Kirjoittelin elokuussa hurmaavista akryylikoruista joihin törmäsin Pori Jazzeilla. Lupasin jo silloin, että kertoilen teillekin heti, kun saan tiedon, Merry Go Roundin nettikaupan avautumisesta ja eilen korumaakari-Henna sitten lähetti sähköpostia ja kertoi tuon päivän koittaneen.

MGR

Mikäli olet missannut tuon alussa mainitsemani elokuisen postauksen, jossa kertoilin hieman enemmänkin Merry Go Roundista, sen tuotteista ja tekijästä, niin käy ihmeessä lukaisemassa ja tsekkaamassa kuvat TÄÄLTÄ.

Nettikaupassa on tällä hetkellä nähtävillä ja tilattavissa jo melko laaja kokoelma riipuksia, korvakoruja ja rintarosseja, mutta myös uniikkikappaleita ja muita mielenkiintoisia aarteita on ilmeisesti tarkoitus vielä putiikkiin lisäillä. Aiheissa on valittavissa mm. perhosia, palmuja, pistooleja, pääkalloja ja lintuja sekä paljon muuta.

Itse hankin jo Jazzeilta mm valkoiset pääkallokorvikset, jotka on olleet ihan suursuosikit , mutta ja nyt sitten himottaisikin kovasti  ainakin joku kaulakoru. Jonkinmoisen tilauksen meinaan siis pistää sisään heti, kun pääsen harkinnassani jonkinmoisiin tuloskiin.

Kaulaan voisin ajatella vaikkapa jo kesällä hiplailemaani pistoolia ja korvani saattaisivat kaivata esimerkiksi sulkia tai ehkäpä omia nimikirjaimiani.

Omaan tyyliini iskee ennalta arvattavasti lähinnä musta, valkoinen ja peilipleksi, mutta väriä hinkuvillekin on tarjolla paljon ihanuuksia. Enkä minä itsekään voi ihan täysin sivuuttaa esimerkiksi pinkkiä sulkariipusta.. Liikaa kivoja vaihtoehtoja!

Uuden vuoden kunniaksi MGR muuten tarjoaa kaikki tilaukset nyt tammikuussa ilman postikuluja, joten kannattaa tutustua ja ihastua!

Merry Go Roundin nettikauppaan pääset TÄSTÄ


Olen jo monesti aiemminkin huomannut, että tosi rakkaus odottaa ja sillä säästääkin monta euroa. Silittelin syyskuussa Amsterdamin lentokentällä tätä kuvan upeaa Dieselin laukkua, mutta vaikka reissubudjetti olisikin sallinut sen oston, niin hinta oli silti mielestäni hieman liian kova ja jätin veskan lähes kyyneliä nieleskellen kauppaan.

Nyt, yli kolme kuukautta myöhemmin en ollut vieläkää lakannut haaveilemasta tuosta lomaihastuksestani, vaan haikailin sen perään ja tuijottelin sen kuvaa netissä. Ja kuinka sattuikaan, eksyin eilen ihan vahingossa The Handbag Superstoren sivuille ja kuka se siellä nököttikään alennetulla hinnalla katseessaan yksi ainao pyyntö, päästä minun hellään huomaani.

Diesel_niitti_clutch Ja aamulla sitten tärähti sähköpostia otsikolla Tilauksenne on käsitelty ja postitettu. Joskus ne lomaromanssitkin kantavat pidempää hedelmää. Pian, pian on kauan ikävöimäni muru täällä luonani!!

Täytyy kyllä myöntää, että hiplasin huomaamatta myös hieman tuon punaista kaveria, mutta kuten aina hieman hintavampia ostoksia tehdessäni, nytkin järki kehotti minua ottamaan mustan, jolle käyttökertoja kertyy kymmeniä kertoja enemmän kuin punaiselle. Siitäkin huolimatta, että oikeastaan kaapissani olisi enemmän tarvetta räyheälle punaiselle bilelaukulle, kun taas mustia rakastettuja yksilöitä löytyy jo useita.

Nyt aloinkin sitten miettiä ihan tosissaan, että kumpi olisi oikeasti  ollut järkevämpää, hankkia tuo musta jolle siis on enemmän käyttöä, mutta samalla se syrjäyttää käytöstä varmaan pari muuta mustaa laukkua, vai ostaa se punainen joka olisi päässyt kokoelmani yksinvaltiaaksi upeiden punaisten pikkuveskojen heimossa? Inhoan tätä jälkeenpäin mieleeni hiipivää epäilyksen tunnetta!!

Sitä vaihtoehtoahan ei tunneta, että järkevintä olisi ollut unohtaa koko laukku.

PS. The Handbag Superstoressa on muuten tällä hetkellä -15% alennus kaikista tuotteista ja se  koskee myös jo alennettuja tuotteita.


Minusta on ollut niin kivaa katsella muiden bloggaajien kokoelmia viime vuoden lempiasuista, joten päätin väsäillä itsekin samanmoisen. Samalla saa melko selkeän läpileikkauksen minun tyylinitärkeimmistä kulmakivistä ja tajuaa miten huono mielikuvitus minulla on noiden poseerausten suhteen. 😀

2010_asuja2

Lähes kaikki ylläolevat kuvat on näköjään otettu studiossa tai työpaikan pihalla, joten ovat siis lähinnä arkipäivien työkuteita. Vuoden lempparihousuja on ehdottomasti olleet ylärivissä näkyvät KappAhlin ”haaremit” ja vuosia vanhat  Verro Modan löysät vajaamittaiset pöksyt. Aiemmin pukeutumistani vahvasti dominoineet legginssit alkoivat viime vuoden aikana väistyä tieltä ja ”oikeat” housut nostivat rajusti sijoituksiaan lempivaatteiden listalla.

