Blogi on ollut viime päivinä hijainen ihan siitä syystä, että on ollut tärkeämpiä hommia. Olen kuunnellut 97 vuotiaan mummini tarinoita hänen lapsuudestaan, nukkunut päikkäreitä isin vieressä, syönyt mamman valmistamia herkkuja, käynyt parhaan ystävän luona ja leikkinyt piilosta ja pelannut kerta toisensa jälkeen muistipeliä perheen pienimpien pellavapäiden kanssa. Nämä päivät ja hetket perheen kanssa ovat aika harvassa pitkän välimatkan vuoksi, joten niistä on yritettävä ottaa kaikki irti.

legginssit ja t-paita – Marks & Spencer / neuletakki – KappAhl (saatu) / kengät – Betty London / korvikset – Mine Güngör

Nyt kuitenkin istun junassa matkalla takaisin Poriin, joten läppärin ehti kaivaa esiin. Yhdet asukuvat sentään tuli kotireissulla napattua yhteistyössä äidin kanssa, joten tässäpä ne. Huomaan joka kerta kotona käydessäni, että pakkasin taas ihan turhan monet vaatteet mukaan. Mä hiihdän näköjään aina Sotsissa jollain yhdellä ja samalla mukavalla asulla lähes koko reissun. Tällä kertaa yhdistelmä oli legginssit ja pitkä neuletakki ja paita vaan vaihtui.

Sisällä huonossa valossa peiliin katsoessa tämä asu näytti kovin tummalta ja tylsältä, mutta luonnonvalossa tuo samettipuseron väri ja elävä pinta pääsevät oikeuksiinsa. Joten eihän tuo ole lainkaan synkkä asu, vaan jopa värikäs! 

farkut – Lindex / neuletunika – Arela / takki – Claire DK / kengät – Rintamaa

Ikuistin samalla myös omana asukuvaajanani toimineen äitini eilisen asun. Näissä kamppeissa (mulla oli toki vielä ulkotakki) siis kiidettiin yhdessä iltapäivällä hakemaan meidän suvun pienimpiä päiväkodista. Porhallettiin siinä äidin kanssa peräkanaa, niin yksi pikkujätkä varoitti kulkutiellä lumiukkoa pyöritellyttä kaveriaan huudahtamalla, että ”Varo, sieltä tulee mummoja!”. 

Kyllä, tuo edellä kulkenut on ihan jopa isomummo, mutta minähän olen vielä melkein nuori nainen!!! Heilahti ikäkriisi samointein potenssiin sata. Äiti yritti lohdutella minua sanomalla, että ulkona oli jo tosi hämärää. 😀

Mamma on tuunannut villahattunsa ompelemalla siihen strassikoristeen, jonka hän oli alunperin ajatellut kuulema nukkekodin peilinkehyksiksi. Sen sijaan päätyivät kuitenkin piristämään hieman synkältä näyttänytttä hattua.

Me ollaan mun mamman kanssa aika lailla saman kokoisia, joten meillä vaatteet ja kengät seilaa usein ees taas kaappien välillä. Tuon mamman villkangastakinkin ostin joskus itselleni, mutta todettiin se sitten vielä passelimmaksi äidille, joten takki muutti Sotkamoon. Toisinaan taas saatetaan ostaa vaikka jotain neuletta jo kerralla kaksi, kun tiedetään, että toinenkin tykkää tästä varmasti. Yhteinen koko, ja monessa kohtaa makukin, helpottaa myös toistemme luona vierailua tai yhdessä matkustamista, kun aina voi käydä toisen vaatekaapilla ja matkalaukulla.

Tälläkin kotivierailulla lähti taas jotain minulle päin lainaan, kun nappasin mukaani yhden pienen nahkalaukun. Huraa mamman vaatekaappi! 


Muistelen vieläkin ylpeydellä mm. sitä punaista pientä vasaraa, jolla sain jo kolme vuotiaana hakata nauloja autotallissa isän tehdessä vierellä remppahommia. Se tuntui niin hienolta, että minulla oli ihan oma oikea työkalu! Jokunen vuosi myöhemmin isän nikkaroidessa minulle upean vaaleanpunaisen pupusängyn, sain itse olla mukana maalaamassa. Isi otti minua ilokseni mukaan erilaisiin hommiin jo varhain.

