10.04.2017 Arkikuva 14/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

En ole ollut koskaan mikään oluen juoja ja pystyn lähes yhden käden sormilla laskemaan ne kerrat, kun olen kumonnut kurkustani kokonaisen tuopillisen/pullollisen olutta. Mieheni on intohimoinen olutharrastaja ja hänen rinnallaan on kyllä tullut juomia haisteltua ja vähemmän pelottavia myös varovasti kielenkärjellä maisteltua ja jos maku ei ole mielestäni ollut ”yäk pahaa”, niin juoma on ollut korkeintaan tasoa ”no ei ihan sairaan pahaa”.  

Asiassa on tähän mennessä ollut ihan vaan jokunen ”no kyllä tätä just puoli mukia juomaan pystyy” -tasoinen poikkeus. Kyseessä on tuolloin ollut yleensä jokin lambic tai sour ale, jotka ovat molemmat aika happamia pintahiivaoluita, eikä niissä juurikaan maistu mallas. Mitä enemmän oluessa maistuu mallas, sitä enemmän mulle tulee mämmi mieleen. Ja mä nautin mämmini mieluiten lusikalla kerman kanssa pääsiäispöydässä. 

Olen siis ollut aika varma siitä, että oluet eivät ole mua varten ja pitänyt tiukasti kiinni lauseesta ”oisko mitään siidereitä?”. Viime perjantaina olin kuitenkin tilanteessa, jossa sain huomata maistaneeni monta olutta putkeen kera kommentin, ”täähän on aika hyvää!” Tuli ihan sellainen olo kuin mua olis huijattu! Niidenhän kuului olla kaikkien ihan pahaa. Mitä on tapahtunut?

Vierailin siis perjantaina pikaisesti Helsinki Beer Festivaleilla, missä mieheni oli töissä veljensä panimon osastolla ja siellä minä tuoppi huulillani jouduin vihdoin nöyrtymään, että saattaa tässä sittenkin oppia ainakin joitakin oluttyyppejä juomaan. Nyt tuo Tommi ilmeisesti vihdoin pääsee sanomaan mulle, että ”minähän sanoin, että saan sut vielä juomaan olutta”. 

Millaisista oluista sitten huomasin pitäväni? No, lähinnä sellaisista joista tuli enemmin hedelmämehu kuin olut mieleen. Että ei taida mun mukista ihan heti vielä stoutia tai porteria kuitenkaan löytyä. 😀 Maistelujeni perusteella omalle ”oikeestaan aika hyvää” -listalleni pääsivät seuraavat oluet.

– Sori Brewing Rasberry Punch – Vadelmalla maustettu raikas hapanolut. Tästä tuli olo, että olisin halunnut joukkoon jäitä. Eli kesäjuoma

– Sori Brewing Havana Gose Ginger and Pineapple – Inkivääristä ja ananaksesta makunsa saava happaman suolainen gose.

– Cool Head  Mango Sour – Huumavan hedelmäisellä tuoksulla varustettu sour ale.

– Cool Head Sour Head Maracujá – Tää oli niiiiin passionhedelmäpommi! Tämä berliner weisse ei todellakaan tuntunut oluelta. 

– Beer Hunter’s Mufloni Raparperi Sour – Villihiivoilla avosammiossa käytetty maalaismainen hapan raparperimehu.

– Rocking Bear Brewers Skydive Mango APA – Mangolla maustettu todella hedelmäinen pale ale on ensimmäinen ’ei hapan’ -olut, joka  sai mut toteamaan, että ”tää on hyvää, voisin juoda ehkä koko pullon”

Aika selkeän kuvionhan nuo juomat piirtää. Minutkin saa juomaan olutta, kun laittaa siihen hedelmiä tai marjoja. 

Tommia alkoi nyt vähän pelottaa, että säilyykö hänen olutherkkunsa enää koskematta jääkaapissa. Saadaanko tästä kohta meille yhteinen harrastus? 😀

PS. Meiltä Porista tulee paljon arvostettuja oluita, tsekkaa siis esim. Beer Hunter’sin, Rocking Bear Brewersin ja Ruosniemen Panimon tuotteet!