemmin bongaamamme jylhään portaikkoon ja Iinuska sujautti kynähameen päälle pitkän läpikuultavan hameen.

Sää oli melko pilvinen auringon kurkistellessa välillä ihan varovasti valon säteiden kuitenkaan yltämättä kivimuurien suojaamaan portaikkoon. Halusin säilyttää kuvissa pilvisen sään tuoman pehmeän ja vähäisen valon tunnun, joten tyydyin käyttämään irtosalamaa vain pienellä teholla kameran päältä täyttämään tumman asun pahimpia varjoja ja tuomaan esiin materiaalin muodot.

Tämän asuversin kuvia löydät lisää Iinan postauksesta Linnanneito.

Tämä oli siis ensimmäinen tutustumiskerta uuden FL-600R -salaman kanssa. Itselleni ominaisella tavalla en ollut juurikaan vaivautunut lukemaan ohjekirjaa, mutta sekä Canonin, että Nikonin pikkufläshejä käyttäneenä pääsi tämän Olympuksen vehkeenkin sielunelämään nopeasti perille. Ja itse asiassa salaman säätäminen onnistuu tässä tapauksessa todella helposti myös kameran valikosta.

(Tuossa FL-600 salamassa on muuten sellainen oiva ominaisuus, että siinä on myös LED-valo videokuvausta varten! En kylläkään ole ehtinyt kyseistä ominaisuutta sen enempää testaamaan kuin että otin selvää miten se menee päälle. Pitänee tutustua tarkemmin.)

Salamavalosta puheenollen, halusinkin sitten kuvata yhden setin siten, että pääsin kokeilemaan PENin langatonta salamanohjaustoimintoa. Niinpä marssitin Iinan eräänä sunnuntaipäivänä pimeään porttikongiin ja nappasin mukaan jalustan ja heijastavan sateenvarjon irtosalamaa varten.

Iina pukeutui ainoastaa kolmiosaisen pukunsa hupulliseen toppiin, joka pituutensa puolesta menee hänelle minimekosta.

E-PL5:en mukana tuleva oma pikkusalama kiinni kameraan ja irtosalama jalustalla sateenvarjon kanssa pienen matkan päähän viistosti vasemmalle kuvattavasta. Näin siis saatiin aikaan tuo seinälle heittäytyvä varjo. Salaman säätö onnistui edelleen helposti kameran valikosta, joten kauempana olevan flashin luona ei tarvinnut turhaan rampata omin jaloin.

Kamerasta voi ohjata jopa kolmea ylimääräistä salamaa kameran päällä olevan lisäksi. Näppärää! Itse olen ajatellut kokeilla näillä kamoilla useamman salaman kuvaussessiota, kun alan tekemään kuvia miljöönäyttöäni varten. Mutta jo vähäisellä kokeilulla olen tullut siihen tulokseen, että siinä missä mä olen aina vihannut pikkuflashitouhuja Canonin kamoilla, niin PENin kanssa irtosalamoiden käyttö tuntuu ilahduttavan vaivattomalta.

Iinaa on aina kiva kuvata koska mitään turhia jännityksiä ei kuvaajan ja kuvattavan välillä ole. Hän on myös ihanan kärsivällinen eikä mutise lainkaan vaikka joutuu välillä hytisemään vähissä vaatteissa sillä aikaa kun minä sohin kameran säätöjen kanssa ja testailen valotusta. Iina sai näistä sessioista siis ison läjän kuvia upeasta puvustaan ja minä sain kivan kuvauskohteen jonka kanssa ottaa uudet vehkeet haltuun. Win-win!

Nämä kaikki kuvat on otettu sillä ajatuksella, että photoshoppaan mahdollisimman vähän. Halusin siis kokeilla kuinka pitkälle pystyn toteuttamaan toiveissani olevaa tunnelmaa ja sävyjä vain kameran tarjoamia mahdollisuuksia ja käytössäni olevia objektiiveja ja salamavarusteita käyttäen. Kuvat ovatkin käyneetkin photarissa lähinnä kontrastin säädössä sekä rajattavana (osa) ja pienennettävänä.

