Kurkatkaapa ihan heti aluksi sinne omiin housuinne, sieltä pöksyistä löytyvän pissivehkeen malli nimittäin monien ihmisten mukaan määrittelee sen millaisista asioista sinun kuuluu olla kiinnostunut. 

Bloggaajakollega Emmi Nuorgam kirjoitti perjantaina blogiinsa hämmästyksestään Anttilan nettikaupan lasten lelujen kammottavan sukupuoliroolitetuista kuvausteksteistä. Ja mitä tapahtui? Hän sai niskaansa aivan uskomattoman paskaryöpyn.

Omasta blogistaan Emmi poisti kommentit ja sulki mahdollisuuden uusien jättämiseen (fiksu veto, ehdin lukea kommentteja ja se oli ihan sairasta menoa hiekkapillu-irvailuineen ja itsemurhaan kehottamisineen), mutta Iltalehden uutiseen Anttilan anteeksipyyntöä koskien on satanut sadottain ihan käsittämättömän raivoisaa palautetta. Ja ei, tyypit ei siis ole raivoissaan Anttilalle vaan noita tekstejä arvostelleelle Emmille. Luin kommentteja ja kiehuin puolestani itse raivosta. 

Siis mitä on nämä kommentit ja ihmiset niiden takana??? Tässä muutama lainaus Iltalehden keskustelusta:

"Siis mitä?? Tytöille tyttöjen leluja ja pojille poikien leluja, on se niin väärin. Mikähän mahtaisi olla pojan ilme jos pukin kontista tulisikin barbi tai tyttö saisi leikkiauton. Sukupuoli nyt vaan määrittelee kiinnostuksen kohteen ja hyvä näin. Piste."

"Kyllä se vain niin menee että normaali poikalapsi etsii autot sun muut käsiinsä. Jos ei niin ei ole normaali ja piste"

"Nuket kuuluu tytöile ja autot sun muut pojille ja tuossa ei todellakaan ole mitään väärää .Nämä suvakit saa mennä sinne missä pippuri kasvaa"

"Soisin Anttilan lopettavan anteeksipyytelyt – näitä sekopäitä joita luonnolliset sukupuoliroolit häiritsevät, lienee väestöstä 0,0000000-jotain promillea. Äänekkäitä nämä toki ovat, mutta ei niistä kannata välittää."

"No menee pikkasen yli tämä nykypäivän sukupuolettomuus-vouhotus! Pitäisikö sitten kaikista kasvattaa sukupuolineutraaleja, bi-seksuaaleja, homoseksuaaleja jne…toisekseen eikö ihmisillä tässä maailmantilanteessa ole hieman suurempiakin huolia kuin joku mainos…?"

 

Näiden ajatusten ja avautumisten taustalla tuntuu olevan hirmuinen fobia siitä, että jos ei lapsia kasvateta stereotypiseen sukupuolensa määrittelemään rooliin, niin sitten se kasvaa jotenkin kieroon. Ja sehän on tällaiselle "normaaleista tytöistä ja pojista" kohkaaville Aito Avioliitto -ihmisille maailman hirvein asia. Että jumalauta, omasta lapsesta tulis jotain muuta kuin normaali!

Ja just siitä tällaisessa Anttilan käyttämien sukupuolirepresentaatioden vastustamisessa on kyse, että osa meistä ihmisistä haluaisi päästä eroon ainaisista normaaliuden määritelmistä. Että jokainen meistä voisi tuntea olevansa normaali ja hyväksytty ja ihan vaan oma itsensä olipa sukupuoli, seksuaali-identiteetti, kiinnostuksen kohteet ja myös ulkonäkö mitä vaan. Että jokainen saisi itse määritellä itsensä ilman, että joku sanoo sun olevan epänormaali. 

