06.09.2012 Ohikiitävää
Mä aina matkoilla ihan sekoan tuon kamerani kanssa. En aiemmin ollut niin innokas lomakuvaaja, mutta tuo viime syksynä saamani Olympuksen Pen muutti asian ihan täysin. Matkoilla kamera pysyy kädessäni kuin liimattuna ja jos akku sattuu vaikka loppumaan kesken tai kuvaaminen on jostain muusta syystä hetkellisesti mahdotonta, minä olen ihan levoton.
Rakastan erityisesti kuvata paikallisia ihmisiä. Ohikiitäviä arkisia hetkiä, jotka näyttäytyvätkin minulle, matkalaiselle, erityisinä ja ikuistamisen arvoisina. Tänäänkin muistikortille ikuistui monia omaa arkeaan suorittanutta ihmistä.
Kuvien henkilöille tämä päivä oli luultavasti yksi monien samanlaisten joukossa, kun taas minua nämäkin kuvat muistuttavat upeista arjestani poikkeavista hetkistä jotka vietin kaukana kotoa.
Joosua
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHienoja hetken otoksia!
Alimman kuvan kaverilla on yhdennäköisyyttä sun kanssa ;), vaikka sinua en ole noin surkealla ilmeellä nähnytkään.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahah! Vitsi jos olisin itkuisena edes puoliksi noin söpö. 😀
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunnää kuvat on juuri niitä parhaimpia! mulla olisikin kysymys: olen itse tosi ujo kuvaamaan ihmisiä ja tuntemattomien sohiminen kameralla tuntuu jotenkin tungettelevaiselta. miten ”kehtaat” ottaa kuvia arkisista tilanteista? onko jotain niksejä? miten ihmiset ovat reagoineet?
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNo kuten noista kuvista huomaa, niin nehän on suurimmaksi osaksi kuvattu kohteiden huomaamatta. Kuvaan reissussa pienellä ja nopealla olympuksen järkkärillä jolla ihmisten kuvaaminen huomiota herättämättä on helppoa.
Toki toisinaan kysyn ihan lupaakin kuvata jos tilanne on sopiva. Mutta itseäni viehättää eniten nuo ns. Salakuvat koska niissä on nimenomaan sitä ohikiitävän hetken taikaa.