23.11.2017

Posted at 22:04h in Yleinen by
0 Likes

Miten se talven ensimmäinen lumimyräkkä aina tuntuukin niin hirveältä järkytykseltä? Ei auta yli 30 vuoden kokemus tuiskusta ja nietoksesta, vaan siitä huolimatta tämän aamun vaivainen kilometrin työmatka vaakasuorasti naamaan piiskanneessa lumimyrskyssä kiristi pinnaa ihan urakalla. Ja miten tehokkaasti ehtiikään puolessa vuodessa unohtaa sen miten kauan lumeen hautautuneen auton kaivaminen käyttökuntoon kestää.

Sitten vielä se autolla Pohjois-Satakunnan perukoille sompailu siinä lumimyräkässä, niin voin kertoa, että tuli kiroiltua ehkä jonkin verran tänään. Mutta kyllähän tähän talvi-nimiseen konseptiin taas tottuu, eikä pian muista mitään muuta vuodenaikaa olevan olemassakaan!

Jos oli unohtunut talviautoilun ihanuus, niin samoin on edellisen jääkauden jälkeen ehtinyt unohtua, että miten mä oikein olen talvisin pukeutunut. Olin aamulla senkin suhteen vähän hukassa. Eikä asiaa tietenkään auta, että mulla on lähes kaikki talvitakit vielä varastossa. Siksipä olikin hyvä hetki selailla muutaman edellisen talven asukuvia, niin muistui hieman mieleen mitä talvikamppeita kaapistani pitäisi löytyä. Tässä siis asukuvia joulu-, tammi- ja helmikuulta vuosilta 2014-2017.

Nonni, heti kärkeen mahtava ”löytö”! En muistanut tuotakaan Cubuksen bikertakkia. Pitänee heti huomenna käydä noukkimassa se kellarista. 

Pidempikin musta takki löytyy! Olen tässä valitellut sitä miten mustaa pukeutuminen on viime aikoina ollut, mutta sitä se näyttää olleen talviaikaan usein ennenkin. 

Martensin maiharit on edelleen mieleiset, mutta nuo oikean puoleisen kuvan niittikoristeiset saappat pitänee testata, että joutavatko myyntiin.

Viime talvena tuli kuljettua paljon myös harmaassa. Huiveista kashmirkaulaliinat on vielä kaivamatta käyttöön, mutta Becksöndergaardin merinovillahuivit puolestaan ovat olleet käytössä jo alkusyksystä saakka. 

Farkut pitävät pintansa ympäri vuoden.

Pää on pysynyt ainakin menneinä talvina usein lämpimänä pään ympärille kiedotun huivin avulla. 

Tätä Marks & Spencerin tekoturkistakkia jo tällä viikolla mietinkin, että pitää muistaa ottaa taas käyttöön. Se on edelleen ihana!

Talven tärkeimpiin selviytymistarvikkeisiin ovat jo vuosikausia kuuluneet kashmirneuleet. Mut hitto, pitää kyllä pitkästä aikaa muistaa ottaa taas nuo paljettihousutkin käyttöön!

Ilman pitkiä neuletakkeja ei talvesta selviä.

Tämä parin vuotta sitten hankkimani J.Lindebergin neule oli kyllä loisto ostos. Sen kaivan jälleen talveksi käyttöön.

Talvellakaan ei tarvitse luopua hameista, kun kaverina on pitkät saappaat, lämmin, pitkä neule ja villasukkikset. 

Eli kashmir ja merinovillaneuleet ja -huivit, villasukkikset ja pitkät saappaat, siinä mun talvikauden tärkeimmät!


22.11.2017

Posted at 22:04h in Yleinen by
0 Likes

”En mä voi mitään ponchoa pitää, näyttää päälläni teltalta.” 

Tämä oli ajatukseni ponchoista vuosikausia ja ihan kuten en suostu ennakkoluulojeni vuoksi edes maistamaan piimää, niin en myöskään koskaan sovitellut noita pään läpi vedettäviä pöytäliinoja. 

No mutta, mamma toi Roomasta pehmoisen kashmirtuliaisen ja päädyin nöyrtymään tuomitsevien mielikuvieni edessä. 

Tokihan siluetti on tällainen kaapu päällä erimoinen kuin hihallisessa neuleessa, mutta tämä kyseinen yksilö laskeutuu päällä ilahduttavan nätisti. Ja onhan tää nyt aivan sairaan pehmoinen ja mukava.

