05.11.2013 Salakuljetetut korkkarit ja muita jalkineita

Viisi viikkoa kenkähaastepäähänpistoa takana ja edelleen menee melko hyvin. Kenkiä siis riittää vielä toistaiseksi, sillä suurin osa syysnilkkureista ja talvikengistä odottaa vielä vuoroaan. Mutta kyllä tähän selkeästi on alkanut jo muodostua haastetta huomattavasti enemmän ekoihin viikkoihin verrattuna. Kenkälaatikoita penkoessa hurahtaa tovi jos toinenkin, kun yrittää löytää kulloiseenkin vaatetukseen sopivia jalkineita, mutta vastaan tulee kesäisiä korkokenkiä pari toisensa jälkeen.

Todellisia vaaratilanteitakin on koettu. Meinasin nimittäin pudota keittiöjakkaralta pino kenkälaatikoita sylissäni kolutessani vaatehuoneessa kenkähyllyä. Mutta jos joku ihminen tässä maailmassa loukkaantuu tuollaisessa tilanteessa, niin se voisin kyllä suurella todennäköisyydellä olla minä. 😀

Tältä se viikko 5 sitten kenkien osalta näytti.

Viikko lähti käyntiin viime vuona kirpparilta löytämilläni paksukorkoisilla Sanchezin bikereilla, jotka pohjansa ja korkonsa puolesta henkivät nostalgisesti 90-lukua.

Tiistaina käytin vihdoinkin monta viikkoa panttaamani Vans -leoparditennarit, jotka ovat ihan supersuosikkini. Nyt niistä joutuu olemaan erossa ainakin muutaman viikon vielä ennen kuin haaste loppuu.

Keskiviikon koko asun näittekin kokonaisuudessaan jo TÄÄLLÄ. Bleiseriasu sai kaverikseen viikon toisen kirppiskenkäparin, Tamaris -merkkiset violetit mokkakorkkarit, jotka kuuluvat ehdottomasti sarjaan käsittämättömän mukavat korkokengät.

Torstaina yhdistin kukkahousut kullanhohtoisten Meline -herrainkenkien ja punaisten sukkien kanssa. Etenkin tuollaisten matalien kävelykenkien kanssa on kiva käyttää sukkia jotka saavat ihan tarkoituksella vilkkua lahkeen ja kengän välistä.

Perjantaina suunnistin viimeiseen työpäivääni viime vuonna Roomasta ostamillani omenanvihreillä desert bootseilla. Jostain syystä ne kuuluvat mielestäni saumattomasti yhteen oranssien sammareideni kanssa.

Lauantaina puolestaan tein vähän syvempiä arkeologisia kaivauksia ja valitsin ystäväpariskunnan kanssa ravintolaan lähtiessä jalkaani naurettavan pitkällä kärjellä varustetut pinkit korkkarit jostain vuosikymmenen takaa. Pinkit stiletot olivat ihan ehdottomat lemppari bilekenkäni joskus vuonna 2003 ja täytyy kyllä sanoa, että mukavuuden puolesta en ihmettele asiaa yhtään. Kengät olivat äärettömän mukavat vaikkei sitä ehkä ulkomuodosta uskoisi.

Omistin muuten nuo samat kengät aikoinaan myös mustana ja valkoisena. Tilasin ne kaikki kerralla Ellokselta joskus 2000 luvun alussa, kun en osannut päättää väriä. Muistan, että vanhempani olivat käymässä luonani juuri silloin kun paketti saapui ja ajattelin, että isä ja äiti eivät kyllä saa nähdä, että olen ostanut kolmet samanlaiset kengät. Olinhan nimittäin juuri edellispäivänä esitellyt äidille kenkävarastojani. Niinpä suuntasin noutamaan kenkiä reppu selässä ja purin paketin jo postissa, pakkasin kengät reppuun ja salakuljetin ne suoraan vaatekaapin perälle huomiota herättämättä.

Eli ensimmäinen kysymys mahdolliselle kenkäaddiktille: piilotteletko ostoksiasi läheisiltäsi? 😀

Sunnuntaina matkustin Helsinkiin mustilla mokkanilkkureilla, jotka sain kaupanpällisinä WTD-Natan kirppispöydästä ostettuani häneltä yhdet Vansit.

Sellainen oli kenkäviikko nro. 5. Kutonen käynnistyi eilen viimeisillä aiemmin käyttämättä jääneillä Vanseilla ja tänään on ehkä vuorossa kilisevät Vagabondin nilkkurit.. vaikka yhdet ballerinatkin tekisi mieli vielä käyttää, mutta onkohan se jo vähän hölmöä näin sateisella säällä.. kyllä on hankalaa!! 😀

-postauksen linkit: yhteistyössä Spartoo–