24.09.2015 Himon kourissa

Neuleturbaani – ​Nurmi Clothing/ Pisarakorvikset – Uhana Design / Nahkalaukku – Marimekko / Nilkkurit – Palmroth Original

Blogit on kyllä viheliäisiä. Kollega Nina esimerkiksi kertoi juuri pari päivää sitten olleensa oman bloginsa uhri "jouduttuaan" tilamaan aiemmin kollaasiin kokoamansa tuotteet H&M Premium -mallistosta. Minä puolestaan kiroan, että miksi pitikään nähdä Nelliinan ja Nooran blogeissa vilahduksia Palmroth Originalin uutuuksista, sillä nuo kollaasissa näkyvät kiilotnahkaist Chelsea bootsit ovat nyt palaneet kiinni verkkokalvoihini tuijoteltuani niitä verkkokaupasta monta kertaa päivässä. (se sivu on ollut auki välilehdissä jo kaksi päivää 😀 )

Viininpunaisen himotuksen numero 2 puolestaan bongasin Kolmistaan blogin Karoliinan päästä, kun Nurmi Clothingin neuleturbaani suorastaan huusi nimeäni. 

Kollaasin kaksi muuta viininpunaista asiaa puolestaan on jo vanhempia himotuksia. Uhanan Pisara-korviksia olisi ihana omistaa kaikissa vaatekaappiin passeleissa väreissä, niin ei enää koskaan olisi puutetta asuun sopivista korvakoruista. Nuo viininpunaista ja hempeää roosaa yhdistelevät pisarat olisivat aivan täydelliset syksyyn. 

Marimekon kaunista Miniä 2 -laukkua taas olen ihastellut kerta toisensa jälkeen liikkeessä käydessäni. Ostoskassin näköiset nahkalaukut ovat suuri heikkouteni. 

Niin paljon vähemmillä mieliteoilla kyllä säästyisi, kun ei viettäisi aikaansa täällä internetin pauloissa. Kaupoissa kierrellessäkin toki näkee monia omasta mielestä ihania asioita, mutta siellä ne myös torppaa nopeammin. Kaukaa upealta näyttävä neule tuntuukin käteen karhealta ja maailman kauneimmat kengät osoittautuvat heti sovittamalla väärän mallisiksi. Problen solved, ei tee enää mieli.

Netissä nähtynä himotuksen kohteesta ehtii luoda mielessään koko vaatekaappinsa pelastajan ja ennen fyysistä kohtaamista on ehtinyt miettiä kymmenen eri asua mihin meinaa halujensa kohteen yhdistää. Kiima sen kuin kasvaa, kun kaikki realiteetit eivät ole heti todettavissa.

Se on ainakin itselleni ihan hirvittävän vapauttava tunne, kun joku mielessäni täydelliseseksi kuvittelema tuote osoittautuukin sovittaessa huonoksi. Enää ei tarvitse tehdä itse päätöstä, että ostaako vaiko eikö. Näin kävi aikoinaan esimerkiksi Minna Parikan Pupu nilkkureiden kanssa. Säästin rahaa niitä varten ja kenkien kuva oli jopa puhelimeni taustakuvana hetken aikaa. Mietin kuitenkin koko ajan, että raskisinko mä muka oikeasti ostaa lähes 400 € kengät. Kun vihdoin koitti sovituksen aika ja puput osoittautuivat lestiltään liian kapeiksi minulle, tunsin vain suunnatonta helpotusta enkä lainkaan pettymystä. Ihanaa, ei tarvinnut enää elää sen himon vallassa. Päätös oli tehty puolestani.

Mutta kuka tekis mun puolesta nyt päätöksen noiden nilkkureiden ja turbaanin suhteen? Taitaa kyllä pankkitili olla se paras neuvonantaja tässä kohtaa.