12.08.2012 Stars and stripes

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Minä täällä huristelen bussilla kohti Helsinkiä missä minua jo odottaa ihana rakas ystäväni Piia. Vietän siis pari päivää erityisen hyvässä seurassa ja suunnitelmissa on syödä ja juoda hyvin, nauraa paljon, nukkua yö hotellin pehmeitä lakanoista ja tietenkin mennä heiluttamaan peppua pop-mummo Madonnan tahtiin!

Kuinkahan monta vuotta sekin mamma vielä voi heilua pikkuruisissa jumppapöksyissä ja verkkosukissa aiheuttamatta vaivaantunutta oloa yleisölle? No kun kerran on Madonna kyseessä, niin varmaan aika monta! Madonna 75v juhlakiertuetta odotellessa!

Mutta ei Maddesta nyt sen enempää. Selaisin aikani kuluksi, että mitäs kaikkia kuvia tähän tuoreeseen iPadiini on ehtinyt parin viikon aikana tallentua ja sieltähän löytyi parikin asua jotka ovat kuvanottopäivän itsekriittisyyden vuoksi jääneet julkaisematta. Mutta onneksi ne voi aina julkaista myöhemmin toisena päivänä, kun ei jaksa olla niin jyrkkä ja armoton itseään kohtaan.

Tässä siis erään työpäivän asu reilun viikon takaa. Minä entinen kuosien vihaaja tuuppasin samaan asuun klassikkoparin raitoja ja tähtiä.

Raitapaita onGina Tricotin alesta vitosella kahdessa värissä hankkimani uusi lempipaita. Vajaamittaiset hihat yhdistettynä takaa syvään uurrettuun pääntiehen tuovat muuten niin basic trikoopaitaan kivaa keveyttä. Vaikka muuten GT:n vaatteet melkoisesti arveluttavatkin, niin nuo perustrikoot ovat osoittautuneet hyviksi ja kestäviksi.

Jos joku olisi tullut tulevaisuudesta ja näyttänyt nämäkin kuvat minulle vaikka pari vuotta sitten, olisin nauranut räkäisesti. Tai ennemminkin ehkä pelästynyt suunnattomasti. Ai että minäkö pukeutuisin valkoiseen raitapaitaan? Ja yhdistäisin siihen kuviollisen huivin! Ja mitkä ihmeet nuo valkoiset silmälasitkin oikein on? (lasit saatu Specsaversiltä) Viekää minut hoitoon, jos tällainen näky oikeasti joskus muuttuu todeksi! Mutta tässä sitä ollaan. Kuljen edelleen ihan vapaana.

En tiedä onko tämä oman itsensä kadottamista vai uusien puolien löytämistä itsestä. Jaksan nykyään hämmästyttää itseäni harva se päivä. Viimeisin ”mitä hittoa mä oikein teen”-moment oli, kun yllätin itseni haaveilemasta neonkeltaisesta nahkalaukusta. Jännittää ihan itseäkin, että mihin mä vielä oikein sorrun.