Äää. Miten mä voin näin innoissani selittää jotain ”sejase objektiivi, sitten tämmönen fläshi ja heijastava sontsa”-juttuja! 😀 No mä vaan oon niin mehuissani aina uusista kamerakamoista. Mitenkähän mä sitten ratkeen liitoksistani, kun saan töihin kokeiltavaksi uuden OM-D EM-5 rungon! Omat monta vuotta vanhat kamerakamat ei oo lainkaan inspiroivia eikä kiinnostavia. Tekee vaan mieli leikkiä uusilla vehkeillä. 😀

Mut joo, nyt nukkumaan. Huomenna töitä niillä vanhoilla tylsillä kuvauskamoilla. 😀

PS. Olympus Nordicin Facebook- sivuilla voi osallistua kilpailuun, josta voi voittaa PEN E-PL5 -kameran itselle ja kaverille!

PPS. Osa käyttämistäni Olympus-kamoista on itse ostettuja ja osa saatu testikäyttöön.

PPPS. Kaikki joita nää kuvauslöpinät uuvuttaa, toivottavasti älysitte katsoa vain kuvat. ;D


Postailinkin jo viikonloppuna oman asuni perjantaisista Indiedays Inspiration -bileistä, mutta haluaisin vielä paiskata eetteriin pienen otoksen kuvia kuvausseinällä ikuistamistani juhlavieraista. Näitä kuvia on toki ollut esillä jo Indiedaysin toimituksen blogissa, mutta tässä on otanta illan kiinnostavimmista tyyleistä minun kokoamanani.

Olin ihastellut Jonnan Itävallasta viime talvena hankkimaa paljettimekkoa jo aiemmin hänen kaapissaan, mutta nyt kun kolttu täydennettiin vielä upealla mimmillä itsellään ja huikeilla koroilla, niin mulla meinasi tippua silmät päästä. WAU!

Ankkalandia-blogin Anun pääkalloneulemekko ihastutti minut oitis! Alexander McQueenin neule oli saanut seurakseen Maison Martin Margiela for H&M -malliston nilkkurit ja näyttävän kaulakorun. Mä niin voisin ottaa ton neuleen ja nilkkurit omaan kaappiini.

Koska tiedätte varmaan leopardirakkauteni, niin ette ihmettele miksi nämä kuvat päätyivät postaukseen. Vasemman puoleisessa kuvassa Päivin leopardihousut ja olkapäät paljasta pusero ovat molemmat ihan superihanat! Etenkin nuo kissapöksyt iskevät mun tyylihermoon kuin kirves koivuhalkoon.Samassa kuvassa oikealla olevan anna nimisen leidin asu mustine huituloineen ja nahkajakkuineen puolestaan voisi olla suoraan omasta vaatekaapistani. 😀

Niin paljon kuin villikissakuosista pidänkin, niin leo-mekkoa tuskin uskaltaisin itse päälleni kiskoa, sillä pelkäisin näyttäväni Anita Hirvosen ja Riitta Väisäsen sekoitukselta. Oikean puoleisessa kuvassa kuitenkin Sharon näyttää miten kisumekko toimii parhaimmillaan. Rentoon, isoon laukkuun, kiilakorkoihin ja hieman futuristiseen kampaukseen yhdistettynä asusta on Hirvoset ja Väisäset kaukana!

Promoden Elisan ja Heisin yläosat kiinnittivät huomioni, sillä läpikuultavat mustat neuleet ja meshpaidat kuuluvat lempiasioihini. Kokomusta muuttuu aina astetta kiinnostavammaksi, kun mukaan tulee läpinäkyvyyttä.

Alempi kuva on mun lemppariotos koko illalta. Pariskunta White trash disease, eli Nata ja Jarski nyt vaan on aina huipputyylikkäitä ja sen lisäks vielä söpöjäkin kuten kuvasta näkyy. Awwws! 😀

Indiedaysin toimituksen Tiia hurmasi niin toispuoleisella tukallaan kuin väripilkku-kengilläänkin. Oikean puoleisen neidin dramaattinen tyyli pakotti tutkimaan tarkemmin kenestä on kyse. Upeilla nilkkureilla, sulkakorvakorulla ja tummilla huulilla säväyttäneen tyylin takana on Cositas-blogin Hanna. Tämä blogi jäi seurattavien listalle!

Viimeisenä vielä illan ehdottomasti dramaattisimmat kaunottaret Iina ja Kaisa. Heidät nähtiin jo yhteiskuvissa meikäläisen kanssa, mutta en voi olla postaamatta heitä vielä kerran. Ihan tajunnanräjäyttävän mahtavat lookit!