18.01.2011 Värivaloissa
Viime perjantaiset Indiedaysin 1-vuotissynttärit oli kyllä kaikin puolin mukavat kekkerit. Pari sellaista tyyppiä joita toivoin näkeväni, ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta muuten paikalla oli kyllä suurenmoinen joukko bloggailun kautta saatuja ystäviä ja tuttavia. On se vaan jännä miten läheisiä ystäviä sellaisistakin ihmisistä muodostuu joiden kanssa ei kuitenkaan näe muuten kuin silloin tällöin erilaisissa blogitapahtumissa.
Kaunis huonetoverini Sallukka peilaa ja kuvaa peilikuvaansa ja minä kuvaan kun salla peilaa ja kuvaa peilikuvaansa. Perushommia.
Mikähän on vetänyt yleensä niin hymyilevän Moksun turvan tuollaiselle rullalle vaikka nenän edessä on herkullinen frozen mojito?
Shampanja kohottaa juhlamieltä kummasti! Eikä ollut huonoja juomia nuo Hennessy-drinkitkään. Mä en ole koskaan pitänyt konjakista, mutta en ollutkaan koskaan tajunnut, että siitäkin saa maukkaita drinkkejä erilaisilla blisseillä. Nyt menikin sitten konjakkipullo ostoslistalle, sen verran hyvältä se mastui niin ginger alen, omenamehun kuin karpalomehunkin kanssa. Kävin tänään vilkuilemassa Hennessyn sivuilla ja sieltä löytyi vielä monta mielenkiintoista drinkkivinkkiä lisää.
Muutenkin oli kemuissa tarjoilut kohdallaan tarjoilijoiden kierrellessä ojentelemassa niin suolaisia kuin makeitakin coctailpaloja. Jos en ollut tajunnut miten hyvin konjakki ja ginger ale sopii yhteen, niin en ollut tajunnut samaa asiaa myöskään vaahtokarkeista ja vihreistä kuulista! Nyt on seuraavien omien kekkereiden tarjoilut selvillä. 😀
Mun mielestä illan parhaat asut löytyivät ehdottomasti Matilta ja hänen seuralaiseltaan (+ itseltäni, hei tietenkin!), sillä olimme kaikki pukeutuneet samanhenkisesti mustiin liehuviin ja roikkuviin asioihin. Taisinkin ihan jokusen kerran hiplailla ihastuneena mm. tuota mainiota hupullista paitaa joka oli kuulema hankittu Berliinin Henkkamaukasta. Ei meidän Hooämmässä vaan oo koskaan mitään noin kivaa. Nih. On se väärin.
Tuo pikkasen överillä teholla päin pläsiä paiskattu salama on kyllä siitä kiva juttu, että se taikoo kätevvästi piiloon ihon pikku virheet ja sen lisäksi se kaivaa nuo jo ennestään melko hallitsevan oloiset minnihiiri-poskipäät entistä paremmin esille. Onneksi en tästä kuvasta päätellen ole yksin poskieni kanssa,vaan Jonnalla on samanmoiset!
Koska illan musiikkiannista ei ole minkäänlaisia muistikuvia, niin kai se sitten tarkoittaa sitä että se ei ollut ihan superpaskaa, mutta ei varmaan mitään minua suuresti positiivisesti hetkauttanutkaan. Mutta tollaneen pörröpää DJ kuin Axl Smith soittaakin varmaan just sellasta viileen coolia musiikkia josta minä kehäkolmosen ulkopuolelta tullut juntti en mitään tajua. Minä kuuntelen vaan kunnon rytinää. Nih.
Minä en suinkaan ollut ainoa, joka luotti Youth Vs. Futuren näpsäköihin ja nätteihin sulkiin, vaan niitä roikkui myös tyylikkään ja aina yhtä iloisen Teemun kaulassa ja jo tuolla ylempänä nähdyn Sallan kaulassa.
Nadja kuuluu ehdottomasti siihen ihmisryhmään jotka onnistuvat aina ja ihan kaikkialla näyttämään hurmaavilta ja säteileviltä. Tämä kuva onkin tuon superhymyn ihan mun lemppari koko illalta. Harmi, että mun ”pyöräytys”-kuvan vuoksi Nadjan upeasta sulkakoristeisesta pikkuhatusta ei saa juurikaan tässä kuvassa selvää, mutta pitäne esitellä jossain vaiheessa oma samantyylinen Manchester-hankintani jossain vaiheessa. Vielä kun kyseinen päähine passais joskus minun päähäni edes puoliksi niin hyvin kuin tälle neitoselle, niin olis kiva.
Loppuun vielä pikkaisen reaaliaikaisia kuulumisia. Arvatkaas mitä tein tänään? Allekirjoitin uudet oppisopimuspaperit! Päätin siis pitkän pohdinnan jälkeen jatkaa opintojani heti putkeen ja aloitan siis valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisen heti tuossa ensi viikolla. Että se siitä ”huh, vihdoin se karmea koulustressi on ohi!”-olosta. Ehtihän sitä kestääkin jo kokonaisen kuukauden. 🙂
