11.05.2020 Reisitaskuhousut vuonna 1998 ja 2020

-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Ostin ne vuonna -97 Helsingin reissulla Stockan One Waystä, mun lukion alkuaikojen rakkaimmat housut. Tummanvihreät paksut reisitaskuhousut olivat liian suuret, mutta vyöllä kuromalla ne sai pysymään ylhäällä. Juuri siinä kohti, että lonkkaluut hieman vilkkuivat, kun yläosaksi puki pikkuisen liian lyhyen t-paidan tai topin. Ihan niin kuin idolillani Skinillä Skunk Anansien Weak -videolla.

Mun lemppariyläosat noiden housujen kanssa oli juurikin tuo valkoinen hihaton toppi, One Waystä sekin, tai sitten isosiskon Italiasta tuoma Benettonin napapaita, jossa oli rinnuksissa tämä kuva erivärisine silmineen. Kenkinä oli joko valkoiset Spice Girls -lenkkarit tai kamalat skeittisämpylät.

On mulla jotkut cargo pantsit ollut tässä reilun 20 vuoden aikana niiden jälkeenkin, mutta ajoittuvat jonnekin 2000-luvun alkuvuosille. Sitten ne alkoivat tuntua ummehtuineilta ja painuivat omalla kohdalla unholaan. Mutta ei tältä kiertokululta vaan voi välttyä, eikä mitään jo kertaalleen koettua trendiä kannata mielessään vannoa täysin haudatuksi.

Viime vuonna mä jo koitin etsiskellä vihreitä pöksyjä, mutta ihan ei teiniaikojen tyyli enää houkutellut. Lökäpöksyjen sijaan kiinnosti slimmimpi ja siistimpi meininki.

Useammat tässä viimeisen vuoden aikana sovitettuani kriteerit täyttävät housut tuli lopulta vastaan merkiltä Kaffe ja heidän Curve -mallistostaan. Mulla on ollut Kaffen t-paitoja ja joskus joku mekkokin, mutta tämän pluskoon malliston mä bongasin vasta tänä talvena.

Housuissa on just hyvä malli ja joustava matsku tekee niistä tosi mukavat. Itse en oikein viihdy sellaisissa täyspuuvillaisissa housuissa, elleivät sitten ole malliltaan tosi löysät ja anna siten takamukselle ja reisille tilaa vaikkapa kyykkiessä. Omaan olemiseen siis sopii näiden housujen stretch-materiaali (64% Puuvillaa, 34% Polyesteriä, 2% Elastaania)

Joustavuutensa vuoksi housuista saa ottaa normikokoaan pienemmät. Mulla on koko 46 ja näihinkin taidan kyllä vyön laittaa nyt kun ovat hieman löystyneet käytössä.

Mutta edelleen mun mielestä valkoinen on paras pari khakinvihreälle alaosalle! Tämä kuvien asu onkin ollut päälläni nyt viime aikoina todella usein. Reisitaskuhousujen ja paitapuseron raikas yhdistelmä on yhtä aikaa rento ja skarppi.

Mä muuten rakastan samaa yhdistelmää myös miesten päällä. Tiedättehän leffoissa aina sellainen seikkalijatyyppi, jolla on ryppyinen valkoinen pellavapaita ja khakihousut. Esimerkkinä vaikkapa Rikard, jonka Carrie, Samantha, Charlotte ja Miranda tapaavat aavikolla Sex and the City 2 -elokuvassa. Kuuma. Ja siis juurikin sen asun vuoksi. 😀

Toinen väri, jota olen nyt tykännyt yhdistää noihin housuihin, on hempeä vaaleanpunainen. Teininä se ei olisi tullut kuulonkaan, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin yhdistelmä sopii väripalettiini loistavasti.

Olen valinnut toisinaan vaaleanpunaiset tennarit tai roosan t-paidan ja välillä olen nakannut tuon paitapuseron päälle mun mustan nahkatakin sijasta vaaleanpunaisen rotsin.

Hieman A-linjainen puhvihihainen paitapusero löytyi KappAhlin XLNT-mallistosta ja ilahduttaa mua mallillaan, jossa yhtä aikaa sekä hartiat asettuu kohdalleen että rinnoille on tilaa. Näitä kriteereitä täyttäviä ja muutenkin mukavia paitapuseroita ei tule omalla kohdalla kovin usein vastaan.

Reisitaskuhousut – *Kaffe Curve, Ellos

Kauluspaita – KappAhl XLNT

Nahkatakki – Samoon

Tennarit – Vans

Tykkään tästä asusta tosi paljon! Kesäisemmän version siitä saa vaihtamalla paitapuseron t-paitaan ja tennarit vaikka espadrilloihin.

Reisitaskuhousut jee vai eiii?