22.10.2017

Posted at 21:27h in Yleinen by
0 Likes

-postauksen pusero saatu-

Mun kaapista löytyy kuulkaa nykyään kaksi kappaletta valkoisia röyhelöpuseroita. Taas jotain sellaista, mitä en olisi osannut kyllä ennustaa. Mutta jestas miten raikas ja kivan näköinen tämäkin Joseph Ribkoffilta saamani kerrostettu pusero on! Ja kun yhdistää just vaikka näin keinonahkahousuihin ja leopardikenkiin, niin hörhelöistä karisee pelkäämäni liika romanttisuus.

Kanadalainen Joseph Ribkoff on ollut itselleni tuttu merkki Ratsulan muotinäytöksistä, mutta itselläni ei ole tainnut yhtään JR:n vaatetta olla. Näytösten perusteella kuitenkin tiesin merkiltä löytyvän tosi paljon makeita ja naisellisia juhla-asuja ja etenkin imartelevia kotelomekkoja.

Tämän viikon näytöksessä päälläni nähtiin Ribkoffilta mm. tummansininen liehuva sifonkiunelma (jonka voit tsekata instasta) ja upea epäsymmetrisellä helmalla varustettu pitsimekko (tästä saadaan kuva varmasti myöhemmin). 

Kävin jokin aika sitten merkkiä Suomessa edustavalla PR-toimistolla tutustumassa uusimpaan mallistoon ja sovittelemassa muutamia asuja. Etenkin nuo jo edellä mainitsemani kotelomekot olivat todella mielenkiintoisia. JR valmistaa vaatteitaan Kanadan kokoskaalalla 2-22 mikä vastaa Suomen kokoja 30-50.

Ja mikä parasta, ei ole erikseen mitään plusmallistoa, vaan meille isommille mimmeille on tarjolla ihan niitä samoja upeita asuja kuin hoikemmillekin. Etenkin joustavista materiaaleista valmistetut leningit ovat sekä mukavia että todella imartelevia monenlaisille vartaloille. Mallisto vaihtuu neljä kertaa vuodessa ja siihen kuuluu aina mm.  mekkoja, iltapukuja, jakkuja, paitapuseroita ja housuja. 

Totesin muuten parinkin mekon kohdalla, että ”tää on ihan Helena Ahti-Hallbergin näköinen!” ja sainkin kuulla, että hänen päällään on Ribkoffia paljon nähtykin esim Tanssii Tähtien kanssa ohjelmassa.  

Sain mallikappaleista pari vaatetta mukaani. Toinen on tämä kivoilla yksityiskohdilla varustettu pusero. Tykkään etenkin tuosta haarapääskymäisestä takaosasta! Pusero on kokoa 20 (can) eli 48, mutta Ratsulan näytöksessä käyttämäni mekot puolestaan olivat yhtä kokoa pienempiä. Eli hyvin menee yksiin mun muutenkin yleisimmin käyttämien kokojen kanssa.

Se mikä mut tässä paidassa yllätti, oli se, että se on 100% polyesteriä, mut silti ihan sairaan mukava! Tämä on aika raskasta ja laskeutuvaa matskua, eikä yhtään sellaista ärsyttävästi sähköistyvää. Mut niinhän se on, että polyesterimatskuissakin on eroja. Ei siis pidä tuomita sitäkään materiaalia suoralta kädeltä. 

housut – H&M Mama / pusero – Joseph Ribkoff (saatu) / neuletakki – Vila / kengät – Betty London / korvikset – H&M

Tässä siis yksi merkkivinkki monen kokosille edustavia ja naisellisia vaatteita etsiville. Joseph Ribkoffia myy Suomessa mm. Kekäle-, Moda Bronco- ja Pukumies-liikkeet sekä Stocmannit. Muita jälleenmyyjiä esim. Porissa Ratsula, Kuopiossa Muoti Pia, Kemissä Bombus ja Turussa Dots…  Ja monta muuta liikettä ympäri Suomen aina Ylivieskasta Riihimäelle ja Forssasta Liminkaan. 

Kenelle merkki on jo tuttu?


20.10.2017

Posted at 21:23h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Just nyt kun elämä ei oo yhtään mitään muuta kuin melkoisen rapaista arkea, niin sitten onkin just arkikuvien postaaminen ihan retuperällä. Kun vaan ryntäilee paikasta toiseen, koittaa parhaansa mukaan suorittaa to do -listaa ja koittaa epätoivoisesti saada riittävän pitkät yöunet väleihin, niin just niiden arkihetkien dokumentoiminen vaan unohtuu.

Tämän viikon meininkiä sivusinkin jo edellisessä postauksessa stressistä ulistessa. Muuta ei ole tähän viikkoon mahtunut kuin töitä ja unta. Mutta tilanne on näin tuoreelle yrittäjälle toki varsin mieluinen. Mahtavaa, kun saa tällaisen vauhdikkaan startin ja sitä myötä puskurirahaa niitä hiljaisempia hetkiä varten. 

