26.09.2014 Työpukeutumisesta

Mä hirveän harvoin kuvaan blogiin mun perus työpäivien asuja. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että mä hiippailen duunissa suurimman osan ajasta huivi tai joku lätsä päässä, farkuissa ja t-paidassa tai neuleessa riippuen kelistä ja näytän useimmiten melko ryvettyneeltä ja hikiseltä viimeistään puolen päivän jälkeen. Tänään oli jälleen samaa normisettiä yllä, mutta onnistuin ehkäpä värityksen vuoksi näyttämään useimpia työpäiviä freesimmältä ja siistimmältä, joten päätin kerrankin ikuistaa duunilookin.

Toimituksen puuhamaaksi nimitetty kokoontumistila toimi loistavasti asukuvauspaikkana niin värikkään miljöönsä kuin hyvän valaistuksensakin vuoksi, niinpä varastin muutaman minuutin työaikaa napatakseni nämä kuvat. Apuna jälleen jalusta ja Olympuksen OI.Share appsi puhelimessa. Onneksi mun puhelimen punaoranssit pupukuoret kuitenkin sopivat hienosti asun ja ympäristön väreihin! 😀

Nahkarotsi ja Martensit on kyllä sellainen yhdistelmä, jotka yllä olo tuntuu omimmalta. Ja jotenkin yhtäaikaa rennolta, itsevarmalta ja uskottavalta. En ole ihan varma, että uskottavalta suhteessa mihin, mutta lähinnä kai mielessäni on tämä työ-konteksti. Töissä en halua olla habitukseltani kovinkaan naisellinen, vaan kaipaan omaan fiilikseni pientä jätkämäisyyttä. Ronskeilla kengillä voi saapastella lähes mihin tahansa kuvauksen vaatimaan maastoon eikä tummat kuteet päällä tarvitse miettiä voinko kontata ojassa tai istua konepajan lattialle.

Muistan erään vuosien takaisen keskustelun jonkin blogin kommenttiboksissa, kun bloggaaja kyseli millaisissa vaatteissa ihmiset menevät työhaastatteluihin. Itse kerroin, etten edes mitenkään tarkkaan muista, että farkuissa ja jossain itselleni ominaisessa puserossa niissä on tullut käytyä ja jalassa varmaan bikerit ja niskassa nahkarotsi. Bloggaaja itse oli jollain pukeutumiskoodiltaan tiukemmalla alalla ja häntä tämä rento työhaastattelupukeutumiseni kauhistutti.

farkut-H&M Mama/Pellavapusero-Zara/nahkatakki-Junarose (saatu)/kashmirhuivi-Marimekko/kengät-Dr. Martens/silmälasit-Tiger Of Sweden (saatu, Specsavers)

Kommenteissa nousi bloggaajan ja joidenkin muidenkin taholta mielipide, että kyllä työhaastatteluihin kuuluu aina pukeutua linjalla jakkupuku-suorat housut-paitapusero tms. Minä puolestaan kauhistuin tuosta. Että kyllä minä ennemmin näen, että työhaastatteluihin pukeudutaan työpaikan mukaan, eikä jonkin ulkoa säädellyn normin (pakko olla jakkupuku!) mukaan.

Itse taisin täällä Satakunnan Kansassa haastattelussa pyörähtäessäni olla pukeutunut johonkin tällaiseen. Totuutta en muista, mutta tuollaista mä olin ainakin blogin mukaan suunnitellut. Itse siis olen aina pukeutunut työhaastatteluihin samoin kuin pukeutuisin kyseiseen työhönkin, mutta siis toki sen tyylin siisteimmällä tavalla. Eli tuntisin itseni hölmöksi, jos olisin tullut tätä lehtikuvaajan duunia hakemaa vaikkapan kynähameessa ja korkokengissä. En olisi näyttänyt silloin tämän työn tekijältä.

Eli kyllä se minun mielestäni riippuu hyvin paljon alasta ja itse työstä, miten haastatteluun pukeudutaan. En tietenkään tarkoita, että raksamies menisi paskaisissa haalareissa mahdollista tulevaa pomoa tapaamaan, mutta ei sellaista työtä kyllä mennä pukupäälläkään hakemaan. Farkut on siinä kohtaa esimerkiksi oikein jees, pörssimeklarilla homma taas vallan päinvastoin.

Mitä ajatuksia työpukeutuminen ja työhaastattelupukeutuminen herättää? Oletteko joutuneet asiaa tuskailemaan töitä hakiessanne?