11.03.2014 Still alive

Enkös minä juuri edellisessä postauksessa manannut kaikkia treenivaatteiden ällöpirteitä ja positiivisia tsemppilauseita ja mikä slogan lahkeessani sitten kipittelin tänään sporttaamaan…  😀

trikoot-Nike/tennarit-Vans (saatu)

No, I just did it! Tottelin pöksyjen sanomaa ja hilasin itseni tänään Natan kutsumana Lautaasaareen Veto-salille thainyrkkeilytunnille siitäkin huolimatta, että olin ihan varma, että kohtaisin siellä loppuni rapakuntoisen kroppani yksinkertaisesti pettäessä minut. Mutta kuinkas sitten kävikään… siitä lisää välittömästi, kun saan Natalta hieman kuvituskuvia aiheeseen liittyen. Mutta koska olen tässä vielä julkaisemassa tätä pöhköä minipostausta, niin voinette päätellä, että kyllä minussa vielä henki pihisee.

En siis kohdannut loppuani nyrkkeilyhanskat käsissäni. Mutta ongelmainen ja viime päivinä lisääntyneesti kiukutellut olkapääni tuntui kyllä ottaneen touhusta vähän itseensä. Mitään kipua ei vielä itse treeneissä tuntunut, mutta nyt oikea olkapää ja olkavarsi ovat jälleen ihan tulessa eikä kivutonta lepoasentoa tunnu löytyvän. Nukkuminen ei tule olemaan helppoa.

Ehkä jotakin tästä mun liikuntailon metsästyksen etenemisestä kertoo se, että olkapään kipeytyessä mun eka huoli oli, että miten käy nyt painonnostotreenien ja, että toivottavasti tää ei estä mua uimasta. Pitäkää peukkuja, että olkapäävaivani olisivat tällä kertaa nopeasti ohimeneviä. Viime kesänä samojen kipujen ilmaannuttua jouduin kuvaustöistä hetkeksi sairaslomalle ja sain avun vasta kortisonipiikeistä ja fysioterapiasta. 😛