05.12.2014 Pimu portaikossa

Yhden asun Wienin reissusta ehdinkin jo esittelemään ja nyt olisi seuraavan aika. Vaikka matka kestikin vain kaksi päivää, ehdittiin siellä ikuistaa melkoisen monet kamppeet, joten asukuvia luvassa lisääkin.

Halusin päästä matkaan vain yksillä mahdollisimman mukavilla kengillä, joten paiskoin vaatteet laukkuun sillä mielellä, että menevät kaikki noiden punaisten nilkkureiden kanssa. Iltatilaisuudessa kimaltelin joulukuusen valoissa paljettihamosessa Kaiion musta pusero yläosanaan ja seuraavana päivänä sain asusta arkisemman pelkkää hametta vaihtamalla.

pusero-Kaiio, Sokos/hame-H&M/kengät-Ellos/laukku-COS, 2nd hand/rannekoru-2or+By Yat

Asu ikuistettiin hotelimme Melian näyttävässä portaikossa Nooran toimiessa kuvaajana. Olispa useammin näin siistejä kuvausmiljöitä ja vielä innokas kuvaajakin tarjolla! Olis aivan luksusta.

Matkalaukun pakkaaminen on mielestäni joka kerta ihan hirveätä tuskaa, sillä haluaisin päästä matkaan mahdollisimman vähillä vaatteilla ja se tietenkin vaatii jonkinverran suunnittelua sen sijaan, että vaan nakkelisi kassiin mitä sattuu. Tällä kertaa onnistuin mielestäni melko hyvin. Matkustin keinonahkahousuilla ja collegella, pakkasin mukaan kaksi eri hametta (paljettisen ja tuon harmaan), tuon Kaiion puseron, pari t-paitaa (raidallisen ja harmaan) ja mustan trikoobleiserin. Kaikki kävi yhteen kaiken kanssa ja niistä sai passelit kokonaisuudet niin mukavuutta vaativaan matkustamiseen, kuin kaupungilla hengailuun ja iltatilaisuuteenkin. Pitäisi merkitä muistiin jotain matkoilla hyväksi havaittuja settejä, jotta voisi hyödyntää muistiinpanoja taas seuraavan kerran pakkaamiseta tuskaillessa.

(ja heti tuon edellisen lauseen kirjoitettuani klikkasin itseni Polyvoreen ja aloin kokoamaan kollaaseja 😀 )

Mulla on tässä parhaillaan menossa viimeinen ilta 32 vuotiaana. Ei tullut mieleen mitään ehdottoman tärkeää mitä pitäisi ehtiä tekemään ennen 33 ikävuotta, joten olen ottanut illan rennosti nukkumalla, katsomalla romanttista hömppäleffaa ja syömällä Mozartin kuulia. Huomenna ei ole varmaankaan luvassa sen riehakkaampaa juhlintaa. Ehkä skumpan voisi korkata kakun kaveriksi. Ja kai niitä omia synttäriperinteitä on kunnioitettava katsomalla Linnan juhlien pikuloistoa. Johan minä viisi vuotiaana kirjoitin presidentti Mauno Koivistolle kirjeen, jossa kerroin itsenäisyypäivien kuluvan meillä niin, että päivällä juhlitaan minua ja illalla katsotaan, kun he juhlivat linnassa. Ja ”Tellulle terveisiä!”.

Mietinpä taas näitäkin kuvia miettiessä samaa kuin usein aiemminkin, että punaiset kengät on kyllä parhautta. Pelastaa monta muuten tylsähköä asua. Vai mitä mieltä te?