Mä en itse ymmärrä kuinka nämä toiveet siitä, ettei lapsille syötettäisi vanhempien ja muiden kasvattajien toimesta mitään valmiita sukupuolirooleja, voidaan kokea niin vaarallisena ja mädättävänä asiana kuin nämä sadat Iltalehden uutista kommentoineet ihmiset (ja Emmille palautetta jättäneet henkilöt) asian kokevat. En minä ainakaan näe asiaa niin, että tässä toivottaisiin mitään sukupuolten kadottamista ja neutralointia. Itse ainakin toivon ihan vaan sitä, että yhdellekään lapselle (tai nuorelle tai aikuisellekaan) ei koskaan sanottaisi, että "et sä nyt tolleen voi tehdä/ajatella, koska sä oot tyttö/poika". Että kaikki sais olla ja haaveilla ja leikkiä ja harrastaa just niin kun itse haluais ilman, että joku persläpi leimaa sut sen takia epänormaaliksi. 

Mä koen itse saaneeni just loistavan kasvatuksen tältä kannalta. Ei, mua ei ole kasvatettu mitenkään sukupuolineutraalisti (eihän sellaista sanaa vielä edes tunnettu kasarilla), vaan kyllä aina on ollut ihan esillä ja selvillä, että olen tyttö, mutta vanhempani eivät ole koskaan päättäneet asioita puolestani sukupuolen perusteella. Minulle tämä stereotypisten roolien välttäminen tarkoittaa sitä, että minä sain kiinnostukseni mukaan touhuta mukana niin pullanleivonnassa kuin kattoremontissakin. Koskaan en muista, että mulle olisi sanottu, että jokin haaveeni tai toiveeni olisi "ihan hölmö, koska eihän toi oo tyttöjä varten".

Ja mä voisin totta kai omassa kuplassani ajatella, että näinhän se aina menee, mutta noita Iltalehden uutiseen alla olleita kommenttejakin lukiessa käy varsin hyvin ilmi, että on edelleen olemassa ihan hillittömän paljon ihmisiä, jotka sanovat vakavissaan ääneen vaikkapa sellaisia asioita kuin "minun poikahan ei mitään balettia tanssi, se on homojen hommaa" tai että "ei oo kyllä tuo naapurin tyttö normaali, kun ei nuket ja keittiöleikit kiinnosta!". 

Mä en voi edes kuvitella miten kamalalta se tuntuu, kun oma vanhempi lyttää sun haaveet ja kiinnostuksen kohteet sen perusteella, että onko sulla minkämoinen pissavehje. Sit on koitettava olla sellainen omien vanhempien ja ympäristön määrittelemä "normaali", jotta tulisi hyväksytyksi. Näitä surullisia tarinoita muiden odotuksien mukaan elämisestä on nähty ja kuultu aivan liikaa. 

Auton on pojille ja nuket tytöille, piste! -huutajat kuvittelevat, että tämän valmiin roolituksen vastustajat pakottavat poikansa pukeutumaan vaaleanpunaisiin röyhelöihin tai, että he haluavat häivyttää lapsistaan kaikki vihjeet sukupuolesta. Eihän tässä nyt siitä ole kyse, vaan siitä, että ei kielletä, ei määritellä valmiiksi normaalia eikä ainakaan anneta lapsen ymmärtää, että hänen omat henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteensa olisivat väärin. Siis ainoa minkä puolesta tässä nyt puhutaan on mielestäni se, että me kaikki saataisiin olla normaaleja ihan sillä omalla ja itse valitsemallamme tavalla. Mitä jos kohdeltaisiin niin lapsia kuin aikuisiakin lähtökohtaisesti yksilöinä eikä sen mukaan miltä jalkovälissä näyttää.


