Tässä mekossa yksi ikävä vika. Mekko on niin kepeä, että en lainkaan tunne helmaa ja sen takia on koko ajan vainoharhainen pelko, että takamus vilkkuu. Mutta kyllä silti joka kerta kädellä tarkastaessa (eli noin 15 s. välein) helma oli ihan siveellisesti. Pitää siis vaan oppia luottamaan. Ja sitten jos tuulenpuuska joskus tarttuu helmaan, niin eipä tuolta ainakaan näillä keleillä vilku mitään mustia sukkiksia kummempaa.

Tartuin tuohon pilkulliseen ja pliseerattuun mekkoon Ratsulan rekissä sen takia, että ajattelin sen näyttävän kivalta juurikin noiden maihareiden ja nahkarotsin kanssa. Ne kun olivat ylläni mekon nähdessäni.

Minulle käy usein niin, että kulloinkin päälläni olevat asiat saavat minut kiinnittämään huomioni johonkin tiettyyn vaatteeseen kaupassa. Toisella tavoin pukeutuneena olisin saattanut kävellä ohi.

En voi lakata ihastelemasta noita maihareita. Parasta on se, että ne ovat melko pehmeät ja mukavat jalassa jo nyt vaikka otin ne käyttöön vain pari päivää sitten. Mustien kiiltonahkaisten Martensieni kanssa taistelen edelleen pitkän käytön jälkeen, kun toinen kenkä edelleen hinkkaa toisinaan akillesjännettä. Mutta nämä eivät ole kaivanneet mitään erityistä pehmittelyä ja sisäänajoa. 

Mietin sovituskopissa ihan pienen hetken verran, että onko mekko liian lyhyt. Totesin kuitenkin, että ainakin näin sukkisten ja matalien kenkien kanssa pituus on tuon tyyliselle leningille just passeli. Korkoja en ehkä noin lyhyeen helmaan kuitenkaan yhdistäisi, mutta ronskit maiharit tasapainottavat sopivasti mekon tyttömäisen kepeää ilmettä. 

Moda-ketjun oma S.T.I. on muuten merkki, jota kannattaa pluskokoistenkin vilkaista. Itselläni on ollut aika paljonkin merkin vaatteita. Viimeisimpänä blogissa nähty tämä kukkapaita!

Käytän S.T.I:ltä vaatteesta riippuen vaihtelevasti kokoja XL tai XXL (suurin koko). Koko XXL siis vastaa oman kokemukseni mukaan noin kokoa 50. Tämä kuvien mekko on kokoa XL.

mekko – S.T.I. / nahkatakki – Samoon / maiharit – Dr. Martens / reppu – Fjällräven (saatu) / korvikset – Aarikka

Minä yritän täällä kovasti tehdä kesäsuunnitelmia. Tai siis tarkemmin ottaen suunnittelen yhtä asiaa, pitää päästä katsomaan lempibändiäni Amorphista johonkin. Bändiltä kun ilmestyy uusi levy ensi kuussa, niin onhan ne heti kesällä jossain nähtävä. Edellisestä livekeikasta on kohdallani jo puoli vuotta! Vaikka mulla onkin tänä kesänä ihan harvinaisen paljon vapaita viikonloppuja, niin silti ei meinaa Amojen festarikeikat oikein osua hyville päiville.

Mutta yksi helmi sieltä kiertueaikataulusta löytyi, Lohjan Rantajamit 6.7. Syy miksi tuo olis ihan täydellinen valinta, on se että siellä esiintyy myös Kaija Koo. Meikäläisen molemmat suursuosikit yhdellä iskulla! 😀 😀

 

Nyt sit oikeesti Annin kans pohditaan, et lähdetäänkö kattoo öriseviä pitkätukkia ja aikuisen naisen tunteiden tulkkia Lohjalle. Mä voisin jaksaa festaroida just ton kahden esiintyjän verran. Mut mistä pirusta yöpaikka Lohjalla??? Yritin etsiä, mutta laihoin tuloksin. 

Pitäisköhän koittaa lomalleen suunnitella matkaa myös jonnekin muualle kuin Lohjalle? Mulla on niin harvinaislaatuinen tilanne, että mulla on kesällä yksi kahden viikon vapaa ja sitten vielä toinen viikon vapaa. Mulla on ollut viimeksi yli viikon mittainen lomapätkä kesäaikaan vuonna 2013! Huhhuh, en jotenkin edes osaa suhtautua tähän asiaan. Että mitä sitä oikein tekis.

 

 


Mä tunnustan, mulla on niin paljon vaatteita, kenkiä ja asusteita, että pääni sisäinen kirjanpito ei aina pysy perässä. Tämän huomaa etenkin vuodenaikojen vaihtuessa, kun teen omasta vaatekaapistani löytöjä, kun olen totaaliseti ehtinyt vaikkapa talven myötä unohtaa jonkin kivan kevättakin olemassaolon. Vastapainoksi sattuu myös niitä ylläreitä, että syksyllä vastaan tulee jossain ihanaakin ihanammat kesäkengät, joita en ollut tajunnut ottaa käyttöön koko kesänä. 

