-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-

Jos multa kysytään parasta tapaa viettää viikonloppuna iltaa, on vastaus selkeä, kaipaan vain maukasta ruokaa ja hyvää seuraa. Tai sitten pari lasia viiniä ja hyvää seuraa. Mutta täydellisin lopputulos saadaan tietenkin yhdistämällä nämä kaikki. Pari viikkoa sitten vietettiinkin ihan hurjan rentouttava ja kiva ilta ystäväni Annin luona, kun minä vein mukanani muutaman miehen.. siis tarkoitan, että viinin.. ja juustot, ja Anni huolehti pääruoasta. 

Ensimmäienä korkattiin espanjalaisen Matsu-perheen nuorin herra, eli Jasperpääkkös-viininä tai myös nimellä ”kloppi” tunnettu Matsu El Picaro. Vaikka tämä vain kuukauden verran tynnyrissä kyspytetty viini on tanniininen, on se marjaisuutensa vuoksi ns. helposti juotavaa. Kloppi maistuikin ensin hyvin ihan sellaisenaan seurustelujuomana ruoanlaiton lomassa, mutta täydensi maistuvasti myös alkuruokalautaseltamme löytyneiden chorizon ja espanjalaisen perunamunakkaan makuja. Pöytäseurueemme insinöörimiehen kommentti klopin helposta juotavsta luonteesta oli, että ”suoraan pullosta vaan!”, eli tämän jätkän voisi napata Alkon hyllystä mukaan vaikkapa kesäiselle puistopiknikille.

Kyllä se vaan on vähän Jasperin näköinen. Mut mä kyllä veikkaan, et Jasperilla ei pilkota paidan alta tollanen ryijy!

Anni oli pistänyt jo iltapäivällä osso buccon uuniin muhimaan ja siinä sitten viininmaistelun ja maailmanparannuksen lomassa hän taikoi lihan kaveriksi järjettömän maukkaan ja pehmeän maa-artisokkarisoton. Ahh… rakastan risottoa ja tämä todellakin oli ihan priimaa kamaa. Ohjeet molempiin, sekä osso buccoon että maa-artisokkarisottoon löytyvät Soppa365 -sivuilta, jos kiinnostaa! 

Tuo Soppa365 on muuten ihan meidän talouden (ja myös ystäväni Annin) lemppari ruokasivusto. Viime keväästä lähtien n. 80-90 % kaikista oman kotikokkini käyttämistä resepteistä on löytynyt nimenomaan Sopasta. Sivustoltahan siis löytyvät mm. kaikki Sanoman lehdissä ilmestyneet reseptit, mutta myös paljon sivuston omaa reseptituotantoa sekä käyttäjien omia reseptejä. Sopasta onkin löytynyt monta arjen vakkarisuosikiksi  noussutta ohjetta; esimerkiksi tätä hernecarbonaraa tehtiin meillä kesällä parhaimmillaan monta kertaa viikossa.

Syömisen lomassa puhuttiin tietenkin myös ruoasta kaikkien muiden tärkeiden keskustelujen ohella. Osso bucco valmistetaan yleisimmin naudan potkasta ja maukkaan ruoan salaisuus on lihan mukana tuleva luu ja etenkin sen luuydin, joka pitkässä haudutuksessa sulaa padan liemeen. Lihasta keskustellessa tuli sitten puhetta sellaisesta klassikosta kuin t-luupihvi, ja alettiin miettimään, että mistäs kohtaa nautaa kyseinen jötkäle oikein löytyykään. Eipä aikaakaan, kun Anni kääntyi keittokirjahyllylleen ja nykäisi sieltä asiallisen opuksen; ”paloittele liha oikein”. Onhan se nyt tuollainen klassikkoteos löydyttävä jokaisen itseään kunnioittavan kotikokin hyllystä. En kyllä muista selvisikö se t-luupihvi -asia koskaan.