Yhden pienen hengähdyshetken onnistuin kuitenkin töiden keskelle tänään raivaamaan, kun appiukko puolisoineen kutsui meidät syömään. Jouduin kyllä olemaan se epäkohtelias tyyppi, joka todellakin vain söi ja lähti samointein takaisin työmaalle, mutta oli ihanaa istua kolmen ruokalajin verran valmiiseen pöytään.

Tietokoneen ääressä nautitun valmissalaattilounaan jälkeen illallisen etanat, poronkäristys ja perunamuusi sekä juustoleipä hillon kera olivat aivan taivaallista! (Ja kyllä, se on juustoleipä eikä leipäjuusto, ette pysty kääntämään tässä asiassa kainuulaisen päätä)

Mä tykkään kyllä syödä etanoita, mutta mä en halua koskaan nähdä niitä möykkyjä kovin tarkkaan. Ne on mun mielestä jotenkin pelottavan näköisiä. Eli mitä paremmin kuorrutteella naamioitu etana, sitä parempi. 

Huomenna onkin sitten vuorossa puolittainen vapaapäivä, kun suuntaan Helsinkiin I love me -messuille Iinan kanssa. Pikkuisen pitää kääntää kytkintä kuitenkin työasentoonkin.

Osallistun messuilla klo 15.00 Suomen tekstiili ja Muoti  ry:n paneelikeskusteluun aiheesta Oman tyyli ja pukeutumisen ilo. Kanssani lavalla keskustelemassa Nanson pääsunnittelija Noora Niinikoski ja muotisuunnittelja Teemu Muurimäki. Jos olet tuolloin messukeskuksessa, niin tule kuuntelemaan!


18.10.2017

Posted at 16:09h in Yleinen by
0 Likes

Mennään vasta keskiviikossa, mutta tämä viikko on jo imenyt musta lähes kaikki mehut. Mä olen melkoinen kiireestä ja täydestä kalenterista stressaaja ja mua jotenkin uuvuttaa jo se pelko, että ehdinkö ja jaksanko ja kykenenkö nyt varmasti kaikkeen.

Illalla aina huomaan, että hyvinhän se sujui tämäkin päivä stressin tunteesta huolimatta, mutta siinä samassa jo panikoin seuraavan päivän työkuormaa ja aikatauluja ollen satavarma, että kaikki langat ei pysy käsissä.

kashmirhousut – H&M / pusero – Kaiio / takki – KappAhl (saatu) / tennarit – Puma / korvikset – Aarikka (saatu)

Tämä ja ensi viikko on vielä jaksettava todellista moniajoa, mutta sitten kalenteri näyttää taas väljemmältä. Kyllä sitä siis jaksaa tehdä pitkiä päiviä ja montaa asiaa rinnakkain aina hetken aikaa, kun tietää että kohta on taas hieman hiljaisempaa. Mutta hitto kun pääsis tästä turhasta stressistä eroon!

Kun vaan oppis ottamaan päivän kerrallaan ilman, että yhtä hommaa tehdessä jo panikoi siitä, että mitenkäs sen seuraavan projektin kanssa käy. Sitä mä arkeeni kaipaisin, pikkuisen lisää mielenrauhaa, Ja uskoa siihen, että kaikki tulee sujumaan ihan hyvin. Onhan sitä ennenkin pärjätty, niin miksi ei sitten myös huomenna ja ensi viikolla. 

Miten te hallitsette stressiä? Onko siellä ketään, joka olisi entinen megastressaaja, mutta sittemmin oppinut hallitsemaan kaaoksen tunnetta paremmin? Minäkin olen mieleltäni jo ihan hirmuisen paljon rauhallisempi kuin vielä joskus vuosia sitten ja päässyt irti katastrofiajattelusta, mutta kyllä tää vähän hiomista vielä kaipais.

Nappasin nämä kuvat eilen illalla muorinäytöksen jälkeen samalla, kun piipahdin työhuoneella hakemassa tavaroita. Meikki on lavalla hikoilun myötä jo kaikkea muuta kuin freesi ja vaatteiden vahdot saaneet tukkatötterönkin jo rakoilemaan, mutta halusin väsähtäneestä olemuksesta huolimatta ikuistaa tämän punaisen takin piristämän rentoiluasun.

Mustia ja harmaita talvitakkeja on nähty loskaisilla ja pimeillä kaduillamme jo ihan riittämiin, joten tämän talven trendikkäin ja pirtein takin väri on ehdottomasti kirkas punainen. Tämä KappAhlilta saamani villakangastakki löytyy sekä normimallistosta (S-L) että pluskoossa (L-3XL)! Oma takkini on kokoa XL.