21.08.2013 Kasi-sivun tyttö

Itsestä tuntuu aina niin hassulta miten tämä bloggaaminen tuntuu olevan edelleen sellainen aihe josta jaksetaan kirjoittaa lehtijuttuja. Siis ihan sellaisia aika yleisellä tasolla ”toi tyyppi kirjoittaa blogia” -henkisiä artikkeleita.

Minuakin on haluttu tänä kesänä haastatella paikallislehtiin niin täällä Porissa kuin koti-Kainuussakin. Mutta ei mulla mitään tietenkään sitä vastaan ole, että juttuja tehdään, ihan mielelläni olen haastatteluihin yleensä suostunut.

Harmittaa oikeastaan, että viime muuton yhteydessä heitin vahingossa muutamat sellaiset lehdet menemään, missä oli itse mukana. Minulla ei nyt ole tallessa esimekiksi sitä Trendiä -jonka farkkujutussa poseerasin naama myrtsinä, kun kuvaaja ei antanut minkäänlaisia ohjeita enkä tajunnut hänen vielä oikeasti edes kuvaavan. 😀

Tuon surullinen buldoggi -kuvan juttuineen haluaisin ehdottomasti jostain metsästää. Onko kenelläkään tallessa tuollaista Trendiä ja haluaisi siitä luopua? 2011 syksy olisiko ollut kyseessä… tarkkaa kuukautta en muista.

Viime syksyn Naked Truthin sivuaaltoina ilmestyneet lehtijutut onneksi muistin kerätä talteen. Onhan se nyt hienoa, että oma todella karu näppynaamakuva on koristanut sivua useammassakin aviisissa ja puolustanut paikkaansa iltapäivälehden verkkosivuilla Huippumalli haussa -voittajan vierellä. Ai että. 😀

Mutta se niistä vanhoista jutuista, voisin tähän väliin linkata uusimman joka ilmestyi viime perjantain Porilaine -lehdessä.

Mä olen niin ylpeä tuosta mun jo lähes kuolemattomaksi muodostuneesta sloganistani, joka kelpasi tällä kertaa jopa otsikoksi asti. Uudessa blogissa ajattelin sisällyttää tuon asennettani kuvaavan lausahduksen näkyvästi jo banneriin. 😀

Tuo viime viikon Porilaine on luettavissa TÄÄLLÄ ja meikäläisen voi bongata sivulta 8.

Kahden päivän vakavan peiton alla  -masistelun jälkeen onnistuin vihdoin tänään kömpimään kolostani ja tekemään monta tärkeää kohtaa valtavalta to do -listaltani. Loppuviikostakaan ei hommaa puutu.. vuorossa olisi muutamien hääkuvausten lisäksi jälleen kerran paskamainen homma nimeltä portfolio, sillä ammattitutkinnon viimeinen näyttö kummittelee muutaman viikon päästä.

Kuvakavalkadin lisäksi tekemistä odottavat myös hervottomat kirjalliset tehtävät samaa hemmetin näyttöä varten. Mä olin ajatellut ettei ole mitään paskamaisempaa kuin portfolioiden kasaus, mutta nämä omaa työtä ja ammatillisia tavotteita ja suunnitelmia syväluotaavat kirjalliset tehtävät todellakin ovat sitä. Yääk ja plääh. Lähettäkää opintojen loppuunsaattamisenergiaa!!!