Hemmetin Noora, hänen keikisteltyä blogissa pitkissä Palmrothin saappaissa en saanut mokkasaapashimotusta enää pois päästäni. Upeiden Palmrooth-saappaiden yli 300 € hinta ei kuitenkaan sopinut suunnitelmiini, joten vietin hetken jos toisenkin internetin syövereissä etsiskellen edullisempaa vaihtoehtoa. Ehdin jo luovuttaa, kunnes eräänä päivänä sähköpostiini kolahti The Outnetin uutiskirje, jossa komeili Michael Korsin mokkabuutsit ison aleprosentin kera. Innostuin asiasta pikkuisen liikaa ja tilata täräytin saappaat mittailematta pohjettani. 

nahkahame-Ellos/kashmirneule-Ellos/saappaat-Michael Michael Kors/laukku-Tiger OF Sweden

Ja arvaahan sen miten siinä kävi. Sain saappat kiskottua jalkaan hirmuisella ähinällä, mutta saappaan poikki menevä sauma kiristi pohjetta niin, että luulin kinttuni joutuvan kuolioon. Mietin ensin tietenkin kenkien palauttamista, mutta koska olivat kovin mieluisat ja jalkaterän osalta tosi hyvän tuntuiset, niin päätin sitten hakea lausunnon Porin Kauppahallin Suutarittarelta. Jonkin verranhan nahkasaappaan varsia voidaan suurentaa ihan venyttämällä, mutta arvelin, että tuon saapasta kiertävän poikkisauman vuoksi tarvittaisiin varmaan muunlaisia toimenpiteitä. 

Ammattilainen lupasi, että venykkeen kanssa saappaista saataisiin minullekin sopivat. Toki niiden ulkonäkö hieman muuttuisi, mutta itseäni ei ajatus saappaan takana olevista kuminauhavenykkeistä haitannut, joten jätin MK:t Suutarittaren helkään huomaan. Sovittiin samalla, että kenkiä venytettäisiin hieman myös nilkan kohdalta, jotta saappaiden jalkaan vetäminen hieman helpottuisi ja korkoihin laitettaisiin hieman paremmin Suomen talveen sopivat kantalaput. 

Joku tietenkin miettii, että eikö olisi ollut jo sama etsiä kengät jotka olisivat olleet passelit suoraan kaupasta, mutta halusin nyt katsoa tämän vaihtoehdon. Ja kaiken lisäksi ajatus DHL:n kanssa sopivan noutoajankohdan sopimisesta sen hetkisissä reissukiireissäni tuntui niin stressaavalta, että en siksikään ollut innoissani tuotteen palauttamisesta.

Varsista siis leikattiin palat pois ja ommeltiin tilalle tukevat venykkeet. Kävin sovittamassa saappaita kerran välivaiheessa, jotta korjaukset saatiin varmasti oikean kokoisiksi.  Korjaukset toteutettiin todella siististi  ja itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Leikkauksen muoto säilytettin nätisti alkuperäisen mallina. Tokikaan kengät eivät enää takaapäin näytä lainkaan samalta kuin alunperin, mutta paljonhan tuollaisia venykkeitä näkee kengissä ihan valmiinakin. 

Katsoin nyt sitten myöhemmin, että mitä noiden saappaiden tuotetiedot ilmoittaa varsien kooksi ja näyttäisi olevan 38 cm, juuri saman verran kuin oman pohkeeni ympärys. Eli ihan hirvittävän paljosta ei ollut kyse, mutta pieni lisätila kuitenkin tarvittiin kaikille suunnattomille lihaksilleni. 😀

Kaikille korjaustöille (venyke, nilkkaosan venytys ja kantalaput) tuli hintaa n. 50 €. Tästä lisäsijoituksesta huolimatta tulivat nämä saappat n. 140 € halvemmaksi kuin ne alunperin kuikuilemani Palmroothit.

Ei siis kannata heti luovuttaa, jos tuntuu, että kaikki saappat ovat pohkeesta piukeita. Kannattaa ehdottomasti kysäistä myös suutarin mielipide, jos on pienestä kiinni. Porissa suosittelen lämpimästi Suutaritar Enniä Kauppahallissa!