Lihaisan pääruoan kanssa maistelimme nuoren Klopin isoisää, eli Matsu El Viejoa, jonka lempinimi on tuttavallisesti ”Ukko”. 16 kuukautta tammitynnyreissä kypsytetyssä vanhassa jäärässä oli luonnetta ihan niin kuin saattoi jo pärstän perusteella epäillä. Pitkä kypsytysaika maistui todellakin viinissä ja ensi kulauksilla fiilis oli kuin olisi nuollut sitä tammitynnyriä. Pidempään lasissa oleiltuaan ja yhdistettynä ruokaan maku kuitenkin pehmeni ja parani. Taidan kuitenkin avata seuraavan Ukko-pullon ”tuulettumaan” vieläkin aikaisemmin ennen nautiskelua tai kokeilla dekantointia.

Maistuu! 

Ei kahta ilman kolmatta, joten korkattiin pääruokaa ja Ukkoa hetken sulateltuamme vielä kolmesta sukupolvesta keskimmäinen, Matsu El Rejio, eli ”Äijä”. Tätä kovanaamaista keski-ikäistä kuvaillaan erityisesti klassiseksi lihaviiniksi, mutta tarjoilusuosituksissa mainittiin myös kovat juustot kuten manchego. En kyllä sitten loppujen lopuksi ostanut manchegoa ja juustotarjottimella oli myös pehmeitä juustoja, mutta kuitenkin Äijä toimi ainakin omasta mielestäni varsin maukkaasti juustoherkuttelun palanpainikkeeksi. Myös jääkaapin ovessa päivystänyt Paavi näytti peukkua viinivalinnalle!

Koska viiniä tuli juotua pikkuisen enemmän kuin pari lasia, mua pikkuisen pelotti, että mahtaako seuraavana aamuna päässä jyskyttää. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että tuollainen pitkän kaavan mukaan syöminen toimi sen verran hyvänä vastapainona Klopille, Äijälle ja Ukolle, että maistelu-urakasta ei poikinut sen pahempia olotiloja. Eli muistuttaisin nyt kostean pikkujouluajan ollessa päällä, että muistakaahan juhliessa myös se syömisen tärkeys! 

Hyvä ystävä, monta miestä ja hyvää ruokaa, eipä sitä osaa lauantai-illalta paljoa enempäää toivoa. Tämä otetaankin varmasti pian uusiksi!

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholisisällön kommentoiminen on kielletty, niinpä sitä koskevat kommentit poistetaan kommenttiboksista mikäli sinne sellaisia eksyy.

-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-

 


Puhutiin viikonloppuna junamatkalla kaverin kanssa kaikista mielestämme kuumista julkkismiehistä ja siitä miten ikä tuntuu tekevän miehille usein vain hyvää. Päädyttiin sitten myös selailemaan instaa ja vaihtamaan vinkkejä silmäkarkkia tarjoavista tileistä. Mä en ole koskaan pystynyt tekemään mitään tarkkaa listaa unelmamieheni ulkoisista ominaisuuksista, vaan olen tykästynyt miesten ulkonäköön useimmiten vasta huomattuani luonteen vetoavaksi. Mutta yksi heikkous mulla kyllä on, nää partaukkelit!

Tässäpä siis vinkkinä kolme seuraamisen arvoista insta-tiliä, jos sinunkin esteettistä silmääsi hivelevät mm. ronskit naamakarvoitukset ja tatuoinnit. Ja lopussa vielä bonusvinkkinä omasta mielestäni kaikkien aikojen paras sometili ikinä!

@bohemiangentleman  on ehkä ykkössuosikkini, koska tällä tilillä näkee paljon eri miehiä. On lyhyttä tukkaa, man buneja, salvador dali -viiksiä, seksisänkeä ja hillittömiä karvamattoja. Tyylit vaihtelevat akselilla hipsterit -rokkarit.

Edellisen tilin kautta bongattu @spizoiky eli  kanadalainen malli Josh Mario John ihastutti minua etenkin itselleni tutulla tukkatyylillä. Plussaa myös viikinkimäisestä olemuksesta!

Toinen yksittäinen tyyppi, joka kiinnitti huomion Bohemian Gentlemanin kuvissa on @sir_ndrewsilver, joka nyt vaan on ihan sairaan kuuma ukko harmaassa parrassaan, valkoisissa paidoissaan ja poseeratessan moottoripyöränsä kanssa. Toimii.