Olenkin huomannut, että vanhojen asupostausten selailu aina kauden vaihtuessa on ihan loistava tapa palauttaa mieliin mitä sieltä varaston uumenista kannattaisi etsiä. Keräsin tähän muutamia asukuvia lähinnä viime keväältä (jotain myös kahden vuoden takaa). Yksittäisistä vaatteista ja asusteista muistuttamisen lisäksi kuvissa myös yleisiä fiiliksiä siitä miten olen tähän vuodenaikaan pukeutunut.

Vaaleanpunainen väri jaksaa innostaa minua edelleen. Juuri äsken totesin, että ”olisipa minun pyöräilykypäräni vaaleanpunainen!”. Kirkkaanoranssi pottani on niin kovin räikeä. 

Röyhelöinen leopardipusero ei ole päässyt käyttöön moneen kuukauteen, se on ehdottomasti taas aktivoitava. Samoin valkoiset tennarit kaipaavat ehdottomasti jälleen aurinkoon!

Olen asukuvien perusteella viime keväänä todellakin rakastanut sekä bombereita että noita leveälahkeisia trikoohousuja. Nuo KappAhlin bomberit kaivan ehdottomasti edelleen käyttöön, mutta nuo ihanat housut saattavat olla jo niin huonokuntoiset, etten tiedä onko niistä enää eläjäksi. Tyyli miellyttää kuitenkin edelleen, joten jos vastaan tulisi suh vastaavat, niin saattaisi olla hankinnan paikka.

Vaaleat farkut eivät oikeastaan ole hautautuneet kaapin perälle missään vaiheessa, vaan ovat olleet käytössä ympäri vuoden. Nämä kuvat olivat kuitenkin hyvää muistutusta siitä miten raikkaalta ja just keväiseltä vaalea denim näyttää, että halusin ottaa ne mukaan postaukseen. Mitä tämän kollaasin yksittäisiin vaatteisiin tulee, niin tuo viininpunainen nahkatakki oli jo hieman ehtinyt vaipua unholaan. Mutta hyvältä näyttää, joten napataanpa varastosta takaisin eteisen naulakkoon taas tälle kaudelle!

Valkoiset farkut! Niitä vaan harvoin osaa käyttää talvella, joten nämä ne pitää muistaa taas kun aurinkoiset kelit koittavat. 

Vaalea farkkutakki on jo hetken odotellut tuossa näkösällä, että kelit vihdoin puoltaisivat sen käyttämistä. Mutta tuo viime kesän suosikkitakki saa varmasti runsaasti käyttöaikaa myös tänä vuonna.

Oikean reunan toissakeväinen asukuva oli vaan kaikin puolin kiva muistutus päälläni harvemmin nähtävästä värimaailmasta. Tuota Zaran luonnonvalkoista takkia voisi taas sovitella käyttöön ja voisin enemmänkin katsella tuollaista poltettua oranssia sillä silmällä. Ja leopardilenkkarit, missäkähän kaapissa ne luuraa? Haluan ne jalkaani heti huomenna!


Vuorossa jo toinen kaksiosainen kukkakuosipuku! Edellinenhän nähtiin ylläni viime viikonloppuna. 

Tämä Elloksen housuasu kimonojakkuineen on ehkä Junarosen pukua astetta pyjamamaisempi. Mutta mikäs se oiskaan rennompaa kuin yökkärissä hiihtäminen? Pyjamafiilistä olisi varmasti vähentänyt, jos jakun helmat olisi solminut, mutta tänään oli tällainen löysempi olo. 

Kyllä mulla näille housuille ja yläosalle on varmasti enemmän käyttöä erikseen muihin vaatteisiin yhdistettynä, mutta halusin ehdottomasti testailla myös tämän kokopuvun.

Tuota kimonojakkua olenkin jo yhdistellyt niin farkkuihin kuin keinonahkaleggareihinkin ja olen tykännyt asuista kovasti. Nuo leveälahkeiset kepeät housut puolestaan pääsevät varmasti kesällä käyttöön esim. kepeiden toppien ja sandaalien kanssa. 

Asuun sopi täydellisesti Biancolta saamani valkoiset korkokengät (ensi syksyn mallistoa!). Nämä ovat kuin päivitetty versio mun vuoden 2003 lempinilkkureistani. Silloin kärki oli pikkuisen terävämpi ja korko oli mallia kitten, mutta paljon näissä on silti samaa.

Niillä 2003 vuoden valkoisilla ratsuilla tuli kemutettua kyllä armottomasti! Nämä vuoden 2018 versiot taitavat päätyä enempi arkikäyttöön, sillä ei tää täti juurikaan enää kemuta + nämä on paksun korkonsa vuoksi niin mukavat, että jaksaa käyttää ihan arjessakin.

housut ja yläosa – Ellos / takki – Mango / kengät – Bianco (saatu) / laukku – Rebecca Minkoff / korvakorut – Butoni

Tummansininen ja vaaleapunainen sopivat mielestäni loistavasti yhteen. Hattaratakki joutanee kyllä pian kesäteloille, mutta kiva että vielä ehti käyttämään.

Asu on mielestäni samaan aikaan vähän hassu, mutta kuitenkin ihana! 

Mites tää pyjamatrendi teihin iskee?