Ihan kuin mä yrittäisin maailmanennätystä siinä, että montako kertaa ihminen voi postata blogiinsa asun jossa yhdistyy neulemekko ja nahkarotsi, niin mun vakiokamaa tällainen yksinkertainen kokonaisuus on. Huomionarvoista on kuitenkin se, että mä en ole oikein osannut käyttää tuota harmaata mekkoa, vaan olen vuosikausia kuluttanut saman mekon mustaa versiota. (tai oikestaan versioITA, mulla kun on samaa mekkoa useampi kappale.)

Mulla on ollut pitkään joku ihme ahdistus harmaasta väristä ja mulla on ollut olo, että harmaa saa mut näyttämään jotenkin valjulta, mutta viimestään näiden kuvien myötä tajusin, että toi mekkohan on ihan loistava! Aion ehdottomasti ottaa kyseisen koltun nyt aiempaa ahkerampaan käyttöön. Jos ei muuten toimi, niin ainakin punaisin asustein tuntuu omalta ja raikkaalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos on mekko vain uuden värinen versio ikiaikaisesta suosikkivaatteesta, niin eilen oli kyllä muutenkin päällä lähes pelkästään kaikkia lemppareita. Jos ette ole vielä huomanneet sitä tosiasiaa, että tästä blogista on turha etsiä viimeisimpiä muotiuutuuksia tai viikottaisia tuoreita ostoksia, niin kerrotaan se nyt. Niin, täällä joutuu kerta toisensa jälkeen katselemaan miten sillä bloggaajalla on taas päällä mustaa ja punaista ja miten sen kaulassa on se sama huivi kuin sata kertaa ennenkin.

Minusta on mahtavaa rakastua palavasti vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin. On ihana tunne aina uudestaan ja uudestaan löytää kaapistaan se kymmeniä vuosia vanha palestiinalaishuivi sen lepäiltyä siellä aina aikansa. On hienoa tykätä jostain vaatteesta niin kovasti, että käyttää sen puhki ja vielä senkin jälkeen pukeutuu siihen kotona, kun kukaan ei ole katselemassa. On lohdullista tietää, että kaapista löytyy sellaisia ikisuosikkivaatteita, että ne voi pukea päälleen pimeässä ja ilman peiliä ja suunnata huolettomana ja itsevarmana mihin tahansa tilaisuuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki minä jaksan intoilla uusistakin vaatteista, mutta kiintymys on asia joka vaatteen on ansaittava kulkemalla päälläni kerta toisensa jälkeen. Rakkaimpia ovat ehdottomasti ne vaatteet, joilla olisi kymmeniä tarinoita kerrottavanaan. Nahkarotsini taskuista löytyy läjä kaikenmoisia ratikka- ja metrolippuja joita en raski heittää roskiin. Kaikki ne lippuset ja lappuset muistuttavat minua kaikista kivoista reissuista joita olen tehnyt yhdessä rotsin ja ystävieni kanssa. Wien, Berliini, Tukholma, Rooma.. Taas joku kerta takin rintataskuja kaivellessa nousi huulilleni leveä hymy ja mieleen tulvi kivoja muistoja, kun käsiin osui Sissi-museon pääsylippu puolentoista vuoden takaiselta Jonnan kanssa tehdyltä Wienin reissulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistan errään keskustelun äidin kanssa, kun mietimme, että millaisen neuleen hän minulle seuraavaksi neuloisi.

Äiti: Minkä värisen haluaisit?

Minä: No olis kyllä kiva saada vaihteeksi jotain muuta kuin mustaa. Vois koittaa olla välillä vähän värikkäämpi..

Ä: Punainen? Löytyy kaunista tumman violettia lankaa ja lämmintä oranssia. Sitten on vaalean violettia, grafiitinharmaata..

Minä: Joo, se grafiitinharmaa ois ihana!

Äiti: No sinähän aloit oikein värikkäästi revittelemään!

 

Jep.. kertoo hienosti tästä mun pukeutumisesta. Nytkin oon ihan fiilareissa, kun musta mekko vaihtui harmaaseen. Tuntuu kuin oisin pyörän uudelleen keksinyt. Mä samaan aikaan vihaan ja rakastan tätä mun mielikuvituksettomuutta pukeutumisen suhteen! 😀

Ps. Mun tukka näyttää näissä kuvissa paljon paremmalta miltä se näytti peilistä!!! Yleensähän se on just toisinpäin, et peilistä katsoessa asiat näyttää paremmilta kuin mitä kameran tallentama karu totuus sitten on. Kerrankin näin päin!


20130101-182213.jpg

 Vuoden 2012 viimeiset asukuvat saavat kunnian täräyttää käyntiin blogivuoden 2013. Yli viikon matkalaukkuelämä oli vähän karsinut garderobia, mutta kyllä sitä vielä just ja just jotain päällepantavaakin löytyi, kun tongin myös Iinan luokse säilöön jättämäni kamppeet läpi. Jonnea, Cheekiä, Kaijaa ja kumppaneita lähdin siis kuuntelemaan paljettien piristämässä perus hame ja neuletakki -kombossa.

20130101-182251.jpg

Generous-malliston paljettitoppi löytyi ennen joulua Lindexin alesta. Harakka sisälläni hihkaisi, kun jo aiemmin vilkuilemani kimallus irtosi nyt n. 16 eurolla.

Olen ilokseni pannut merkille, että tuo Lindexin ”läski”mallisto on viime aikoina kehittynyt huimasti positiivisempaan suuntaan. Uusia vaatteita tulee tiuhaan tahtiin ja mukana pn paljon ajankohtaista kampetta ja jopa normimalliston kanssa yhteneväisiä tuotteita. Toki sieltä ne kammottavat kukka- ja ruututrikootunikatkin edelleen löytyy, mutta löytyyhän niillekin ostajakuntansa. Hienoa on kuitenkin se, että tarjonta on laajentunut ja malliston ilme nuorentunut.