Saappaat siis ovat nyt muuten oikein buenot, mutta yksi pieni probleema edelleen on. Mun jalka on melko rintava ja vaikka nilkan kohtaa hieman venytettiinkin, ei jalan sujauttaminen kenkään tapahdu kovin liukkaasti. Saappaan sisäpuoli ja esim. tän päiväiset sukkahousut muodostivat melkoisesti kitkaa välilleen, joten piti miettiä että mitenkäs pirussa nämä sais jalkaan hieman pienemmällä ähinällä, kun ei pitkää kenkälusikkaakaan ollut saatavilla. Ratkaisu löytyi, kun muistin erään kenkäkauppiaan kertoman jutun buutseista ja muovipusseista. 

Eli nilkasta piukean oloiset tai muuten vaan kitkaavat buutsit tai mitkä tahansa saappaat ja nilkkurit saa astetta sujuvammin jalkaan, kun sujauttaa kannan alle ohuen muovipussin. Itse käytin hevi-osastoilta tuttua hedelmäpussia. Pussi on huomattavasti liukkaampi kuin kengän sisus ja saappan saa kiskaistua jalkaan käden käänteessä. Sitten vaan nypätään pussi pois kengästä ja ei kun menoksi! Ja koska nahka venyy käytössä, niin todennäköisesti jossain kohtaa alkaa pärjäämään jo ilman sitä käsilaukussa kulkevaa hedelmäpussiakin. 

 

 


Sovittelin kotimaisen KN Collectionin hattuja muutama viikko sitten pressipäivässä ja ikuistin suosikkejani. Syksy on ollut niin lämmin eikä talvesta ole vielä tietoakaan, joten vielä toistaiseksi on tarjennut kulkea ihan paljain päin ja olekin jo hieman ehtinyt odotella, että voisi ottaa kaikki ihanat päähineet käyttöön ilman hirvittävää tuskanhikeä.

Kunhan kelit viilenee, odotan erityisesti, että pääsisin käyttämään tätä alla olevassa kuvassa olevaa KN Collectionilta saamaani upeaa turbaanihenkistä hattua. Vielä on kuitenkin ollut hieman liian lämpimät kelit tälle villamyssylle. 

Olen aina sanonut, etten oikein lämpene siniselle, mutta tämä petroolin värinen Manta-hattu on just se täydellinen poikkeus. Tämä saamani hattu on mallikappale eikä tätä väriä ole vielä tänä talvena saatavilla, mutta kaunis violetti versio löytyy jo tämän hetkisestä mallistosta!

  

KN Collectionin mallisto on todella laaja ja heiltä löytyy päähineitä niin supernaisellisista 20-luvun henkisistä hatuista aina rentoihin tupsupipoihin ja -myssyihin. Voisi hyvin lähteä hattuostoksille yhdessä äidin ja mummin kanssa ja kaikki sukupolvet löytäisivät tyyliinsä sopivan päähineen. 

Yksi pitkäaikaisia suosikkejani on tämä Matilda-turbaanipipo. Vierailimme bloggaajaporukalla KN Collectionilla syksyllä 2011 (postaus täällä) ja ostin silloin itselleni tummanharmaan Matildan ja se on ollut sen jälkeen luottopäähineeni talvipakkasilla. Kaunis turbaanipipo on malliltaan siitä loistava, että se yltää loistavasti korville saakka ilman, että sitä tarvitsee kiskoa edestä silmille asti. Tälle talvelle tekisi mieli hankkia Matildasta tuo alla oleva herkullinen punainen versio. 

Täällä Porissa KN Collectionia myy Ratsula, Muotiliike Irjamo, Kemikalio Nino ja Texpörssi. Valikoimat vaihtelevat liikkeittäin. Kotikotipaikastani Sotkamostakin löytyy jälleenmyyjä, Moda Pajakka! Näitä kaunokaisia löytyy siis ihan ympäri Suomen aina Tuurista Turkuun ja Haminasta Hyvinkäälle. Mikäli laadukas, lämmin ja tyylikäs hattu talveksi kiinnostaa, kannattaa tsekata mistä löytyy sinua lähin jälleenmyyjä.