23.08.2010 I still haven’t found what I’m looking for
Sitä huolimatta, että stadionille ei saanut viedä järjestemäkameraa, niin piti kuitenkin epätoivoisesti yrittää räpsiä pokkarilla muutamia muistoja Bonosta ja pojista. Keikka oli aika lailla juuri sitä mitä odotin. Megalomaanisen yhtyeen tasaisen varma esitys, jossa ei tavallaan ollut mitään vikaa, mutta ei se myöskään sykähdyttänyt mitenkään erityisesti. Liuta hienoja biisejä upeissa puitteissa suurella soundilla. Kaikki on niin suurta ja niin hiottua, ettei spontaaniudelle ole sijaa 25 miljoonan euron lavalla.
Älkää ymmärtäkö väärin, en missään nimessä hauku keikkaa. Minä pidin siitä monella tavalla ja nautin olostani hetkittäin kovastikin. Mutta jokin noissa suurkonserteissa aina hämmentää minua. Se tunne, ettei esiintyjä oikeasti olisikaan paikalla ja aivan kuin seuraisikin keikkataltiointia videolta. Ehkä vika ei ole esiintyjissä ja heidän heittäytymiskyvyssään, vaan minussa. ja minun kyvyttömyydessäni hetkessä elämiseen. Olipa vikaa tai ei, niin sen kuitenkin tiedän, että viihdyn paremmin hieman pienemmissä yleisömerissä ja intiimimmissä keikkamiljöissä. Mutta valitettavasti U2:a ei taitais saada kyllä keikalle Porin Kinoon..
(Haha, miettikääpä, kun tollaset megaluokan bänditkin oikeesti kiertäis jotain maakuntien pikkulavoja stadionien sijaan. Ihan vaan siks, että keikoilla säilyis intiimimpi fiilis. U2 Lallintalolla! Saattais kiertueet vähän venyä, kun joka maassa täytyis heittää sellaset sata keikkaa.. 😀 )
Mut se siitä nillityksestä. Kattelkaa pokkariräpsyjä perjantain tunnelmista. 🙂
Varpunen
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEn mäkään ole stadionkonsertteja oikein ole ymmärtänyt. Kaiken huippu oli vuonna -07 Metallican konsertti, jonne saavuttiin krapulapäivänä Linnanmäki-kierroksen jälkeen. Jalat huusi hallelujaa ja silmät lurppasi. En saanut konsertista mitään irti. :/
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunitselleni taas viime kesän Metallican keikka Kirjurinluodossa oli poikkeus stadionkeikkojen saralla. tirautin jopa muutaman kyneleen, kun tunnelma oli niin kohdallaan ja bändi vaikutti ihan vilpittömästi viihtyvän itsekin. Onneksi noita positiivisia yllätyksiäkin sattuu väliin, kun ei odota liikoja. Miten se olikaan, et pessimisti ei pety ja silleen.. 😀
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunupeita kuvia oot pokkarilla saanut 🙂
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos! laatu on kyllä ihan kuraa, mut kivoja fiiliksiä niisä on silti. 🙂
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMut hei eiks olis aika originellia et joku ihan megaluokan bändi tekis aina välillä sellasii tempauksia et järkkää noin sadan hengen keikan jossain persoonallisessa paikassa. Must olis ainakin niin mahtavaa! =P
Tosi hyviä kuvia!
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunliput voi olla melkoisen hintaia tuollaisille keikoille. Mut olishan se hienoa. 😀
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMitä ”räpsäisyjä”? Pyh! Upeita kuvia! Vallan kateellinen olen, että olet noin onnistuneita otoksia saanut. Itse en vain pysy perässä ja olen auttamattomasti aina myöhässä, jos yritän missä tahansa keikalla tai tapahtumassa ottaa kuvia. Aina näkyy vain jotain selkiä tai tärähdyksiä tai vilahduksia kun kohde on jo liikahtanut tai kokonaan muualla. Pahimmat kokemukset kun yrittää kotona kuvata kissoja (silloin kun ne ei nuku) tai parin viikon takaisen myrskyn salamointia. Ei vain tullut yhtään mitään, HÖH! 😀
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunno ei niitä kärsis yhtään tämän isompana katsoa, laatu kusee, jotes siksi ilmaisu räpsyjä.
jos perus pokkarilla koittaa kuvata keikalla automaattiasrtuksilla, niin ei siitä kyllä mitään tulekaan. ja esim kotona on usein liian hämärää jotta voisi käyttää riittävän lyhyitä sljinaikoja esim kissoja kuvatessa. siksi ne ei onnistu.Mut harjoitusta vaan ja kamran säätöihin tutustumista niin siitä se lähtee. 🙂
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhan samperin hienoja kuvia ihan jo pelkästään pokkarikameralla!! Ite olisin halunnu sinne U2 keikalle, ei vaan aika/varat riitä.. Ehkä joku muu kerta :DD Mitä pokkaria muuten käytät?