Valuvat ja kevyet yläosat jatkavat voittokulkuaan, mutta löysien housujen kanssa yhdistän yleensä lyhyempiä ja tiukempia yläosia välttääkseni liian säkkimäistä ja isoa vaikutelmaa.

Värien puolesta minulle ei ole olemassa pukeutumista ilman mustaa. Ainoana kirkkaana värinä toistuu vuosi vuoden jälkeen punainen ja sekin lähinnä asusteissa. Viime vuoden aikana onnistuin kuitenkin laajentamaan pelkästä mustasta haalimalla kaappiini mm. harmaata ja khakivihreää. Kuinka hurjaa ja huomattavaa kehitystä!

Arjessa kenkävalinta osuu lähes tulkoon aina mataliin jalkineisiin kuten bikereihin ja maihareihin. Asusteita ja koruja käytän loppujen lopuksi aika valikoidusti. Yhtä aikaa päälle ei eksy yleensä kuin yksi näkyvämpi koru taikka huivi.

Arkiasuista mun ehdoton lemppari noista kuvissa olevista on näin jälkeenpäin katseltuna tuo vasemman yläkulman housuasu kera gTien tornadohuivin ja syksyn huippuostos nahkatakin kanssa. Vaaleat kengät raikastavat kokonaisuuden just sopivasti. Rento ja mukava asu johon tuo nahkarotsi tuo kuitenkin riittävästi skarppiutta. Nuo täytyy muista vetää päälle useamminkin.

Vuoden parhaan asukuvan palkinto menee omasta mielestäni tällä kertaa ehdottomasti tuolle oikean alanurkan ”musta lepakko” -kuvalle. Tuollaisi kun jaksaisin useammin väsäillä työpäivän pätteeksi studiossa, niin olisin tyytyväinen, mutta toiveajatteluksi taitaa jäädä.

2010_asuj1

Vaikka housujen varovainen maihinnousu näkyy tässäkin kokoelmassa, niin iltamenojen pukeutumista dominoivat edelleen lyhyet helmat. Päiväkäytössäkin olevat vaatteet kääntyvät kekkerikelpoisiksi, kun virittää asuan korkeilla koroilla ja pienellä clutchilla.

Mustaa väriä en vaihda muuhun kuin erityistapauksissa. Viime vuonna erityistapaus oli murun veljen kesähäät, jonne musta mekko olisi tuntunut kovin synkältä. Hopeanharmaa pitsimekko onkin varmasti vaalein mekko johon olen pukeutunut sitten teiniaikojen, mutta yllätyksekseni viidyin siinä ihan mainiosti.

Tämän setin yhtä ainoaa lempiasua on vaikea valita sillä tykkään kaikista. Eniten kuitenkin oma habitus miellyttää vasemman yläkulman farkut+läpikuultava sifonkipaita asussa sekä viime viikonlopun neulemekko+open toe nilkkurit yhdistelmä. Kerrankin bileasu jonka ”ulkoiluversiokin” näyttää mielestäni kivalta, sillä leikkilammas ja monkin huppuhuivi ovat varsin verrattomat kaverit mekolle ja koroille.

Bilepukeutumisen ehdottomia lempijuttuja oli viime vuonna nuo jo edellämainitut Bronxin open toe -nilkkurit, jotka eksyvät jalkaan helpon yhdisteltävyytensä vuoksi todella usein. Kengissä hyvänä kakkosena tulevat syksyllä hankitut punaiset paholaiset, jotka kuitenkin pääsevät tiheämpään käyttöön varmaankin vasta lumikerrosten huvettua.

Laukuista eniten ulkoilemaan pääsi menneesä vuonna Escama Studion tölkkirenkaista kasattu kaunotar sekä loppuvuoden ehdoton suosikki, Bonitasta lahjaksi saamani Soaked in Luxuryn niittikoristeinen musta clutch.

Tältä näytti siis vuosi 2010 parhaimmillaan. Loppuvuoden todellisuus taisi kuitenkin useimpina arkipäivinä olla enemmänkin osastoa sata kerrosta villaa ja pipo päässä sisälläkin, mutta niistä päivistä ei paljoa jaksa kuvia nappailla. Mutta pääosin sanoisin, että olen itse ollut pukeutumiseeni varsin tyytyväinen ja melkoisen viime vuoden viitoittamilla linjoilla tulen jatkamaan varmasti myös tänä vuonna.

Miltäs näytti viime vuoden pukeutuminen teidän silmään näiden kokoelmien perusteella? Tylsältä ja mielikuvituksettomalta? Vai löytyikö siitä jotain positiivista?

PS. Paljon kiitoksia kaikille viime postauksen yhteydessä onnitelleille. Jos joitakin jäi vielä mietityttämään, niin nyt oli kyseessä vasta kihlat.

Häitä juhlitaan sitten jossain vaiheessa tätä tai ensi vuotta. Eli joudutte varmaan lueskelemaan täältä ainakin jokusen hääasu tuskailu- ja haaveilupostauksen. Mutta ehkä te kestätte senkin. 😀