15.05.2017 Arkikuva 19/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Tämän viikon arkikuvassa on kaksi elementtiä, lapsi ja skumppaa. Näistä kahdesta kuohuviini kuuluu arkeeni huomattavasti useammin kuin mukulat. Ja ei, kyse ei ole siitä, että siemailisin kuohuvaa jotenkin erityisen usein, mutta mä vaan olen tosi vähän tekemisissä ipanoiden kanssa. 

Kuvan lapsukainen, Iinan Nöpsy, on itse asiassa eniten arkeeni kuuluva pikku ihminen. Voi kuulostaa jotenkin tylyltä, mutta en ole paljoakaan tekemisissä sellaisten kavereideni kanssa, joilla on pieniä lapsia. Välit ovat useimpien kanssa vain luonnostaan etääntyneet heidän perustettuaan perheen. Iinan kanssa kuitenkin ystävyyssuhde on pysynyt tiiviinä ja läheisenä pikku Nöppiksen lähes kolmen vuoden takaisen syntymänkin jälkeen. Vietänkin aikaa tämän kuvan pikkujätkän kanssa lähes viikottain. 

Viime viikolla suuntasimme kolmestaan yhteen blogitilaisuuteen, missä skoolasimme Nöpsyn kanssa drinkeillä, minä kuohuvalla ja nuori herra vedellä, ja herkuttelimme pienillä cocktailpaloilla. Tämä pieni ystäväni yllättää minut kerta toisensa jälkeen olemalla niin tottunut ja hyvätapainen ravintolakävijä. (Mitä nyt kerran yritti virittää minulle liukkaan sushiansan!)

Vaikka en noin niin kuin yleisellä tasolla koe olevani kovinkaan lapsirakas (ihan lähisuvun pikku ihmistaimet ovat toki rakkaita), niin tämän tyypin kanssa huomaan usein kokevani yllättävän lämpimiä läikähdyksiä sydämessäni. Spontaani halaus reiteni ympärillä, kun teen lähtöä, tai nopea käteni silitys kesken ruokailun kertovat, että Veera-täti on ihan jees. 

Ehkä mä siis olen sittenkin vähän lapsirakas, mutta taidan olla sitä vaan tosi valikoidusti.