09.01.2013 Samoilla kamppeilla

No tralalalaa, oisko pitkästä aikaa asukuvan paikka. Kyllä. Ja olis myös pitkästä aikaa tällaisen perinteisen mustaa mustalla -asun paikka. Mulla aina nujuaa sohvannurkassa pieni kasa sellaisia vaatteita joita kiskon päälle satunnaisessa järjestyksessä useamman päivän ajan peräkkäin. Nyt siinä kasassa on esimerkiksi viihtynyt tämän päiväisten vaatteiden lisäksi yksi raitamekko ja yksi neuletakki.

Näitä paria mekkoa ja paria hartioille nakattavaa yläosaa olen sitten kiskonut päälleni vuoron perään lauantaista saakka. Kengissä puolestaan olen nyt jo useamman viikon ajan jumittanut aina mekkoihin pukeutuessani noihin pitkiin nahkasaappaisiin.

Henkkamaukan pylleröosastolta hankittu mekko on pelastanut monet sellaiset iltamenotilanteet joita ennen ei ole ollut taaskaan mitään päälle pantavaa. Samalla se on kuitenkin vallan passeli myös arkeen.

Mekon päällä oleva, kuvissa hieman himmeätä kiiltoaan esittelevä jakku-/rotsiasia puolestaan on joululahja alakerrassani sijaitsevasta Muotiliike Bonitasta. Bonitan tontut laittoivat joulun alla viestiä ja kutsuivat katsomaan ja sovittelemaan josko heidän valikoimiinsa jokin aika sitten saapuneen Wearhouse-merkin vaatteista löytyisi jotain minun näköistä. Ja löytyihän sieltä.

Tanskalainen Wearhouse olikin itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta ilokseni kyseessä oli sellainen merkki jonka valikoimista jopa minä ja megahinkit löysimme sopivaa päällepantavaa. Esimerkiksi tuo kokoa XXL oleva rotsi mahtuis ihan irvistelemättä kiinnikin olematta kuitenkaan kolme numeroa liian suuri hartioista. Wohoo! Voittajaolo. Yleensä kaikki tuollaiset takki-jakku-rotsi-jutut ovat auttamatta liian pieniä etupuskurista.

Sovittelin myös myös muutamia Wearhousen graafisesti kuvioituja mekkoja, mutta totesin niissä olevan vähän liikaa tapahtumaa meikäläiselle. Tuon mustan pikkurotsin totesin kuitenkin olevan just sellainen vaate jota tulee varmasti käytettyä paljon. Sen voi hihoja ja muutakin lisäpeittoa kaivatessaan kiskaista kiireessä lähes minkä tahansa vaatteen päälle. Pituus oli itselleni juuri oikea ja vaate todettu jo toimivaksi niin housujen kuin mekkojenkin kaverina. Kiitokset tästä lahjasta siis Bonitan ihanille naisille!

kuvat: Nelly Stenroos

Tämän päiväinen päähärpäke puolestaan on kähinnä hämäystä. Oikeasti olen hengannut suurimman osan päivästä pipo päässä, mutta en halunnut kuviin en pipoa enkä sen alla litistynyttä tukkaa. Niinpä nykersin rusetille tuon mamman kätköistä joululomalla löytämäni silkkihuivin, jotta hämääntyisitte, ettekä näkisi liiskaista lettiäni. 😀

Tajusin muuten juuri, että olin tasan samassa asussa lauantai-iltana hippaamassa. Ainoastaan päässä oli huivin sijaan Kirsi Nisonen for Cailap -malliston nahkapanta. Muuten tasan sama setti. Se ei näköjään mulle kauheasti merkkaa onko kyseessä arki vai viikonloppu, töitä vai kekkeröintiä, ihan samat kamppeet päällä voin hoitaa molemmat. Laukun koko vain yleensä hieman vaihtuu arjen suurista veskoista ravintolareissujen pikkuisiin laukkuihin.

Mikäli kadut eivät olisi olleet lauantaina niin tappavasti jäällä kuorrutettuina, niin olisin todennäköisesti lauantaina valinnut alle jotkin korot, mutta sen verran olen jo mummoutunut, että mukavuus ja turvallisuus ajaa usein ohi korkojen tarjoamasta lisäpituudesta, ryhdistä ja naisellisuudesta. Korkojen kera sitten taas keväämmällä ja silloin kun pirssi kuljettaa.

Mites teillä, eroaako arkipukeutumisenne kovasti esimerkiksi viikonlopun tai iltamenojen vaatteista vai muuttuvatko samat asut arjesta kemuihin vaikkapa pienillä asustemuutoksilla?