06.03.2011 Loput Vagabond-tunnustukset

No niin.. Edellisessä postauksessa oli siis Vagabond-tunnustukset osa 1/2 ja nyt on vuorossa ne loput.

Tammi-helmikuun vaihteeseen ajoittuneella muotiviikko-reissulla Tukholmassakin ehdittiin kiireisestä näytösaikataulusta huolimatta juosta Nelliinan kanssa muutamat kaupat läpi. Omat ostokseni rajoittuvat yhden Benettonin ale-huivin lisäksi ainoastaan Vagabondin alehyllylle. Soviteltiin Nelliinan kanssa samoja ruskeita mokkasaappaita minä hieman lyhyemmällä varrella ja matkakumppanini piirun pidemmällä varrella ja ihastuttiin molemmat. Ensimmäisestä kaupasta löytyi oikea koko Nelliinalle ja minun 37 perässä kiidettiin myyjän opastamana sitten toiseen Vagabond-storeen. Puoleen hintaan tarjolla olleet saappat kustansivat n. 60 €.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut löysä- ja pehmeävartisista bikersaappaista joten nämä Nelliinan värinsä vuoksi myyräsaappaiksi nimeämät ihanuudet täyttivät sen toiveen enemmän kuin mainiosti etenkin kun värikin oli hyvällä tavalla jotakin muuta kuin mustaa. N’mä kuuluvat jälleen siihen sarjaan kenkiä jotka saavat olon tuntumaan jotenkin reteältä ja itsevarmalta. Niissä on juuri sellaista huolettomuutta ja rähjäisyyttä mitä rakastan yli kaiken.

Hyvin erilaisista tyyleistämme huolimatta minä ja Nelliina jaamme monia samoja intohimoja kenkien ja vaatteiden suhteen ja meidän yhteiset shoppailureissut sujuvatkin sen vuoksi loistavassa yhteisymmärryksessä. Ruskeat tiimisaappaat eivät suinkaan jääneet ainoiksi samis-ostoksiksimme, vaan Vagabondilla ihasteltiin muitakin samanoloisia kenkiä ja sen lisäksi kotona odottaneet miekkoset saivat tuliaisiksi samoja boksereita. 😀

Toisia tasan samoja kenkiä ei sentään matkalaukuistamme paluumatkalla löytynyt, mutta western-hengessä sentään mentiin molemmat. Nelliina vei ihastui palavasti pienellä korolla varustettuihin ketjukoristeisiin  varrettomiin buutseihin (jotka saattoi bongata Tukholmasta tekemästäni kenkäpaparazzi-postauksesta), kun taas minä kuljetin kassan kautta jo viime syksynä sovittelemani tylppäkärkiset nilkkabuutsit. Täydellä hinnalla en näitä lännensankarin jalkineita raskinut hankka vaikka kovasti houkuttivatkin, joten nyt -50% lapulla varustettuna olivatkin todella mieluinen löytö. Hintaa buutseille jäi siis vajaat kuuskymppiä.

Koska reissuun oli jo kotoa pakattu vähän useammat kuin yhdet kengät, niin voin sanoa, että pienoista paniikkia oli ilmassa, kun laukun pakkaamisen aika koitti ennen kotiin lähtöä. Ehdin jo kysellä Mintulta josko hän voisi postittaa mulle kengät tai parit, jos en saisi kaikkea mahtumaan matkatavaroihini. Hilkulla oli, mutta postittamiseen ei sentään tarvinnut ryhtyä, mutta voin kertoa, että ikinä en ole matkalaukkua pakannut yhtä hartaasti pala palalta. Joka ikisen sukan paikka piti tarkasti miettiä jotta kaikki kengät saatiin mahtumaan. Mutta kyllä kannatti! 🙂

Puuh! Olipa melkoinen homma tunnustaa tämä kaikki. Olen siis syntinen, viidet Vagabondit neljässä viikossa.. että semmosta. Mitäpä siihen sit lisäämään. Nyt on mimmillä muutamat kengät. (ihan niin kuin ei olis ennen ollut..)

Montako Ave Mariaa sitä pitäis lausua, että sais kaiken tämän sovitettua?