02.01.2014 Rapakunnossa sekä mieli että kroppa

Ai että, miten kliseinen ajankohta aloittaa liikuntaan ja hyvinvointiin keskittyvä blogi. Mutta täällä internetissä on onneksi tilaa. Toisin taitaa olla saleilla tämän viikon ryhmäliikuntatunneilla.

Itselläni ei ole nyt sen isompi hinku ja motivaatio salille kuin tähänkään mennessä. Ja blogin nimestä voitte varmastikin päätellä sen motivaation tason. Mutta yhtä asiaa mä silti kaipaan, ja se on hyvä olo. Edes parempi kuin mitä se on viime aikoina ollut. Ja sitä hyvän olon etsintää ajatellen perustin myös tämän blogin. Bloggaaminen on minulle luonteva tapa käsitellä asioita, joten uskon siitä olevan apua myös uusia tapoja ja rutiineja opetellessa.

Lähtötilanteeni näin vuoden 2014 alussa on se, että rapakunnossa on kropan lisäksi myös mieleni. Pitkä sotani masennuksen kanssa on sisältänyt silloin tällöin yksittäisten taisteluiden voittoja, mutta yleisellä tasolla vallalla on jo kauan ollut tappiomieliala. Se on lyönyt leimansa arkeeni loputtomana väsymyksenä ja kiinnostuksen puutteena. Etenkin viime kuukausien aikana, ollessani ilman kokopäivätyötä, kiinnostuksen kohteisiin on lukeutunut aika tarkkaan vain sänky, peitto, tyyny ja uni. Töissä käydessä elämässä pysyi yllä jonkunlainen rytmi ja säännöllisyys vaikkakin mieli oli matalana jo tuolloinkin.

Nyt joulukuussa ajattelin vihdoin saaneeni tarpeekseni kellon ympäri nukkumisesta ja totesin, että en vaan voi hukata koko elämääni tuijottaen seinää taikka silmäluomiani. Niin ärsyttävältä ja raskaalta kuin se tuntuukaan, niin jotain on tehtävä. On keksittävä asioita jotka ilahduttavat ja saavat paremmalle mielelle. Koska minun on tällä hetkellä todella vaikeaa keksiä asioita, jotka toisivat minulle mielihyvää, ajattelin että samahan se on sitten mitä kokeilee ja päätin uskoa asiantuntijoita ja tutkimuksia, jotka vannovat liikunnan kaiken parantavaa voimaan. Olen siis päättänyt alkaa hampaat irvessä etsimään sitä paljon hehkutettua liikunnan iloa! Se on asia jota en muista aikoihin kokeneeni. (liikuntahistoriastani tarkemmin sitten ihan omassa postauksessaan)

Tässä blogissa ei tulla laskemaan syötyjä ja poltettuja kaloreita, ei julkaisemaan ruokapäiväkirjoja eikä raportoimaan muutoksia kiloissa ja senteissä. Sen sijaan keskityn kirjoittamaan ajatuksistani ja tunteistani. Minua kiinnostavat tulokset jotka tuntuvat pään sisällä. En aseta tavoitteikseni puoli maratonia ja fitness kisoja, vaan aamuja jolloin heräisin uuteen päivään ilolla ja innostuksella.

Rapakunnossa tulee siis sisältämään ainakin näin aluksi paljon puhdasta vitutusta ja en mä haluuuuu –ajatuksia. Negaamisen rinnalla tarkoitus on kuitenkin myös pohdiskella erilaisia tapoja saada itsensä liikkeelle ja huolehtimaan itsestään ja tietenkin sitten ylpeydellä raportoida, kun saan perseeni ylös sohvalta. Ruumiin liikuttamisen lisäksi luvassa myös mielen liikkeitä ja kaikenlaisia sivuraiteita jotka koen liittyväksi omaan hyvinvointiini.

Lyhyesti siis vielä esittelyni pähkinänkuoressa. Olen Veera, 32-vuotias mieleltään ja keholtaan rapakuntoinen nainen, jota kiinnostaisi vain nukkuminen.  En ole tällä hetkellä kokopäivätyössä, joten kaipaan elämääni rakennetta ja rutiineja. Tavoitteena löytää tavalla tai toisella elämään lisää duurisointuja ja hyvää fiilistä.

Ja arvatkaa mitä mä teen julkaistuani tän postauksen? Vedän trikoot ja lenkkarit jalkaan ja painelen hampaat irvessä kävelylenkille!