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuuncanon G10 on mulla reissukamerana. siinä pystyy säätämään aseuksia ihan manuaalistikin, joka siis myös mahdollisti näiden kuvien ottamisen.
Kirppu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVau, tosi hyviä kuvia! Oot kyllä Kuvaaja!
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuun🙂 kiitos
Nina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNo just, tosi paskoja kuvia… Mä otin kuvia tolta keikalta mun puhelimella ja julkaisin ne ihan reippaasti blogissani. Tasan ei käy ja niin edelleen… 🙂
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunmä vaan mietin keikalla koko ajan, että ”olispa kumana järkkäsi ja uus telelinssi..” olis saanut niiiin paljon parempia kuvia. mut onneks fiiliksen välittymiseen ei tarvita aina parasta mahdollista kuvanlaatua. muistot herää eloon kyllä niiden pokkari ja kännykkakamerakuvienkin avulla. 🙂
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTäytyy kyllä sanoa että olen jokseenkin samaa mieltä sun kanssa noista stadionkeikoista. Kyllä niissä tuppaa se tunnelma vähän kärsimään, varsinkin jos istuu jossain hattuhyllyllä kauimmaisessa päädyssä lavasta 😀 Että joo, kyllähän sieltä näki ja kuuli, mutta ei se tunnelma vaan välittynyt sinne aivan sellaisena kuin olisi toivonut. Ei siis sillä, minäkin pidin tuosta U2n keikasta todella paljon enkä vaihtaisi pois kokemusta! Ja tosiaan, kyllä jotkut stadionkeikatkin yllättävät positiivisesti, Slipknot on ainakin aina ollut mahtava vaikka isoilla lavoilla esiintyykin.
Mutta mikään ei vedä vertoja klubikeikalle jossa esiintyy vaikkapa Maj Karma, pääsee seisomaan kiinni lavassa ja varomaan ettei Ylppö potkaise vahingossa päähän 😀 Klubikeikoilla usein esiintyjäkin pystyy ottamaan paljon intiimimpää kontaktia yleisöön. Onhan se kuitenkin tosiaan ymmärrettävä ettei U2 kokoluokan bändi oikein pysty klubikeikkoja vetämään. Paitsi että U2 on ainakin jossain vaiheessa harrastanut sitä että ovat vaikkapa Dublinissa marssineet varoittamatta pubiin ja alkaneet siellä soittamaan 🙂
Tulipas pitkä sepustus…
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhaha. mä olen itse asiassa saanut nimenomaan maj karman keikalla bassosta päähäni, kun kuvasin niin lavan reunalla. 😀
Siinä oli fiilistä kerrakseen etenkin otsassa komeilleessa kuhmussa.
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNo jopas, mä usein haukun peruskeikkakuvia, kun ne on niin räpsyjä, että tyyliin pitää kysyä, että missäs se Bono nyt tässä kuvassa olikaan. Upeita kuvia siis!
Mä olin taas ihan innoissani keikasta, jopa jostain syystä itkinkin siellä, kun olin niin fiiliksissä ja just siinä hetkessä 😀
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunkeikka-itkut on ihan parasta! 😀
Mii
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlitpa hyvin tiivistänyt omat tunnelmani stadionkeikoista, koen samaa tunnetta siitä, etten osaa olla läsnä hetkessä. Olimme lauantaina katsomassa U2:ta ja tykkäsin kyllä, mutta ”se jokin” jäi puuttumaan. Show oli kyllä hieno ja kiva kokea välillä jotakin noin suurta. Pari vuotta sitten olimme katsomassa stadionilla Bruce Springsteeniä ja tunnelma oli mieletön, tosin Brucen keikalla on vain mies, bändi ja musiikki ja se riittää vallan mainiosti.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunjoo, ei stadionkeikat aina ole muovisen oloisia vaan kyllä niihinkin huikeita tunnelmia mahtuu. Mutta useimmiten tosiaan tuntuu jotenkin ulkopuoliselta.