20.12.2014 Karvamadot kulmikkaammiksi

Joskus harvoin sitä vanhakin oppii uusia temppuja. Mä olen ilokseni oppinut tänä vuonna yhden. Olen nimittäin vihdoin alkanut meikkaamaan kulmiani kuunneltuani ammattimeikkaajien kehotuksia asiaan jo vuosien ajan. Joka ikinen kerta meikkaajan tuolista noustessani yllätyin aina iloisesti siitä miten kulmakarvojen muotoilu meikin avulla sai koko naaman hieman nousemaan ja katseen näyttävän avarammalta.

Muistan yhden vuosine takaisen blogiristeilyn, jolla Diorin edustaja meikkasi kulmani ja kun palasin kavereideni luokse hyttiin, totesi joku, että "sä näytät jotenkin kuin oisit enemmän hereillä kuin aiemmin. Mitä sä oot tehnyt?". Kysyjä ei siis havainnon tehdessään tiennyt tästä ammattilaisen kosketuksesta kasvoillani, joten vaikutus oli todellakin ilmeinen. 

Lärvikuvia alkuvuodelta, jolloin en vielä meikannut kulmiani. Kyllä niissä ihan väriä on omastakin takaa, mutta nyppimällä muotoilemasta huolimatta niistä jotenkin puuttuu muoto. 

Kaikista vuosien aikana meikkaajien neuvoista ja näkemästäni todistusaineistosta huolimatta meni pitkän aikaa ennen kuin vihdoin uskaltauduin puuhaan itse. Olin turvautunut aina vaan lähinnä värittömään kulmakarvageeliin, jolla kampasin karvat suurinpiirtein ojennukseen, mutta minkään värin lisääminen jo luonnostaan tummien kulmakarvojeni joukkoon tuntui jotenkin pelottavalta. Kynällä nyt en ainakaan alkaisi mitään piirtelemään ja olipa tuote mikä hyvänsä, niin pelotti, että saisin osaamattomana kulmista liian hallitsevat ja näyttäisin vain entistä urpommalta.

Välikuva kesken meikin, toinen kulma vielä luonnontilassa ja vasemmalla koko naama laitettuna.

No, tänä vuonna mä sitten jotenkin vaan rohkaistuin löydettyäni omista meikkikokoelmistani Stilan puuterimaisen kulmakarvapaletin ja aloin asiaa harjoittelemaan. Harjoittelua se homma kyllä vaatii edelleenkin sillä en ole vielä kovin harjaantunut kulmien meikkaaja. Joinakin päivinä peilistä tuijottaa sutimisen jälkeen Frida Kahlon haamu  ja homman joutuu aloittamaan alusta enne kuin kehtaa liikkua ulos ovesta.

Käytän usiemmiten tuota Stilan puuterimaista väriä, mutta toisinaan kulmiin tulee sutattua myös Diorin paletista löytyvää kulmiin ja silmänrajauksiin sopivaa väriä.

Mutta kuten jo sanoin, niin ainakaan itselleni tämä ei ole mitenkään helpoin meikkausrutiini ja tunnen olevani vielä opetteluvaiheessa. Voisikin tavata vielä uudelleen ja uudelleen Saaran blogista löytyvää kattavaa kulmakarva-tutoriaalia. Mutta vaikken varsinainen eyebrow master, niin olen huomannut, että viime aikoina kulmien meikkaamisesta on tullut oikeastaan yksi tärkeimpiä meikkirutiineistani.

Kun sutii karvamatoihinsa hieman alkuperäistä kulmikkaampaa muotoa, tulee ilmeestä astetta avoisampi, valoisampi ja juurikin hereillä olevamman näköinen. Ja kun piirteet on muuten pääasiassa melko pyöreät ja pehmeät, niin kasvot kaipaavat siksikin hieman terävempiä linjoja.

Ehkäpä suurin syy miksi mä vihdoin aloin kulmiani tuhertamaan on se, että koska en pysty työssäni kuvatessa käyttämään mitään silmämeikkiä, niin kaipasin naamaan edes jotakin ryhtiä. Ripsivärit, rajaukset ja luomivärit ovat minulla kuvatessa välittömästi ainakin toisesta silmöstö poskella käyttäisimpä mitä tahansa pohjustustuotteita ja vedenkestäviä värejä, joten ne on täytynyt unohtaa ihan täysin, jos haluan näyttää siistiltä työpäivien ajan.

Mutta kyllä sitä vaan melko huolitellulta ja kivalta näyttää vaikkapa tuollaisella kulmat + huulet -kombollakin. Tämä viimeinen kuva siis otettu tällä viikolla työkeikalle lähtiessäni.

  Mut pitäis kyllä ehkä saada joltain ammattilaiselta vielä ihan sellainen kädestä pitäen opetustuokio, jotta tietäis oikeasti mitä tehdä tän mun tämän hetkisen "noo, suditaan jotain vähän sinne päin.." -taktiikan sijaan. 😀 Mut mitä mieltä, onko yhtään parannusta entiseen? Entä millaiset on teidän kulmakarvarutiinit?