06.11.2016 Kokomustan korpin kiehtova karvatakki

Voi rähmä, viime päivien postaussuunnitelmathan meni ihan ryteikköön, kun viikonloppu on ollut niin täynnä menoa. Niin työtä kuin juhlaakin. Mutta nyt onkin sitten kaikenmoisia asukuvia sun muuta materiaalia, että ensi viikolle on vaikka mitä postattavaa. 

Nyt vuorossa asukuvat lauantai-päivältä, kun osallistuin Indiedaysin ja Blogiringi Median järjestämään Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan. Nyt talven tulon myötä mua on taas pitkän taun jälkeen alkanut kiehtomaan kokomustat asut ja eilen päälle päätyikin melko dramaattinen setti.

legginssit-HM Mama / pusero-Gina Tricot / takki-Marks & Spencer / kengät – Vagabond / hattu-KN Collection (saatu) / korvikset-Unique Design by Maria

Tiedättekö sen ilmiön, kun vaatekaupan sovituskopissa rakastuu johonkin vaatteeseen lähinnä sen vuoksi, että se sattuu sopimaan täydellisesti johonkin juuri sillä hetkellä päällä olevaan asiaan? Mulle kävi torstaina Marks & Spencerillä käydessä juuri niin. Päälläni oli kokomustaa ja päässä tuo KN Collectionilta saamani upea harsolla varustettu turbaanipipo, kun bongasin mallinuken päältä tuon huikean ja ihan hullun karvatakin. Ja ai että, harsohatun kanssa yhdessä kokonaisuus huokui niin mahtavaa synkkään marraskuuhun sopivaa goottiestetiikkaa, että en pystynyt vastustamaan karvakasaa vaikka kuinka koitin olla järkevä. Kai ihmisellä saa olla muitakin kuin järkeviä takkeja talveen?

Toi helman ja kauluksen pitkä karva on iha tosi mageeta, mutta ihan hyvä, että koko takki ei ole samanlaista pitkää karvaa, jottei kokonaisuus ole ihan liian muhkea.

Harsopipo oli ihan loistava pelastaja torstaina, kun naama oli melko karmivan näköinen allergisen reaktion jäljiltä enkä halunnut laittaa iholle mitään meikkiä. Harson takana oli olo, että on hieman suojassa ja että se ehkä hieman hämäsi kanssaihmisten katseita turvonneista silmistä. Näyttävä hattu ja huulipuna ovat olleet monesti ratkaisuni myös darrapäivinä! 😀

Sovittiin rakkaan Iinan kanssa hirmuisen hyvin yhteen kokomustissamme. Kokonaisuutta rikkoi ainoastaan kuvasta pois jätetty Iinan pinkki laukku. Me ollaan jo vuosien ajan saatu Iinan kanssa huomata tykkäävämme hyvin samanlaisista vaatteista ja kengistä. Nytkin ihastuin välittömästi tuohon sifonkihuitulaliiviin ja noita Iinan jalassa olevia Katsti Niskasen legginsejäkin katselin kiinnostuneena pari viikkoa sitten I Love Me -messuilla.

Vaikka vaatteita emme voikaan hillittömän kokoeron vuoksi lainailla niin onneksi meillä on kuitenkin sama kengän koko. Tuosta asiasta on ollut iloa hyvin hyvin usein ja kierrätämmekin jalkineita toisillemme melko ahkerasti. Voi kumpa asuisimme toistemme naapureina, niin millainen kenkäkokoelma meillä olisikaan!

Mä olen edelleen Helsingissä ja vielä maanantai pitäisi jaksaa täällä töiden merkeissä ennen kuin vihdoin pääsen taas pariksi päiväksi kotona käymään. Johan tässä ehti jo vähän koti-ikäväkin tulla.