Nafti, mutta ihana

Ah, haluun lisää henkäyksenkevyitä silkkipuseroita kaappiini. Tämä tänään ensi kertaa päälläni ollut Phase Eightin  marjanpunainen yksilö lumosi mut ihan täysin. Pikkuisen se on nafti tuosta pallovatsani kohdalta, mutta asia ratkennee (indeed..) tekemällä sivusaumoihin pienet halkiot. Pitänee konsultoida ompelijaa asiasta. Itse en ala tuollaista ohutta silkkiä ompelukoneeni jalan alla ryttäämään, pieleen menee kuitenkin.

Noin niin kuin verkkokaupan myyntikuvien perusteella paidan pitäisi olla kaikinpuolin löysä, myös tuosta helmastaan, mutta toimii tämä mielestäni näinkin, tai itse asiassa juurikin näin. Helmastaan kovin löysistä yläosista tulee ainakin itsellä näiden hinkkien kanssa vähän sellainen olo kuin olis telttaretkellä.

Mut oli nafti tai ei, niin hitto että on herkullisen värinen pusero. Kyllä se vaan on niin, että kaltaiseni kalpeanaamaan kannattaa pukeutua muuhunkin kuin pelkkään mustaan. Kasvotkin saa ihan erilaisen hehkun, kun niiden lähistöllä on väriä.

Vaikka tiedänkin, että feissaripojan tänään heittämä kehu "tykkään sun tyylistä" oli vaan myyntikikka, jotta olisi saanut mut heltymään Kirkon Ulkomaanavun lahjoittajaksi, niin lämmitti se silti mieltä. Oli nimittäin tänään itselläkin sellainen olo, että tykkäsin kovasti habituksestani. Sais olla tällainen fiilis useamminkin.

pusero-Phase Eight, House Of Fraser/housut-S.T.I./rotsi-Junarose (saatu)/kengät-Minna Parikka/korvikset-Tallinnan  Kumun museokaupasta/laukku-Liebeskind Berlin/huivi-La Redoute/aurinkolasit-Police

Tämän vapaapäivän ohjelmaan kuuluu lähinnä koulu ja työ -pakerrusta (mahtava vapaapäivä tosiaan..), mutta sen verran kävin kaupungilla pyörähtämässä, että kävi tuhlaamassa Synsamin stailauskisasta voittamani lahjakortin. Olin alunperin miettinyt ottavani RayBanin Clubmasterit, mutta kun iskin nämä juuri liikkeeseen saapuneet Policen pokat päähäni, saivat reiskat jäädä unholaan. Vallan täydelliset!


2 Comments
  • Viliina
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tuo kokonaisuus iskee kyllä ja kovaa. Tykkään niin hymystä, pupukengistä, aurinkolaseista kuin paidastakin!

    Ooh ja onnea portfoliotaistelusta ja tulevista papereista! Itsekin tässä lopettelen tänä keväänä 11-vuotisen taipaleeni yliopistolla. Ei se gradu lopulta ollut ollenkaan niin iso juttu, se vain piti tehdä. :p

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      itselläkin tää viimeinen näyttö jotenkin kasvoi päässä kauheksi möröksi ja sit loppupeleissä se oli aika pieni rutistus. Ja itse tutkintotilaisuus laimeine kommentteineen oli jotenkin ihan antikliimaksi. 😀

Post A Comment