Toisinaan uutuuden viehätys saa täysin unohtamaan kaikkien niiden jo kauemmin itsellä olleiden vanhempien asioiden hyvät puolet. Uusi vaate tuntuu hetken aikaa paljon paremmalta ja jännittävämmältä kuin vanhat ja uusinta levyostosta tulee pyöritettyä soittimessa tauotta jopa kyllästymiseen saakka. Sitten yhtenä aamuna jokin unohdettu vanha ystävä putoaa hyllystä syliin ja osoittautuukin paljon tuoreemmaksi ja raikkaammaaksi kuin muistitkaan. Voi sitä jälleennäkemisen riemua ja iloa!

20101008

Tänään tuoreelta on tuntunut mm. eteisen hyllyn perältä löytynyt H&M:n suuri miestenosastolta kauan sitten hankittu huivi, joka olikin yllättäen kerännyt aivan uutta luonnetta rypistyessään kasassa muiden asusteiden alla koko pitkän kesän. Ei se sileänä näyttänyt lainkaan näin hyvältä. Kuka tarvitsee sislitysrautaa tai plastiikkakirurgia, rypyt tuovat uskottavuutta!

20101008_3

Punaiset Onyxin nahkakengät ovat jo yli kahdeksan vuotta vanhat, mutta niin ne vaan kerta toisensa jälkeen osoittautuvat parhaiksi kengiksi jotka olen koskaan omistanut. Voisin kävellä näillä vaikka maailman ääriin. Koskaan ikinä milloinkaan, eivät nämä reissussa jos toisessakin rähjääntyneet rakkaani ole satuttaneet minua. Eivät edes ensimmäisenä päivänään, jolloin tallustin niillä kilometritolkulla Etelä-Italiassa sijatsevan kylän rantakallioilla ja pikkukujilla.

Myöskään nämä eivät ole säilyneet kauniin ja nuoren näköisenä, mutta eletty elämä ja sadat yhdessä tallatut kilometrit niissä kyllä näkyvät. Punaiset popot tuovat lohtua ja turvaa ja muistuttavat minua kaiken kaaoksen keskellä siitä, että elämässä on myös luotettavia asioita ja pysyvyyttä.

20101008_2

Tämän päiväisen asun kolmas kaapin perällä vietettyjen pitkien kuukausien jälkeen tuhkasta noussut elementti  on toissakeväänä hankkimani Sakin biker-nahkatakki, joka raukka joutui jäähylle uudempien rotsien tieltä. Mutta tänään mikään ei olisi voinut tuntua oikeammalta kaverilta kuin tämä takki. Vielä joitakin viikkoja sitten nahkaista ystävääni sovittaessa mieleeni nousi sana jäykkä. Tänä aamuna rotsi oli negatiivisen jäykän lisäksi ainoastaan rehellisen ryhdikäs ja sehän ei voi olla huono määre se.


Muutama kuva uudesta nahkarotsistani, joka on jo hieman kuvissa vilahdellutkin. Se on tainnut muuttaa päälleni pysyvästi. Kuvissa olen pukenut takin alle kesäkuussa Sokokselta ostamani neuleliivin, jossa on tuollaiset harsomaiset liehukkeet etukappaleessa. Passaavat takin kanssa mielestäni todella hyvin yhteen ja läpikuultava sifonki luo hienosti kontrastia kiiltelevälle nahalle.

Sain kuviin mielestäni aika hyvin kaiveltua muotoja ja materiaalit erottumaan kaiken tuon mustan keskeltä. Harmittaa vaan, kun muuten olis kerrankin omasta mielestä kivoja kuvia blogiin laitettavaksi, niin jostain syystä kuvat näyttää ainakin mun selaimessa liian punaisilta. En jaksanut säätää enää enempää. 😛

rotsi2

rotsi3

rotsi1

Kaulassa viime sunnuntainen kirpputoriostos ja ranteessa ukin vanha kello, joka on asusteistani ehdottamasti kaikista rakkain.

Takin hihojen alapuolet eivät ole nahkaa, vaan joustavaa kangasta, mikä mahdollistaa loistavasti hihojen ruttaamisen lyhyemmäksi. Juuri siten, kun minä hihani yleensä haluan. Takissa ei ole lainkaan vuorta, joten syksyn viiletessä sen voi kätevästi siirtää ulkoa sisäkäyttöön ja se jos mikä on aivan loistava ominaisuus, kun kyseessä on vaate jota ei raskisi heittää päältään edes nukkumaan mennessä. 🙂

Takki siis hankittu Porin Ratsulasta ja on Moda-ketjun omaa S.T.I.-merkkiä. Hintaa takilla oli nahkarotsille aika maltilliset 139 €

Tiedättekö sen olon, kun joskus tuntuu, että joku yksi ainoa vaatekappale skarppaa koko vaatekaapin sisällön ja nostaa oman pukeutumismotivaationkin ihan uusiin sfääreihin. Minulle tuo takki on juuri sellainen. Kaikki muutkin vaatteet yhtäkkiä paljon paremmilta kuin vielä kaksi viikkoa sitten, kun ne vaan yhdistää tulokkaan kanssa. Ja kaiken lisäksi takilla on se maailman paras vaikutus mitä vaatteella voi olla. Se saa mut tuntemaan itseni upeaksi. Ihan sama näyttääkö se siltä ulospäin, mut se on se olo.

Tuo parissa kuvassa näkyvä ukin vanha kello muuten kuuluu samaan voimauttavien vaatteiden ja asusteiden kategoriaan. Sen metallinen miehekkyys yhdistettynä suunnattomaan tunnearvoon on ihan lyömätön yhdistelmä. Uskaltaakohan takkia ja kelloa ede pitää yhdessä, ettei ihan mene överiksi tuo itsensä upeaksi tunteminen. 😀


Välikausi = se pieni hetki vuodesta, kun lämpötilan puolesta on ihan ok yhdistää sortsit ja saappaat. Just hyvä ”vuodenaika” omaan makuuni.

Mä ehdin kesähelteillä ikävöimään bikereitani ihan suunnattomasti ja tuijottelin niitä haikeina eteisessä kiskoessani sandaaleita jalkaan. Ei sillä, ettenkö pitäisi kesästä ja läpsyistä, mutta olin silti suunnattoman iloinen, kun asteet ensi kertaa alkoivat putoilla sellaisiin lukemiin, että pystyi jälleen kiskomaan nuo rakkaat jalkoihin.

2010_08_21_asu1

farkkusortsit/H&M, neule/Flash, bikerit/Vagabond, laukku/CKJeans, sulkakoru/Youth vs. Future

Viikonlopun Helsingin reissulla tuli heiluttua mm. yllä olevassa asussa. Saa nähdä joko tämä jäi farkkusortsien viimeiseksi viikonlopuksi tänä vuonna, vai vieläkö saamme viettää hetken yhdessä ennen kuin saavat siirtyä talviteloille. Jos kesällä ikävöin bikereitani, niin talvella tulen todennäköisesti puolestaan ikävöimään farkkusortseja. Koskaan ei osaa olla täysin tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin, vaan kaipuu ja ikävä kalvaa aina jonnekin, mikä ei juuri nyt ole saatavilla. Pätee asiaan kuin asiaan.