17.01.2011

Posted at 14:46h in Yleinen by
0 Likes

Uskaltauduin eilen Häämessuille Helsingissä siitä huolimatta, että Nelliina pelotteli etten välttämättä halua enää lainkaan naimisiin sen hulabaloon jälkeen. Koska olen töiden puolesta käynyt jo useammankin kerran näissä bridezilla-tapahtumissa tiesin kuitenkin mitä odottaa. Mutta täytyy sanoa, että Nelliinan sanoissa oli rutkasti perää, ja itsellenikin tuli kyllä melkoisia vastareaktioita, niin hörhellystä ja humpuukia oli tapahtuma täynnä. Jotenkin ei ihan tuntunut omalta siellä monikaan juttu.

Mutta eräs pieni yksityiskohta kiinnitti positiivisesti minunkin huomioni hääpukunäytöksessä! Vai mitä sanotte tästä kenkävalinnasta? Vaikka en henkilökohtaisesti tuosta puvusta innostukaan, niin täytyy silti sanoa, että aika toimiva kokonaisuus.

haamessut-bikerit1

haamessut-bikerit2

haamessut-bikerit3

Itse juuri viimeksi perjantaina vaihdoin bileissä korkokengät kesken illan bikereihin, kun päkiöillä tuli mitta täyteen. Mistä siis tietää vaikka samat lempikengät eksyisivät jalkaan myös jossain vaiheessa hääpäiväaä. Pitäisiköhän valita puku niin, että siihen passaa sulavasti myös prätkäsaappaat? 😀

Tein muuten nyt tuonne uuden kategorian nimeltä ”Häähommia”, jos näitä kyseiseen aihepiiriin liittyviä juttuja alkaa tännekin tipahdella. Nyt ainakin on tulossa hieman lisää kuvia tuosta hääpukunäytöksestä, vaikka en sitä ehtinyt kokonaan katsomaankaan. Itseä ne perinteiset puvut eivät kiinnosta, mutta kenties siellä ruudun toisella puolella on joku joka haluaa niitäkin katsella.


17.01.2011

Posted at 01:37h in Yleinen by
0 Likes

Mahtavat kolme päivää takanapäin! Helsingin reissuun mahtui kavereiden tapaamista, juhlimista, häämessut, hotelliaamiaisia, showroom-vierailu, shoppailua ja kaiken tuon lisäksi vielä työntekoakin. Melkoisen tehokasta siis.

Lähes tulkoon kaikesta luetellusta ohjelmasta on tulossa kuvia ja juttua lähipäivinä, mutta nyt aoitan ensin tuosta viimeisestä. Olen vain niin iloinen, kun sain kerrankin muutamia kuvia itsestäni työn touhussa, että pitää heti jakaa niitä tännekin.

veera-14

Launtaina oli iltapäiväksi oli uusien Indiedays-bloggajien kuvaamista varten vuokrattu sama studio jossa olen aiemminkin profiilikuvia ottanut. Oli kivaa, kun paikka oli jo ehtinyt aiemmilla kuvauskerroilla käydä tutuksi joten työskentely sujui todella vaivattomasti, kun ei tarvinnut ensin ihmetellä ja tutkia uusia ja vieraita vehkeitä.

veera-13

Rento työskentely vaatii rennon asun. Neulemekko ja villasukat toimii aina!

Vaikka suurimman osan kanssa kyseessä oli vain ns. perus lärvikuvien ottaminen, niin homma kävi ihan totisesta työstä sekä minulle, että kuvattaville. Minulla kun on tapana olla melkoisen pikkutarkka käskyttäjä mallinohjauksen suhteen. Moni ihmettelikin sitä miten monelle mutkalle naisen voi vääntää ihan vain saadakseen juuri oikeanlaisen kasvokuvan. Totuus kuitenkin on, että oikeanlainen fiilis ja kuvakulma lähtee ihan koko kropasta silloinkin, kun kuvassa ei näy mallista kuin kasvot.

Siinä sitten käänneltiin nenää, tissejä, hartioita ja varpaita sentti sentiltä ja milli milliltä ja haettiin juuri oikeanlaista katsetta ja hymyn leveyttä   aina siihen saakka, että saatiin kaikista itsensä näköiset raikkaat ja rennot kuvat. Mukavaa oli ainakin minulla, toivottavasti myös kuvattavilla. Nyt vaan pitäisi tuijotella se huikea kuvamäärä läpi ja karsia kaikille sopiva satsi parhaita otoksia valittaviksi. Se onkin melkoinen homma!

veera-12

Minun ylväästä asennosta päätellen taidan juuri demonstroida jotain ryhtihommia. 😀

veera-16

Otoksien tutkailua Idan kanssa.