Yksi supertärkeäksi lapsena kokemani homma oli aina isän automaalivärikarttojen järjestely. Kun maalifirmasta saapui uusia väriliuskoja, piti niitä sisältävät kansiot järjestellä uusiksi ja se oli minun työni. Muutaman markan liksankin siitä sai. Tarkasti laitoin jokaisen liuskan omaan lokeroonsa laittaen automerkit aakkosjärjestykseen.  Osasin jo viiden vanhana pitkän liudan automerkkejä ulkoa. Erityisen jännältä omaan korvaani kuulosti Wauxhall. 

Lukioikäisenä olinkin sitten jo kesäisin töissä isän autopeltikorjaamolla. Maalaushommiin ei sentään ollut asiaa, mutta värien sekoittaminen, autojen suojaaminen, hiominen ja kaikenlainen purkaminen kuuluivat työtehtäviini. Siinä puretun auton kokoamispuolessa en sitten enää ollutkaan yhtä haka. 😀 

Yhtenä kesänä isä puolestaan pisti akkuporakoneen käteeni ja käski minut katolle kiinnittämään sinne edellispäivänä nostetut kattopellit. Siellä se on pysynyt minun kiinnittämä peltikatto paikoillaan jo yli 15 vuotta! 

On minulla isän kanssa yhdessäolosta toki monenlaisia muitakin muistoja. On metsäretket, teatteri- ja elokuvakäynnit ja uimareissut. On jouluaaton kuusenhakuperinne ja sunnuntaiaamujen huvipuistoleikit. Mutta jotenkin todella iso ja tärkeä asia isässä on ehdottomasti ollut se, että olen aina saanut olla mukana tekemässä ns. oikeita töitä. 

Siinä on samalla saatu viettää aikaa yhdessä, mutta samalla on tullut opittua kädentaito jos toinenkin. Tekemisen lomassa minulle on välitetty kannustavaa viestiä, että minä osaan, pystyn ja pärjään. Ja se on kyllä hurjan tärkeä ajatus ja kantanut elämässä pitkälle. Ajoittaisista alhoista huolimatta, on taustalla aina ollut sellainen kotoa saatu perusluottamus itseen ja elämään.

Ja toisinaanhan se itseluottamus toki läikkyy ihan ylitse, kuten tänä aamuna. Onnittelin isääni sanomalla, että ”On varmaan hieno, kun oot näin mahtavan lapsen ihan ite tehnyt. Vähemmästäkin sitä varmaan ihminen ylpistyy.”

Ihanaa isänpäivän iltaa kaikille!

PS. Hollywood-tähdeltä näyttävä siloposkinen jamppa kuvassa on isäni inttiaikoina vuonna -65. On se ollu kommee. Van onhan se tietysti vieläkin.

 

 

 

 


Syksyn aikana olen ollut mallina jo kahdessa muotinäytöksessä ja kalenterissa on taas yksi buukattuna. Ihan supermalliurani huipulla tässä siis!

Kokosin alle taas läjän kuvia Lavalta. Tällä kertaa esittelyssä oli Ratsulan juhlakauden valikoimaa. Vaatteiden merkit kuvien alla niiltä osin kuin ne oli minulla tiedossa. Muista voi heittää kommenttiboksiin kyselyä, jos jokin kiinnostaa, niin voin koittaa ottaa selvää.

mekko – Ted Baker / minun tunika – Masai

 

minun pusero – Frank Lyman

pusero – Josepf Ribkoff / Minun mekko – Ritva Falla

paljettimekko – Samsoe & Samsoe / samettimekko – Frank Lyman

pitkähihainen mekko – Frank Lyman

Mekko – Josepf Ribkoff

housuasu – Joseph Ribkoff 

sininen mekko – Frank Lyman 

Mekko – Frank Lyman / Laukku – Michael Kors

Molemmat mekot – Joseph Ribkoff

mekko – Joseph Ribkoff / kengät – Clarks

Kuvat: Johanna Uusitalo