02.05.2013 Yhteiset sävyt
Hiiteen samanlaiset tuulipuvut, yhteenkuuluvuutta voi osoittaa muunkinlaislla pukeutumisella.
Me ei Tommin kanssa harrasteta mitään vaatemätsäilyä oikeastaan muulloin kuin esim. häissä tms. Pukua vaativissa juhlissa jolloin murun krakan, taskuliinan ja/tai paidan värit valikoituu usein minun asun perusteella.
Vappupäivänä kuitenkin tarjoutui loistava tilaisuus pukeutua sävysäsvyyn, kun näin Tommin kiskovan jalkaan minun hänelle jokin aika sitten ostamat Espritin punaiset sammarit. Musta ja punainen on niin meikäläisen väriyhdistelmä, että oli helppo pukeutua murun kainaloon sopivaksi.
Tommin sammarit – Esprit, molempien rotsit – Saki, laketti ja mirri – Cailap by Kirsi Nisonen (saatu), Veeran mekko – S.T.I., kengät – Cubanas
Mekon pallot komppasivat murun valkoisia tennareita ja punaiset herrainkengät sointuivat täydellisesti herran sammareihin.
Punamustat asut kruunattiin molempien pukeutumiseen oleellisesti kuuluvilla nahkarotseilla ja koristeltiin YO-asusteilla. Itse valitsin päähän viime vuonna Cailapilta saamani Kirsi Nisosen suunnitteleman YO-laketin ja Tommille piti tietenkin sitten kietoa kaulaan saman suunnittelijan tämän kevään uutuustuote YO-mirri, joka tuli meille ylläripakettina viime viikolla. Tommi ajatteli, että enempi parempi ja heitti kehiin tuplalyyrat vetämällä vielä YO-lakinkin päähänsä.
Passattiin mielestäni tosi kivasti yhteen olematta kuitenkaan liian samankaltaisesti puetut. Mä olen etenkin noista Tommin sammareista ihan fiiliksissä, sillä mä rakastan punaisia housuja miehillä! Nuo on melkoisen poikkeava, mutta piristävä näky pitkän linjan farkkumiehellä.
Varsin kivannäköinen tuo YO-mirri. Lyyra on irrotettava kuten laketissakin, joten propelia voi käyttää halutessaan muulloinkin kuin vappuna tai YO-päivänä.
Toinen kivannäköinen asia on ihan tuo koko mies nyt kun se pari päivää sitten vihdoin siisti naamakarvansa. Se play offien ajan kasvatettu risukasa kun onnistui piilottamaan taskseen paljon komeutta.
Päivän ohjelmaan kuului herkullinen vappubrunssi Ravintola Panimossa kera aamulla sängystämme löytyneen Encen. Ruokailun jälkeen jatkettiin tuon näyttelyjulisteen otsikon mukaisissa merkeissä. Mahtava rento päivä mahtavassa seurassa!
Mitäs mieltä pariskuntapukeutumisesta? Mätsäättekö itse koskaan vaatteitanne puolison kanssa?
Siilikissa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi kun mätsättäiskin… Varmaan hääpäivä on ainoa kerta, kun edes asusteilla ollaan edustettu samaa värimaailmaa (kovakin ylläri, eh?). Normisti kun mun vaatetus edustaa värimaailmaa klovninoksennus ja mies diggaa enempi tuommoisista kohtalaisen tummista ja simppeleistä maanläheisistä väreistä. Nyt silti ehkä alkais olemaan jo mahdollisuuksia kun mäkin oon alkanut haikailla vaatekaappiini – iik! -sinistä. Kun mua jotenkin välillä syö sekin, että ollaan ihan eri pakasta revittyjä…
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunmä en oikeastaan ole koskaan sen pahemmin ajatellut koko asiaa, että ollaanko yhteensopivia vai ei (Nuo juhlatilaisuudet ainoita hetkiä), joten ei oo ikinä häirinnytkään. Mutta jostain syystä monesti on silti kaverit sanonut, että me passataan tyylillisesti yhteen. Outoa. 😀
Siilikissa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse asiassa luulen että tää ”mätsäämättömyys” johtuu pitkälti siitä, ettei mulla ole yhtä tiettyä tyyliä. Jos tavallaan päätyis yhteen tiettyyn tyyliin, niin varmaan toi mätsäyskin alkais tulla jo vähän niinkuin takaraivosta.
Miiiaa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMeillä ei yritetä mätsätä, mutta aika usein ollaan pukeutumassa aivan samaan tyyliin.. valkoista printti t-paitaa, mustaa bleiseriä ja sitten on pakko jommankumman käydä vaihtamassa. Kummallista miten ilman keskustelua löytyy ne samantyyliset vaatteet päälle 😀
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhaha, eikös sitä sanota, että koira ja isäntänsä alkavat muistuttaa ajan myötä toisiaan, niin se on varmaan luonnollista myös parisuhteessa. 😀
mulle käy tuolla tavalla välillä kavereiden kanssa, että näytetään vahingossa tekstiilikaksosilta.