Näytti mielestäni kivalta näin keinonahkaleggareihin yhdistettynä! 

housut – H&M Mama / poncho – Rooman tuliainen / kengät – Betty London / korvikset – Pramea (saatu)

Mua siis ahdistaa yleensä tällaisten kaapujen muodottomuus. Tai siis se, että se hävittää alleen vartalon muodot tehden kaikesta yhtenäistä möykkyä. Se on taas näitä rintavan ihmisen ahdistuksia.

Mutta tämän taikaviitan kanssa kyllä pääsin sinuiksi ja ekalla käyttökerralla ja olen nyt hyvinkin hurmaantunut. Ei ehkä maailman kätevin vaate takkien alla käytettynä nyt talvella, kun käsivarret jää paljaaksi. Mutta sisäkäytössä hurjan mukava kapine. Onnistunut tuliainen siis mammalta!

Kärsiikö kukaan muu ponchokammosta? Vai kuuluvatko ne vaatekaappiisi?


21.11.2017

Posted at 22:18h in Yleinen by
0 Likes

Olin ihan juuri kaivellut pipot ja lapaset kesäsäilöstä ja kokenut vahvan herätyksen viininpunaisen värin kanssa, kun piipahdin lokakuussa Junarosen showroomilla. Siinä mielentilassa ensi kesän väriloiston katselu tuntui hyvin oudolta ja kukkaprintteihin orientoituminen meinasi aluksi olla hankalaa.

Aika nopeasti sitä kuitenkin pääsi fiilikseen, kun henkarissa roikkuvien vaatteiden tuijottelun sijaan alkoi kiskomaan kolttuja päälle. Muutama kierros peilin edessä ja aloin jälleen uskomaan, että kyllä se kesä vielä joskus koittaa. Tässä mekkojen myötä muutama esimerkki siitä miltä Junarosen ensi kesä näyttää.

Tämä kaunis vihreän sävy kyllä sopisi hyvin myös syksyyn ja miksei talveenkin. Tämä on taas niitä värejä joita ei oikein omasta kaapistani löydy, mutta joka kerta sovittaessa huomaan sen minulle sopivan.

Tässä mekossa ihastutti etenkin tuo ”tasselihelma”. Olkain-/hiharatkaisu hieman kummeksutti aluksi, mutta ei tuo hassummalta päällä näytä. Kuvitelkaa tähän kaveriksi ruskettuneet sääret (joo, kuvitelmaksi ne aina omalla kohdalla jääkin), sirot sandaalit ja iso korikassi. Tulis jo se kesä! Ja paistais edes yhtenä vapaapäivänä aurinko!

Tätäkin mekkoa katselin ensin henkarissa, että plääh. Oudoksutti niin värit kuin mallikin. Mutta taas se nähtiin, että kannattaa sovitella muutakin kuin sellaisia mihin heti ihastuu. Tämäkin maksimekko on päällä ihan toisen näköinen kuin henkarissa. Rintojen alla olevat kiristysnauhat aina vähän arveluttavat minua, mutta tässä kiristys osui juuri sopivalle kohdalle.

Kaftaani vaan bikineiden päälle ja kohti rantsua! Eli, jos lomailet ensi vuonna jossain missä voi kuvitella tarkenevansa rannalla tai uima-altaan reunalla, niin tässäpä oiva reissuleninki. Korujen avulla muuntuu rantakaavusta myös illallisasuksi. Loisto reissumekko siis. Ja hyvin armollinen. Sana, jota plussavaatteita kuvaillessa kyllä inhoan yli kaiken, mutta juuri sellainen tuo hurpale on.

Ja sovittelukierroksen todellinen yllättäjä tulee tässä… mummolan verhot! Mut jumatsuikka miten mä tosta kukkakoltusta innostuinkaan kiskottuani sen päälleni. Malli oli vaan ihan just eikä melkein ja pirteä punainen sävykin ilahdutti. Tämäkin mekko on helppo kuvitella kesällä niin arkeen kuin juhlaankin asusteita muuttelemalla.

Nyt siis tarttis lusia enää joku reilut puoli vuotta ennen kuin kesähepeniä pääsee käyttämään. Myyntiin nämä toki tulevat jo kevään aikana, mutta kuka sitä nyt rantamekoissa tarkenee ennen kuin lumet sulaa. 

Löytyikö suosikkia?