Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Tämän viikon arkikuvassa on kaksi elementtiä, lapsi ja skumppaa. Näistä kahdesta kuohuviini kuuluu arkeeni huomattavasti useammin kuin mukulat. Ja ei, kyse ei ole siitä, että siemailisin kuohuvaa jotenkin erityisen usein, mutta mä vaan olen tosi vähän tekemisissä ipanoiden kanssa. 

Kuvan lapsukainen, Iinan Nöpsy, on itse asiassa eniten arkeeni kuuluva pikku ihminen. Voi kuulostaa jotenkin tylyltä, mutta en ole paljoakaan tekemisissä sellaisten kavereideni kanssa, joilla on pieniä lapsia. Välit ovat useimpien kanssa vain luonnostaan etääntyneet heidän perustettuaan perheen. Iinan kanssa kuitenkin ystävyyssuhde on pysynyt tiiviinä ja läheisenä pikku Nöppiksen lähes kolmen vuoden takaisen syntymänkin jälkeen. Vietänkin aikaa tämän kuvan pikkujätkän kanssa lähes viikottain. 

Viime viikolla suuntasimme kolmestaan yhteen blogitilaisuuteen, missä skoolasimme Nöpsyn kanssa drinkeillä, minä kuohuvalla ja nuori herra vedellä, ja herkuttelimme pienillä cocktailpaloilla. Tämä pieni ystäväni yllättää minut kerta toisensa jälkeen olemalla niin tottunut ja hyvätapainen ravintolakävijä. (Mitä nyt kerran yritti virittää minulle liukkaan sushiansan!)

Vaikka en noin niin kuin yleisellä tasolla koe olevani kovinkaan lapsirakas (ihan lähisuvun pikku ihmistaimet ovat toki rakkaita), niin tämän tyypin kanssa huomaan usein kokevani yllättävän lämpimiä läikähdyksiä sydämessäni. Spontaani halaus reiteni ympärillä, kun teen lähtöä, tai nopea käteni silitys kesken ruokailun kertovat, että Veera-täti on ihan jees. 

Ehkä mä siis olen sittenkin vähän lapsirakas, mutta taidan olla sitä vaan tosi valikoidusti. 

 

 


Ai hitto, näiden jo muutama viikko sitten otettujen kuvien katsominen antaa melko terävän muistutuksen siitä, että olisi varmaan aika pistää hieman väriä päähän. Pinkin sävyt ovat jo melkoisesti haalistuneet, joten palauttaakseni näissä kuvissa näkyvän sävyn täytyy vähän sotkea kampaajalta mukaan saamani Color Maskin kanssa. Voisi ottaa siitäkin operaatiosta ennen ja jälkeen -kuvat ja raportoida teillekin miten Purple Rain niminen sävy kutreihini puree.

Kuten olen jo monesti todennut, on kokomustiin pukeutuminen tuntunut viime aikoina jotenkin liian synkältä ja tunkkaiselta. Edelleen kuitenkin reissuille tuntuu kovin helpolta pakata mukaan läjä mustaa. Näin valkoisilla tennareilla raikastettuna tämä pressipäiväjuoksenteluun pukemani mustan trikoon ja nahkarotsin kokonaisuus kuitenkin "valaistui" melkoisesti. Kirkkaan väriset tukka ja huuletkin auttoivat karkottamaan mörköfiilistä. 

trikoohousut – Foggy / poolo – Ellos / nahkarotsi – Junarose (saatu) / tennarit – Puma / kello – Henry London (saatu)

Nyt pitää rientää anopin luokse äitienpäiväpäivälliselle, joten pidetään jutut lyhyenä ja mennään vaan näillä Iinan ottamilla kuvilla. Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!


Mamma rimpuilee -blogin Laura heitti muille bloggaajille haasteen esitellä vanhat FB-profiilikuvansa ja hihiteltyäni arkistojen aarteille mm. Asikaine ja Tämän kylän homopoika -blogeissa päätin kaivautua myös omaan naamakirja-historiaani.

