04.02.2014 Sekunnin sadasosia

Vieläkö jaksatte Rooma-kuvia? Toivottavasti, sillä muutama lemppariotokseni on vielä esittelemättä.

-postauksessa mainitut kamerat saatu Olympukselta-

Kuten olen jo monesti aiemmin todennut, niin paikallisten ihmisten kuvaaminen kaduilla on ehdoton lempipuuhani matkoilla. Tälläkin reissulla nappasin kameran käteeni sillä sekunnilla, kun astuin ulos hotellin ovesta. Minä ja tällä kertaa mukaan valitsemani Olympuksen PEN E-PL5  (minulla siis tällä hetkellä käytössä kaksi PENiä, tuo E-PL5 ja E-P5) olimme katuja kulkiessamme koko ajan valmiudessa vangitsemaan pieniä ohikulkevia hetkiä. Minulla oli mukana yhteensä kolme objektiivia mutta päädyin kuvaamaan 99% reissun kuvista kiinteällä 45 mm 1.8 -linssillä, joka on sek polttoväliltään, että valovoimaltaan todella oivallinen linssi tämän tapaiseen katukuvaukseen.

Minä itse asiassa alunperinkin rakastuin katukuvaukseen nimenomaan Olympuksen PENien myötä. Ensikosketukseni noihin peilittömiin pikkujärkkäreihin tapahtui muutama vuosi sitten Wienissä ja muistan edelleen sen siellä työn myötä kadonnen valokuvauksen ilon uudelleen heräämisen. Sen jälkeen tekemilläni matkoilla olen kuvannut moninkertaisesti entiseen verrattuna.

Kääntyvä näyttö mahdollistaa ihmisten ja tilanteiden taltioimisen huomaamatta ja nopea tarkennus ehtii mukaan jopa pyörällä ohikiitävään vastaantulijaan. Suuret iso-herkkyydet puolestaan mahdollistavat nopeiden tilanteiden vaatimat suljinajat vaikkeivat olosuhteet olisikaan aivan täydelliset. Siinä nyt muutamia syitä miksi PENit on mun mieleen. Oman osansa loistavaan kuvauskokemukseen tuovat tietenkin hyvät ja valovoimaiset linssit, jotka mahdollistavat lyhyen syväterävyyden käytön.

Kuulostaa omahyväiseltä, mutta mä rakastan näitä kuvia. Niiden myötä palaa heti Rooman kaduille ja muistaa nuo ohikulkeneet ihmiset. Tällä reissulla kävi jopa niin, että törmäsin Trasteveressä samaan kodittomaan mieheen ja hänen koiraansa, jotka olin ikuistanut ihan viereisellä nurkalla edellisellä kerralla syksyllä 2012. Siinä oli kuitenkin sen verran alkoholinhuuruinen tilanne tällä kertaa päällä, että en tällä kertaa tohtinut häntä etsimeeni sihdata.

Mutta kyllähän sieltä tälläkin kertaa laitapuolenkukija jos toinenkin muistikortille tarttui. Tuntuikin, että kuvasin vuoronperään Chanel-mummoja ja katukiveyksillä koko omaisuutensa kanssa istuneita kodittomia.

Nämä kaikki kuvat on siis otettu yhdistelmällä PEN E-PL5 + 45 mm 1.8 -objektiivi ja vähäisen kuvankäsittelyn olen hoitanut iPadilla Snapseed-ohjelmalla. Onkin ihan loistavaa, kun pienten ja kevyiden vehkeiden ansiosta kuvia pääsee viimeistelemään jo heti matkalla.  Siirsin melkeimpä aina hotellilla käydessäni uudet kuvat heti iPadille, jotta pääsin selamaan ne innoissani läpi isommalta näytöltä.

Lemppariotoksia tuli tietenkin jaettua heti lähes reaaliajassa Instagramissa ja Facebookissa. Ihanan nopeaa! Olihan se toisaalta ihanaa se filmiajan kiduttava odotus, kun vihdoin matkan jälkeen lähetti kuvat kehitettäväksi, mutta minulle valokuvat ovat nykyään niin iso osa matkustamista, että iloitsen suunnattomasti nykytekniikasta.

Näitä kuvia katsellessa ja muistellessa sitä fiilistä, kun huomaa saaneensa vangittua jonkun hyvän hetken nuseekins itten jälleen matkakuume. Pääsisinpä johonkin itselleni uuteen kaupunkiin muutamaksi päiväksi ihan vaan rauhassa yksikseni katuja kamera kädessä käyskentelemään. Se olisi täydellistä. Yritän kiivaasti miettiä kuinka tämän lempparikuvauslajinsa oikein kääntäisi rahanarvoiseksi! 😀

Ihan kaikista lemppareimman Rooma-kuvan jätin vielä tästä postauksesta pois. Se ansaitsee ihan oman tilansa. Se on kuva, jonka napattuani teki mieli tanssia iloista voitontanssia. Täydellinen hetki. Mutta olihan näitä hienoja ohikiitäneitä sekunnin sadasosia tässäkin.

Lisää Rooma-kuvia viimeisimmältä matkalta TÄSSÄ POSTAUKSESSA.