16.07.2015 Perse paljaana huulipunat hampaissa

Työkaverini, eräs toimittaja, kertoi kuinka hän oli jokunen vuosi sitten haastatellut yhtä naispuolista ministeriämme ja huomannut jo haastattelun aikana, että rouvalla on huulipunaa hampaissa. Mies mietti pitäisikö asiasta sanoa, mutta ei ollut tohtinut. Haatattelun jälkeen ministeri hyppäsi virkakiesinsä takapenkille kiitäkseen pikapikaa pitämään tiedotustilaisuutta.

Toimittaja ei missään kohtaa kehdannut ottaa puheeksi ministerin puhuessa ja hymyillessä selkeästi näkyvää huulipunatöheröä ja jäi kuulema asiaa jälkeenpäin harmittelemaan. Että olisko kuitenkin pitänyt? Mahtoiko nyt ministeri mennä televisiokameroiden eteen saakka huulipunat edelleen hampaissaan? Vai ehtikö hän kenties vilkaista peiliin matkalla, tai huomaisiko vaikkapa avustaja asian?

Koska, kenelle, ja missä tilanteessa tulisi toiselle ihmiselle huomauttaa selkeästi tahattomista virheistä ulkoisessa olemuksessa? Kaverille toki on helppo heittää, että "sulla roikkuu sukkahousut lahkeesta" (mulle on käynyt näin parikin kertaa, ei ole ollut kaveria likellä..) tai "pyyhipä kuule huulipunat hampaistas". Mutta mitenkäs sitten toimia kun kyseessä on vieraampi ihminen?

Itse olen käynyt vaivihkaa kusikaamassa kosmetiikkaosaston hyllyjen välissä käyskennelle tytölle, että "hei, aattelin vaan et haluasit ehkä tietää.. sun housut on ratkenneet persauksesta". Tytön ilme venähti ja ja kädellä takamustaan hapuillessa hän kysyi kauhuissaan, että "miten pahasti?". "No silleen, että tiedän sulla olevan pilkulliset pikkuhousut", vastasin ja poistuin takavasemmalle. Tyttö jäi pyörimään hämmentyneenä etsien katseellaan pakotietä.

Mietin jälkeenpäin, että olisiko sittenkin pitänyt jättää kertomatta. Olisko tytölle ollut helpompaa humputella kauppareissunsa huoletta pikkupöksyt vilkkuen asiasta mitään tietämättä? Kun asian olisi huomannut vasta kotona riisuntuessa, olisi ollut jo myöhäistä hävetä vilautteluaan. Nyt asian valjettua hänelle Sokoksen kosmetiikkaosastolla hän todennäköisesti ahdistui ja kotimatka oli täynnä perseen peittely-yrityksiä ja pelkoa siitä, että ihmiset huomaavat.

Itse olen kymmenet kerrat näyttänyt suttuiselta pandalta kuvauksissa ja niiden jälkeen ja huomannut levinneet meikit vasta asiakkaan poistuttua paikalta. Hyvin harvoin kukaan asiasta huomautti. Riittävän monta kertaa töhrysilmäiseen peilikuvaan törmättyäni päätin minimoida riskit ja lakkasin käyttämästä silmämeikkiä töissä.

Olen bussissa istuessani huomannut lahkeestani roikkuvan sukkahousut ja olin siinä kohtaa jo paluumatkalla asioinneiltani. Olen varma, että jonkun on täytynyt asia huomata, mutta kukaan ei kertonut. Olen saanut ihan rauhassa hiippaila sairaalan käytäviä ja käydä lääkärin vastaanotolla sukkahousumytyn kurkistellessa lahkeesta.

Olen myös kävellyt täpötäyden ravintolasalin läpi upouudessa hameessa ja korkokengissä miettien parin viinipullon tuomalla itsevarmuudella, että "hitto mä oon hyvännäköinen bööna ja kaikki kattoo mua". Syy selvisi naistenhuoneessa, lyhyen hameeni alustyllit olivat istuessa tarttuneet napakasti sukkahousuihin, ja vielä todella ylös, ja näin ollen kävelin siis ravintolasalin läpi stringipeppu 15 denierin sukkahousujen alta paistaen.

Vessasta palasi huomattavasti menomatkaa nöyrempi nainen. Tuossa tilanteessa olin kuitenkin oikeastaan iloinen, ettei kukaan pysäyttänyt minua matkalla ja valaissut hanurini näkyvän kaikelle kansalle, sillä en olisi halunnut punastella ja romahtaa häpeästä ihmisten nähden. Sillä perseen ne olisivät jo ehtineet kuitenkin nähdä.

Niin kuin työkaverini jäi katumaan sitä, ettei kertonut ministerille huulipunasta hampaissa, on itseänikin jäänyt yksi tapaus kaduttamaan. Muutama kesä sitten edelläni pankkiautomaattijonossa oli nuori nainen jonka olkalaukku oli hinannut hameen toiselta puolen lähes vyotärölle saakka ja takamus oli enemmän kuin hyvin esillä.

Odotin koko ajan, että tytön vierellä ollut kaveri olisi huomannut asian ja nykäissyt hameen pakaran peitoksi. Sitten mulla soi puhelin, enkä siis itse ehtinyt avaamaan suutani. Nostin rahat automaatista puhelin korvallani ja kun käännyin, näin tyttöjen kävelevän kaupungin keskellä olevan aukion poikki, hametytön pyllyn edelleen ollessa paljaana. Aukion laidat olivat täynnä terasseilla istuvaa kansaa, eikä asia varmasti jäänyt heiltä huomaamatta. Perään ei kuitenkaan enää kannattanut juosta. Olisin saavuttanut heidät juuri parahiksi niiden satojen ihmisten edessä.

Asialla on siis tässäkin kohtaa kaksi puolta. Onko pikkuhousujen kaulukseen tarttuneesta mekonhelmasta kertominen ihmisen nolaamista muiden edessä vai pelastaako se hänet suuremmalta häpeältä? Aika hyvä nyrkkisääntö taitaa olla, että toimi tässäkin niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän.

Omalla kohdallani toive on, että perseen vilkkumisesta, huulipunatahrasta hampaissa, lahkeeseen tarttuneesta terveyssiteestä (ei oo käyny mulle, luojan kiitos..) tai muusta epäilyttävästä tulisi joku ystävällisesti kertomaan, mutta mielellään suht huomaamattomasti hihasta nykäisten ja ehkä jossain nurkan takana. Ei niin, että huutaa juhlissa salin toiselta puolen kaikkien huomion kiinnittäen, että "hei, Veera, sulta muuten näkyy alkkarit!". Siten se ei varmasti jää keneltäkään huomaamatta.

Miten itse toimit? Tai miten toivot omalla kohdallasi toimittavan? Onko meheviä tarinoita omasta elämästä?