03.09.2017 Se viimeinen pisara – Keho ja mieli antoi varoitusmerkin

She’s alive! Ei missään kummoisessa kunnossa, mutta henki pihisee kuitenkin. Olen nyt useamman kuukauden päivittänyt tätä blogia niin tasaisella tahdilla, että tällainen kolmen päivän hiljaisuus tuntui jo ihan ikuisuudelta. 

Mutta tarpeeseen tuli, niin kuin viimeisten päivien totaalinen lepo muutenkin. Olen ollut jo jonkin aikaa ärtynyt, turtunut, tympiintynyt, väsynyt ja ihan kaikkia niiden synonyymeja. Töiden teko oli kuluneella viikolla kuin tervassa tarpomista ja olo on ollut kaikin puolin kireä. Niin henkisesti kuin ihan fyysisesti leukaperien ollessa kivuliaassa krampissa. 

Kuluneella viikolla stressiämpäri sitten lopultakin läikkyi yli ja keho ja mieli antoi selkeän varoitussignaalin, että nyt kaipais kovalevy hieman eheytystä. Hirveet itkumärsyvollotukset kesken työpäivän enkä oikein tiennyt kumpi oli kamalampaa, siihen reaktioon johtanut keskittymiskyvyn hajoaminen kesken keikan ja vai se aivan ylimitoitettu ahdistuminen tilanteesta. Mutta, jos ei juuri ole vollotellut muutamaan vuoteen, niin se hanojen aukeaminen on aika säikäyttävää. 

Ne vuosien terapiassa opitut selviytymiskeinot mitataan näissä tilanteissa. Että antautuuko siihen ahdistuksen ja stressin kierteeseen lietsomalla ajatuksiaan negatiivisesti vai pystyykö tekemään korjausliikkeitä heti hälytyskellojen soitua.

Mä lupaan nyt varata itselleni akupunktioajan saadakseni hoitoa tähän fyysisen kiristykseen ja huomenna lupaan viedä itseni ulkoilemaan ja teatteriin. Sitten mä koitan tulevalla viikolla kirjoittaa ulos ne asiat mitkä tätä stressiä nyt aiheuttaa. Ajatusten vyyhti on huomattavasti selkeämpi käsiteltävä, kun sen purkaa listaksi. Ja vielä yksi lupaus, mä lupaan merkata kalenteriin itselleni edes jonkinlaisen loman tähän loppuvuodelle. 

housut – H&M / t-paita – Kude Design (saatu) / jakku – Lindex / kengät – Toms, Zadaa / laukku – Zara / korvikset – Aarikka

Olisko tässä nyt pitänyt olla jotkut murjottavat ja murheelliset kuvat? No ei oo. Käytiin anoppilassa syömässä ja kotiin pyöräillessä pysähdyttiin nappaamaan pari asukuvaa. Fiilis on ollut tänään jo aika jees. Nähtiin kummityttöä ja hänen pikkusiskoaan ja Hello Kitty -muistipelin pelaaminen vei hyvin ajatuksia pois päässä pyörineestä to do -listasta. 

To do -lista onkin melkoinen, kun nyt kesätöiden päätyttyä pitäisi vihdoin hoitaa kaikki oman toiminimen perustamiseen ja työhuoneeseen (juu, päätin sen vuokrata!) liittyen. Ja nyt sille tehtävälistalle on vielä lisättävä huoltotoimenpiteitä koskien omaa mielenterveyttä. Miten se aina toisinaan pääseekin arjen keskellä unohtumaan. Omasta päästä täytyy muistaa pitää huolta. Toisinaan pitää ihan vaan olla ja antaa itselle lupa olla tuottamaton.