24.09.2014 Hyytävä maanantai

Pyöräillessäni maanantaina vesisateessa tapaamiseen iski se luihin ja ytimiin ensimmäisen kerran menneen kesän jälkeen, kylmyys nimittäin. Juuri sillä hetkellä, kun tuulenpuuska livahti sisään sadetakin hihansuusta pehmoisen kashmirneuleeni lävistäen, iski ymmärrys siitä, että on aika kaivella kaapeista villasukat, sappaat ja sukkahousut. Se oli myös se hetki, kun ajattelin, että ehkäpä se ei sittenkään ole niin kamalaa, että emme koko kesän aikana ”ehtineet” raahata talvitakkejamme ullakolle, vaan siellä ne roikkuvat naulakossa valmiina palvelukseen. Olen siis virallisesti siirtynyt ankeaan syysmoodiin, joka vaatii pukeutumaan ainoastaan pehmoisiin neuleisiin, sillä kaikki muu olisi liian julmaa.

Aamupäivän sateen kohtasin taistelemalla harmautta vastaan lähes päästä varpaisiin asti keltaisessa. Siinä mun kuuluisassa inhokkivärissä heti sinisen jälkeen. Rukan sadetakki on yli viisitoista vuotta vanha ja tasan ainoa teiniaikojeni vaate, joka vielä mahtuu. Kokolapun kirjain S pistää kyllä miettimään, että minkälaisiksi teltoiksi nämä on silloin alunperin suunniteltukaan, kun koko small yltää tällaisen extralargen ympäri.

 Myöhemmin samana päivänä sateen tauottua varustus muuttui hieman, mutta lätäköissä roiskuttelin edelleen menemään Crocsilta saamissani pehmoisissa kumppareissa joista tulee minulle mieleen ankat. NImesinkin jalkineet heti ankkakumppareiksi.

farkut-H&M Mama/neule-Ellos/nahkatakki-Saki/huivi-Boss Orange/laukku-Diesel/kumpparit-Crocs (saatu)/mikkilippis-HM Kids

Nyt pukeuduttuani jo kolmatta päivää putkeen tuohon Ellokselta pilkkahinnalla kalastamaani kashmirpuseroon alan ihan vakavasti pelätä, että en pian muuta enää suostu käyttämäänkään. En siis ehkä luovu neuleesta ennen kuin se joko lahoaa päälleni, tai seuraava kesä saapuu auringonsäteineen. Katsotaan kumpi tapahtuu ensin.

Voisin tässä vielä hieman nillittää, että ”vää vää, syksy, vää vää. En tykkää kylmästä ja pimeästä enkä siitä, että rapa roiskuu lahkeille pyöräillessä”, mutta enpä taida jaksaa. Ei tää tilanne valittamalla parane. Ei auta muuta kuin kääriytyä ihaninmpiin villapuseroihin ja kaulahuiveihin ja luottaa siihen, että jokaisen talven jälkeen tulee jälleen kevät.

Mutta se minun täytyy sanoa, että jos sua ei jaksa kiinnostaa kashmirneuleista ja -huiveista tai villasukkahousuista ja -mekoista vouhottaminen, niin nähdään sitten taas ensi huhtikuussa, heippa! Voipi olla melkoisen yksitoikkoista tämän ämmän pukeutuminen seuraavan puolen vuoden ajan, jos on vanhoihin merkkeihin uskomista.

PS. Jos muuten kenkähommat kiinnostelee, niin nappaa kuva sadepäivän lookistasi ja täräytä se nyt syyskuun aikana Instagramiin kera tunnisteiden #crocsrainydays ja #crocssuomi, niin voit voittaa Crocs-palkintoja!