 

Ja vielä bonuksena ehkä kaikista suosikein seuraamani sometili ja se löytyykin sitten Facebokin puolelta. Des Hommes Et Des Chatons on nerointa mitä internetistä minun mielestäni löytyy!Hirmuisen kuumia kolleja todella osuvin kuvaparein. En kestä. Näissä kyllä usein kissa vie voiton mielessäni, mutta mielellänihän noita ukkojakin kattelee.

 

 


Heipä hei… Kirjoitin tän megapitkän postauksen jo kertaalleen ihan vain saadakseni julkaistessa jonkun error-ilmoituksen ja koko paska katosi taivaan tuuliin. Että ihan pari voimasanaa nyt tähän. Mut ei muuta kuin uus yritys..

Seurailen jonkin verran erilaisia treeni- ja fitness -blogeja ja mä niiden perusteella oon ymmärtänyt, että kirjoittaessaan salilla käynnistä, olisi postaukseen hyvä liittää kuva omasta perseestään. Oma selluahterini ei kuitenkaan ole niin kummoisen muotoinen, joten joudutte nyt pakarakuvien sijaan katselemaan kuvia ihan niistä itse suorituksista ja olen pahoillani rakkaat, se ei ole nätin näköistä! Mut saattepa vähän vaihtelua niihin mun iänikuisiin asukuvahymyihin. 😀

Sain tuossa syksyllä Sopivasti Lihava -blogia kirjoittavalta Piialta kommenttiboksiini kutsun tulla joskus kokeilemaan vahvamieslajeja hänen kanssaan ja lauantaina me sitten treffattiin Power Teamin salilla. Mua kiinnosti homma kovasti, mutta täytyy sanoa, että pelkäsin, että mahtaisiko sieltä löytyä riittävän kevyitä kamoja meikäläiselle. 

Vahvamieslajien repertuaarihan on todella laaja, mutta Piia oli miettinyt valmiiksi muutaman ensikertalaisen kokeiltavaksi sopivan lajin ja pisti mut aloittamaan farmarikävelystä.

Vasemman puoleisessa kuvassa molemmassa räpylässä on vasta 30 kiloa, jolloin naamalta löytyy vielä hymyä. Oikealla molemmille puolille on ladattu 20 kg lisää, jolloin alkoi ilme nostaessa jo vähän muuttua. 😀 Ton lastin kanssa onnistuin kuitenkin kävelemään 20 m radan edestakaisin. Vielä 40 kilon kohdalla ei tuolla matkalla puristusvoiman kanssa ollut ongelmia, mutta 50 kilon kanssa mentiin kyllä viimeiset metrit aina ihan "toivotaan toivotaan!" -meiningillä otteen alkaessa luistamaan. Farmarikävelystä sanotaankin, että se on oiva harjoite otekyvyn parantamiseksi!

Heti jo tämän ekan lajin kohdalla kävi hyvin selväksi miten kokovartalohommaa toi on. Vaikka tossa kävelyssä joutuvat koville niin jalat kuin kädetkin, niin se on aivan mahtavaa treeniä myös ja etenkin keskivartalolle. Joutuu ihan tosissaan keskittymään ruodon koossa pitämiseen ja hengittämiseen.

Seuraava laji, merimieskävely, ei päästänyt keskivartaloa ainakaan helpommalla vaikka en edes päässyt askeltamiseen asti. Tuo pelkkä häkkyrä ilman lisäpainoja oli jo 135 kg, joten olin ihan tyytyväinen, että onnistuin edes saamaan sen irti maasta. Pikkaisen olisi saanut olla vähemmän painoa, jotta olisin uskaltanut koittaa kävellä. 

Mut ihan jo pelkkä kehikon nostaminen kävi ihan urheilusta, sillä oikean asennon ja vartalon painopisteen löytäminen ei ollut helppoa näin ensikertalaiselle. Ja tässä jos missä kyllä huomasi oman keskivartalonsa heikkouden. Ilman vyötä en olisi tuota maasta irrotustakaan saanut tehtyä.

Mut jumantsuikka, mä sain sen irti maasta!