Vaikka suurin osa väittikin kameran eteen tullessaan olevansa todella hankala kuvattava, niin kaikkien luulot osoittautuvat vääräksi kuten yleensäkin. Yhtään hankalaa kuvattavaa ei studiolle eilen eksynyt, mutta enpä ole sellaisiin muutenkaan kovin usein törmännyt. Ihmiset vaan ihan turhanpäiten epäilevät omaa valokuvauksellisuuttaan.

veera-10

Niin kauniita ja komeita ihmisiä kuin kaikki kuvatut olivatkin, niin yksi ”erikoismaininta” on silti jaettava, nimittäin  ”päivän sädehtivin hymy”  -titteli, joka menee kyllä ehdottomasti Malenalle, joka yllä olevassa kuvassakin varsin tottuneesti ja rennosti poseeraa. 🙂

Suuret kiitokset postauksen kuvista sekä Malenalle, että hänen kuvat ottaneelle miehelleen! Nämä ovat itselle ihan harvinaisia aarteita sillä taitavat olla ensimmäiset kuvat jotka minusta on ikinä otettu kun työskentelen. Vallan mukava muisto siis!


12.01.2011

Posted at 22:56h in Yleinen by
0 Likes

Eilen kasasin töihin päälle pitkästä aikaa sellaisen kokoelman rakkausvaatteita, että piti samointein hiippailla samoissa kamoissa toinen päivä heti perään.

Vuosien varrella omaan pukeutumiseen on tullut mukaan myös se naisellisempi puoli korkokenkineen ja vartaloa nuolevine minimekkoineen, mutta tämä huolimaton ripauksella rokkia maustettu renttuilu on kuulunut omaan tyyliin jo teinivuosista lähtien. Tämä sama asu olisi yhtä hyvin voitu nähdä 17-vuotiaan Veeran yllä kuin nyt 12 vuotta vanhemmankin version.

121011_2

Joku voisi tietysti kysyä, että onko se lähinnä huolestuttavaa käyttäytymistä lähemmäs kolmekymppiseltä pukeutua samoin kuin lukioikäisenä. Mutta vaikka asun viitekehys tuokin mieleen nuoruusvuodet, niin vakuutan teille, että kyllä tämäkin tyyli on onneksi hieman kehittynyt ja muuttunut vuosien myötä. Nykyään tiedän jo, että ihan kaikkea kaapista löytyvää niittiä, kettinkiä ja muuta rock-habituksenperinteisiä tunnusmerkkejä ei tarvitse kasata ylle yhtäaikaa.

Vero Modasta syksyllä löytynyt rento pipo on juuri sitä mitä talvella kaipaan, eli päähine jota kehtaa pitää päässään sisälläkin. Minun tukka on nimittäin sitä mallia, että kun se ottaa yhteen pipon kanssa, niin jäki ei ole kaunista katseltavaa.

121011_1

Tämän talven kestosuosikkeihin on kuulunut myös Ellokselta löytynyt La Redouten kasmirneule, joka on yksi niitä harvoja muita kuin mamman tekemiä neuleita, jotka ovat onnistuneet oikeasti hurmaamaan minut. Tässä on kohdallaan sekä materiaali, että mielenkiintoinen malli.

Mutta mitä löytyykään neuleen alta? Yksi reilun kuukauden ikäinen todellinen rakkausvaate!

121011_4

121011_3

Upeaakin upeammalla Tomi Joutsenen letinheilutuskuvalla varustettu Amorphis-paita! Olin ehtinyt himoita paitaa jo pidemmän aikaa, joten joulukuun alun Tavastian keikalta se oli sitten jo ihan pakko ostaa, kun oli niin monta hyvä syytä palkita ja lahjoa itseäni. Vuotta aiemmin ostin synttärilahjaksi itselleni Amorphiksen hupparin joten tästähän alkaa jo tulla perinne. 🙂

121011_5

On se komea! Niin paita kuin siinä esiintyvä herrakin. Muistatte ehkä, kun intoilin saman miehen esiintymisestä Kalevala Korun mainoksessa.

Nyt on kuulkaa sitten se tilanne, että ensi viikolla saan käydä hakemassa sen samaisen kuvan kehystyksestä, mutta huomattavasti suuremmassa koossa. Kävi nimittäin niin iloisesti, että mamma ja eräät ystävättäret kotipaikkakunnalta hankkivat minulle ihan ison mainosjulisteen kyseisestä kuvasta. Ja mun mies vielä antoi luvan laittaa sen seinälle asti. Parasta!

Teinimeiningillä siis jatketaan tässäkin asiassa, kun idolin kuvat päätyvät seinälle asti. Mutta tässäkin asiassa tyyli on kehittynyt sen verran, että 15 vuoden takaisen sinitarrakiinnityksen sijaan suojaan kaukorakkauteni kuvan kunnon kehystyksellä. (täytyy se pitää kuolaroiskeilta suojassa..) 😀

Mistä tietää, että on rakkaita vaatteita päällä? Siitä, että niistä jaksaisi höpöttää ihan loppumattomiin, mutta taidan armahtaa teitä pidemmiltä jaaritteluilta.