10.12.2012 Tukkalääkärissä käyty
Onni on murun nälkäiselle ja kiireiselle tyttöystävälleen tekemä eväsleipä nautittuna junassa matkalla ihanan ystävän luo. Ja tuollainen onnen hetki on meneillään juuri nyt tässä kirjoittelun lomassa.
Kuten jo aamuisesta postauksesta ilmi kävi, niin parantelin tänään räkätaudin runtelemaa itsetuntoani (se punoittava nokkainen limanuljaska peilissä ei ollut todellakaan kaunis näky) Maikun käsittelyssä, kun pistimme tukkani takaisin ruotuun.
Mietin eilen illalla nukkumaan käydessäni edessä olevaa kampaamokäyntiä ja sain aikaiseksi hirvittävän kriisin, kun totesin, ettei toivomuslistallani ole tällä kertaa sivusiiliä, piilokaljua, överilyhyttä pystytukkaa tai mitään muutakaan menneille vuosille niin tyypillistä tukkaminua.
Kaiken tuon sijaan totesin haluavani pitää saavuttamani pituuden edessä, jatkaa värin suhteen melko luonnollisella linjalla toivoin ylipäätäänkin varsin pehmeää ja jopa huomaamatonta lookkia.
Iski hirvee masis. Olin varma, että nyt se tulee, jos ei nyt ihan vielä kuolema, niin ainakin vanhuus. (Mikä tää on tää hirvittävä ikääntymisen ahdistus, joka mua nyt vaivaa?) Naureskeltiin sitten Maikun kanssa, että seuraavaksi se on sitten tyvipermis ja latvojen tasaus. 😀
Tämmönen siitä sitten tuli. Koskaan ikinä ei ole kampaamon lattialle jäänyt vierailuni jälkeen niin vähän karvaa kuin tänään. Ei niistä olisi kuin onnettomat kainalokarvaimplantit taiteillut. 😀
Tänään kuontalo oli pipon käytön vuoksi mallia pitkin päätä, mutta mitä luultavimmin tukka taipuu myös astetta pöyheämmäksi ja sekaisemmaksikin versioksi. Pitänee testata päivänä jolloin korvia ei tarvitse huurruttaa pihalla.
Uuden tukan lisäksi kuvassa uusia asioita edustaa Elloksen alesta bongaamani pellavainen lyhyt jakkutakkiasia (mikä onkaan). Just hyvä tollanen hartioille heitettävä, kun tarvitsee jotain mikä on yhtä aikaa mukavaa, mutta skarpimpaa kuin villapaita.
PS.Montako viikkoa syntymäpäivän jälkeen on lupa kieriä ikäkriiseilyn aiheuttamassa itsesäälissä ja ”elämäni on ohi”-ahdistuksessa?
GoneWithTheNails/Mirka
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOikein tyylikäs. 🙂 Mistä tuo ihana huivi on?? 🙂
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTukholmasta UrbanOutfitterin alenurkasta viime kuussa ostettu tämä huivi-ihanuus. Meni suoraan huivieni top-listan kärkeen. 🙂
Katrij
Posted at 00:00h, 30 marraskuunRepesin noille kainalokarvailmplanteille. 😀
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlis aika pysäyttävät! 😀
Dahlia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOnpas kiva malli ja väri!
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos! Tuntuu vaan tosi vaalealta tää tukka, kun olen niin kauan ollut pääsääntöisesti tosi tumma. 😀
Sisko
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHieno tukka, oikein kaunis ja tyylikäs. Mitä ikäkriisiin tulee, niin odotas kun täytät 40. Nimimerkillä ”sitten se vasta iskee” Olen itse kuitenkin edelleen sielultani 25, mitään mainittavaa kehitystä ei ole tapahtunut, tukka vaan kasvanut.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunÄää, en edes uskalla ajatella vielä seuraavia pyöreitä.tässä kolmenkympin ylittämisessäkin on jo ihan hirmusti sulateltavaa.
Niina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKannatan ehottomasti tätä sun vanhaa ”tylsää” lookkia jos se kerran on noooooin hyvän näköinen. Näytät hehkuvalta kaiken kipeilyjen jälkeenkin 🙂 <3
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJoo, on tää kyllä tosi kiva. Mulla on vaan aina sellanen päivän kestävä ”voi ei” -fiilis, olipa kampaajalla tehty ihan mitä vaan. Nyt kun olen tätä vähän pyöritellyt suuntaan ja toiseen ja tiedän tukan edelleen taipuvan myös sotluisempiin versioihin, niin oon ihan rakastunut.
Siilikissa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHyvältähän tuo näyttää! 🙂
Pauliina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHyvännäköinen tukka. En tiedä kauanko ikäkriiseilyä on ”lupa” jatkaa, mutta itsellä tuo kolmenkympin kriisi on kestänyt jo 1,5 vuotta. Ja loppuu todennäköisesti siinä vaiheessa kun 40-kriisi pärähtää päälle 🙂
iina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSattumalta eksyin tänne ja kyllä nauratti sun kirjoitustyyli, aivan huippu! Taidanki jatkaa uudempienkin juttujen lukemisella 🙂