20130101-182311.jpg

Täytyy mainita erikseen myös tuosta neuletakista. Kyseessä on Peter Hahnin kashmirneuletakki joita minulla on nykyään jo kaksin kappalein. Kuuluu ihan mun ehdottomiin lempivaatteisiin. Mulla täytyy aina olla käden ulottuvilla neuletakkeja, rentoja jakkuja ja muita ”niskaan nakattavia” jotka käy yhteen lähes kaiken kanssa. Tämä vajaahihainen neule on juuri sellainen.

Tuo Peter Hahn on päällisin puolin melkoinen tätikauppa twinsetteineen ja housupukuineen, mutta vähän tarkemmin kaivelemalla seasta löytyy aika helmikamaa ainakin neuleista. Ajattomia kashmirneuleita löytyy useassa mallissa, värissä ja hintaluokassa.

20130101-182358.jpg

Tämä oma neuletakkini kuuluu sarjaan ”edullinen superlöytö”, sillä 100 % kashmiria oleva neule maksaa vain n. kuusikymppiä. Väreistä löytyy mustan ja harmaan lisäksi mm. burgundia, sinisen ja violetin sävyjä sekä oliivinvihreä. Kokoja on tarjolla tuohon itselläni olevaan 46:een asti.

Viimeisimpänä estradille astelee vielä asun tuorein osa, eli sunnuntaina Stockalta alennuksesta löytämäni upea Dieselin laukku. Harmaata farkkua, mustaa nahkaa ja metalliyksityiskohtia yhdistelevän laukun hihna on irrotettava ja sen sisävuori on ihanasti tyttömäisen pinkki. En ollut aikoihin nähnyt mitään yhtä paljon himotusta aiheuttavaa materiaa, joten en onnistunut kävelemään ohi.

20130101-182415.jpg

Hipelöin ja halailin -40% alennuksessa ollutta veskaa aikani yrittäen haastatella itseäni aiheesta ”tarvitsenko tätä laukkua todella”. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä tunne kertoi meidän kuuluvan toisillemme. Niinpä poistuimme paikalta onnellisina yhdessä.

Se on ihan mun näköinen ja sopii yhteen pitkälti kaiken kanssa mitä vaatekaapistani löytyy ja olen jo parin laukun myötä todennut Dieselit oikein kestäviksi ja rakastettaviksi yksilöiksi, joten hyvä ostos.

Aamulla koittaa jälleen paluu arkeen. Loma oli pitkä ja niin ihana, että töihin paluu saattaa tuntua todella shokeeraavalta ja karmivalta, mutta niin kauan kuin ei lottomiljoonia kuulu, niin sekin osa elämää on vaan kestettävä. Onneksi heti torstaina on luvassa yksi todella ihana kuvaus, kun kameran eteen saapuu läjä pikkuisia koiranpentuja! En kestä. Sellaisella cute overloadilla on hyvä aloittaa yhteistyö kameran kanssa tänä vuonna.


Kaivelin hieman lisäkuvia edellisen postauksen asussa nähdyistä Ten Pointsin Pandora-maihareista jotka siis ovat hurmanneet minut aivan täysin. Jo lyhyen yhdessäolomme aikana olemme ehtineet yhdessä niin matkustamaan, shoppailemaan, työskentelemään kuin juhlimaankin. Ja tilanteessa kuin tilanteessa askel on ollut keveä. Halusin kengät jalkaani myös maanantaina lähtiessäni yhteen palaveriin enkä välittänyt edes siitä tosiasiasta, etten saanut kenkää itse tönkkönä sojottaneeseen kipeään jalkaani, vaan soitin kaverille ja pyysin hänet ovelle asti minua vastaan jotta hän voisi auttaa minua. Ei kai sitä nyt kenkiä voi valita sen mukaan mikä olisi helpointa..

Mutta tässä siis muutama turistikuva minun ja Teppojen reissuilta.

Helsingissä Tepot poseerasivat nätisti Jonnalle jonkun hienon talon takana.

JC:n sovituskopissa Tepot olivat makutuomareina minun sovitellessa farkkuja.

Tässä minä ja Tepot odottelemme vähän väsyneenä ratikkaa meidän Helsingin reissulla. Edellisen päiväiset ystävän polttarikekkerit taisivat väsyttää vielä meitä kaikkia.

 

Tässä me ihastellaan Teppojen kanssa syksyn lehtiä. Tepot tuntevat olonsa niin kotoisaksi näiden kauniiden ruskan sävyjen keskellä.

Tuolla Ten Pointsilla on muuten ainakin nyt tämän syksyn/talven mallistossa todella paljon aivan mahtavan näköisiä nahkakenkiä, kannattaa tutustua. Esimerkiksi tuota Pandoraa on olemassa myös upeassa tummanvihreässä sävyssä sekä räiskyvänä oranssina. Ja jos varret on omaan makuun liian lyhyet, mutta muuten kiinnostaisi, niin myös pitkävartinen versio löytyy samoissa upeissa väreissä. Ten Pointsin tämänhetkisen malliston voi kurkata TÄÄLTÄ.

Hintataso ruotsalaisen Ten Pointsin kengissä on aika lailla sama kuin Vagabondeissakin. Eli syysnilkkureiden hinnat liikkuvat n. 90-120 € välillä ja pidemmät saappaat sitten joitakin kymppejä enemmän. Nämä Pandorat kustansivat Andiamossa 105 €. Varsin sopuhintaisia käytännöllisiä ihanuuksia siis!