Tässä Piia näyttää oikeanlaisen rauhallisen askelluksen mallia. Hänelle toi 135 kiloa on ihan keveetä kauraa. Tämä voimamimmi on kävellyt 5 m 250 kilon kanssa ja pelkän maastairrotuksen hän on onnistunut tekemään jo 300 kilolla. Huhhuh.

Vahvamieslajeissa tuntuu näitä kaikenmaailman kävely- ja kantamislajeja riittävän ja seuraavaksi alettiinkin rymyämään säkinkannon parissa. Koska säkki pitää kaivaa niin hankalassa asennossa tuolta lattialta asti syliin, olin ihan varma, että tuo kevyin, eli 50 kilon säkkikin olisi itselleni liikaa. Mutta vielä mitä, sehän nousi syliin jo heti ensi yrityksellä.

Ekalla yrityksellä jouduin pudottamaan säkin jossain n. 30 metrin jälkeen. En niinkään siksi etteikö ote ja voimat olisi riittäneet pidemmälle, vaan siksi, että olin ottanut säkin vähän turhan ylös ja se painoi todella kivuliaasti minun muutenkin viime aikoina jostain syystä arkana ollutta oikeaa tissiäni. Saakelin H-kupit, kun ovat niin monessa sporttihommassa tiellä! 

Tuossa säkin kannossa kuulema hankalinta onkin juuri se, että säkkiä joutuu pitämään niin ikävästi vartaloaan vasten ja se painaa helposti esimerkiksi palleaa jolloin hengittäminen käy normaalia haastavammaksi. 

Piia siinä painii 70 kilon säkin kanssa.

Pitäisköhän mun alkaa nostaa painoja ihan kunnolla ja tavoitteelisesti? Mulla kun näyttäis olevan tuo Bull Mentulamainen ulkonäkö jo valmiiksi. Puuttuu enää lihakset.

Kävelyjen ja kantamisten jälkeen testiin pääsi vielä akselipunnerrus, jossa vaikeutta tuo jo pelkästään se, että tanko on huomattavasti normaali painonnostotankoa paksumpi. Tanko siis täytyy saada ensiksi rinnalle, ja sitten se vielä punnerretaan ylös. Noin pienen painon (tanko 30 kg) sais tietysti rinnalle ihan raakana, mutta kuvasarjassa Piia näyttää miten homma oikeasti isompien painojen kanssa tapahtuu, eli eka tanko tohon pallean kohdille, siitä sitten kääntö rinnalle. 

Itse en uskaltanut tätä lähteä tankoa isommalla lastilla kokeilemaan. Kuvasta näkyy aika hyvin tuo tangon paksuus. Ei tarvii paljo sormilukkoa miettiä, kun hyvä että ees kämmenet yltää tangon ympäri.

Lopuksi Piia näytti mulle vielä mallia tukkipunnerruksesta. Itseltäni jäi tämä väliin, sillä kevyinkin tukki (47,5 kg) oli itselleni sen verran painava, että en saanut sitä syliä pidemmälle.

Vaikka en kaikista testilajeista onnistunutta suoritusta saanutkaan, niin jäi silti kyllä tosi hyvä mieli ja onnistuin pessimistisiä ennakko-odotuksiani paremmin. Ja täytyy sanoa, etä pieni kiinnostuksen kipinä tota touhua kohtaan kyllä heräsi!

Myös tuo Power Teamin sali vaikutti tosi kivalta paikalta ja ainakin lauantaina siellä tuntui olevan oikein kannustava ja hyvä fiilis. Paikalla olleet punttiherrat suhtautuivat todella tsemppaavasti tällaista pikkupainoilla ähissyttä ensikertalaista kohtaan. 

Eilen aamulla olikin sitten aika mielenkiintoinen fiilis, kun yhdistyi siskon synttäreiden jälkeinen darra ja näiden hommien aiheuttama lihaskipu. Sain taas havaita vartalostani uusia kohtia joissa ilmeisesti on lihaksia. Normaalien etureisi ja keskivartalo -hapotusten lisäksi huomion kiinnitti mm. noiden kuvaan merkittyjen paikkonen lihaskipu. 

Mahtavaa oli kyllä kaikin puolin. Kiitti hienosta kokemuskesta ja asiantuntevasta opastuksesta Piialle!