18.04.2010 Kuin minulle luotu

Sovitin syksyllä Ratsulassa upeaa vaalean khakinvihreä toppia koossa XL ja kaikesta mahdollisesta venkoilusta ja venyttelystä huolimatta se oli minulle auttamattomasti liian pieni. Malli oli mielestäni niin suunnattoman kaunis ja täysin itseni näköinen, että olin ihan murheen murtama, kun tajusin ettei meistä mitenkään tulisi paria.

Mutta arvatkaapa mitä vastaani sattui eilisellä kaupunkikierroksella? Se sama mahtavuus mustana! Katkerista sovituskokemuksista huolimatta päätin uskaltautua vaatteen kanssa pussausk.. ei kun sovituskoppiin ja onneksi uskalsin. Kävi nimittäin ilmi, että siinä syksyllä sovittamassani on kenties ollut väärä kokolappu, sillä tämä kaunotar mahtui päälleni ilman minkäänlaisia ongelmia. Hintaa paidalla oli 59,95 €, eli varsin sopiva hinta vaatteesta joka tuntuu ensi sekunnista lähtien siltä kuin olisimme aina kuuluneet yhteen ja on vielä miellyttävistä materiaaleista valmistettu.

Mexxin upeassa kaksikerroksisessa puserossa ns. alustoppi on modaalia ja tuo kauniin mallinen päällisosa silkkiä. Sillkiosuus rajoittuu vain etupuolelle ja takaa se näyttää kaulusta lukuunottamatta melko normalilta trikootopilta, jossa on yksityiskohtina muutamia  saumoja. Noissa kuvissa tuo etuosa ei ole asettunut ihan ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä unohdin vilkaisa itseäni peiliin ennen kuvien ottoa. Rintsikan olkaimet saa survottua piiloon ja pusero laskeutuu rintojen päältä ja sivultakin oikeasti tuota kuvaa paremmin. Mutta saatte jonkinlaisen ksityksen tuosta epäsymmetrisestä kietaisumallista.

Keksin jo sata ja yksi asiaa minkä kanssa ja missä tilanteissa voin tuota heti lempivaatteiden listalle kivunnutta uutukaista käyttää. Eilen Dress Up!:in Ence sai houkuteltua minut illalla hetkeksi mukaansa baariin (jossa allekirjoittanut tunsi itsensä hyvin vanhaksi, sillä paikalla oli sen ikäistä sakkia, että pahimmassa tapauksessa mulla voi olla vähemmän ikäeroa heidän äitiensä kuin heidän itsensä kanssa. ). Päädyin yhdistämään uuden toppini löysiin vajaamittaisiin Vero Modan housuihin jotka ovat ehdottomasti tämän hetkiset suosikkini.

Yhdistän harvemmin löysää yläosaa ja löysää alaosaa, mutta tässä tapauksessa toppi on mielestäni riittävän istuva tuollaistenkin pöksyjen kaveriksi. Tykkäsin asusta ihan mielettömästi, sillä se oli yhtäaikaa käsittämättömän mukava ja rento, mutta silti melkoisen särmä. Tällä yhdistelmällä uskoisin poistuvani kotoa useamminkin. Kokonaisuus on juuri oikealla tavalla yhtä aikaa sekä feminiinen ja seksikäs, mutta ripauksella rakastamaani maskuliinisuutta. On ihanaa kulkea korkokengissä kädet survottuna  jätkämäisesti syvälle taskuihin.

Testasin yläosaa myös kireiden pillien kanssa ja kuten arvata saattaa sekin toimi upeasti. Mutta eiliseen fiilikseen tuo löysäily sopi vallan mainiosti.

Bronxin nilkkurit ovat edelleen melkoisen vaikeat pukea ja riisua vetoketjun puuttumisen vuoksi, mutta upean ja uljaan ulkomuotonsa vuoksi saavat pienen dysfunktionaaliuutensa anteeksi.

Koska asukuva oli otettu tänään työpäivän jälkeisellä tukalla, niin tässä vielä kuva eilisestä frisyyristä. Ensimmäistä kertaa ikinä mä sain joten kuten onnistumaan tuollaisen etutötteröviritelmän!

Keskiviikkona olisi vuorossa Maikun tuoliin kiipeäminen ja suunnitelma olisi sanoa Kiprusoff-kiharoille hei hei ja ajella toinen sivu kenties taas ihan sängelle, mutta jättää vielä toistaiseksi etu ja päälliosan pituus entiselleen. Sitten kun kesä paremmin koittaa ja sitä myötä lämpötilat nousevat, on aika raapaista kuontalo kokonaan huolettoman lyhyeksi ja viileäksi. Mutta siihen asti ehtii vielä nauttia itselleni harvinaisen pitkien hiusten tuomista kampausmahdollisuuksista. Tällaista tötteröä pitää nimittäin päästä ulkoiluttamaan toistekin!