Olen liittynyt Facebookiin lokakuussa 2007, eli sielläkin on vierähtänyt jo lähes vuosikymmen. Blogini olin ehtinyt aloittaa jo saman vuoden maaliskuussa, joten vuodesta 2007 lähtien on kyllä tullut tykitettyä internet aika täyteen omia kuvia. FB-profiilikuvien suhteen kuulun niihin huomionkipeisiin narsisteihin, jotka vaihtavat kuvaa vähän väliä. Mutta kun koko ajan tulee napsittua lärvistään uusia toinen toistaan upeampia ja kauniimpia otoksia, niin onhan ne nyt kaikelle maailmalle jaettava! Profiiikuvakansiostani löytyi kaiken kaikkiaan 158 ruutua, eli vaihtuvuus on todellakin tiuhaa. 😀

En sentään koko arsenaalilla teitä tylsistytä, mutta kokosin pienet otannat jokaiselta feisbuukki-vuodeltani. 

2007

Oi että mikä baby face näissä ihka ekoissa profiilikuvissa hymyileekään! 

2008

Alkuvuodesta 2008 aloitin valokuvausopintoni ja samalla työskentelyn valokuvaamossa. Tämä näkyi jonkin aikaa myös profiilikuvassa. Järkkärin kanssa hymyilevää valokuvaajaneitokaista on uusein oppien avulla tokikin myös melkoisesti photoshopattu. Muute keskityin profiilikuvissa hymyilemään nätisti ja näyttämään hieman tissivakoa.

2009

Vuoden 2009 kuvista löytyy mm. kummipojan vaippa päässä poseeraava riemuidiootti sekä koulun workshopissa luokkakavereiden minusta ottama irvistelevä eskimo -otos. Muuten ei tuona vuonna kauheasti kuvissa näköjään hymyilty.

2010

Vuonna 2010 on tukka näköjään ehtinyt taas kokea melkoisen monta mittaa ja sävyä. Kesäisen kosteaan kuvaan on päässyt mukaan myös rakas Mikki-sateenvarjoni, jonka kanssa olemme taivaltaneet yhdessä vesisateissa jo vuodesta 1989 lähtien. 

2011

Keväällä 2011 pääsin Satakunnan Kansan Virta -liitteen kansikuvatytöksi paperinukkemuodossa ja tokihan siitä piti profiilikuvakin tehdä. Myös työkaverin ysäriteemaisilla synttäreillä napattu ruutu, jossa päässäni komeilevat tukkapinnit suoraan vuodelta 1997 tuntui esittelemisen arvoiselta.

Vuodelta 2011 oli ehdottomasti otettava mukaan vielä tämä 30 vuotis syntymäpäivilläni napattu upea päivänsankarin muotokuva.

 

2012

Vuonna 2012 tehtiin kaverin kanssa radio-ohjelmaa paikalliskanavalle ja ohjelman promokuvauksissa tuli poseerattua mm. kenkä korvalla. Perus. Halloweeninä tuli nopea lähtö naamiaisiin ja väsäsin itselleni naamion Iinan pitsirintsikoista. Eihän nyt sellaistakaan kuvaa voi jättää facessa käyttämättä!

Yksi vuoden 2012 profiilikuvista on samalla myös yksi koko blogihistoriani merkityksellisimmistä kuvista. Meikitön Naked truth -kuva blogipostauksineen otti siivet alleen ja toi sen vuoden marraskussa blogiin yhden viikon aikana yli 100 000 uniikkia kävijää ja lärvini koristi useammankin lehden sivuja.

2013

Vuosi 2013 on selkeästi ollut erilaisten päähineiden aikaa! Kulmakarvojen meikkaaminen on tuolloin ollut vielä tuntematon ajatus.

2014

Ja sama tukan piilottelu hattujen ja huivien alla jatkui myöse seuraavana vuonna. Alhaalla vasemmalla päässäni huivi, jonka pääsin itse suunnittelemaan osana Lenorin kanssa tehtyä blogiyhteistyötä.

2015

Tältä vuodelta profiilikuvista nousi esiin juhlimisen teema. Ekassa kuvassa vedän silmät kierossa skumppaa Tamperella blogityttöjen seurassa ja toisessa kuvassa on suuntana Tommin 40v -kemut.

2016

Viime vuonna profiilikuvissa näkyi usein erilaiset EVEK-lookit. Ai että, olipas niin mahtavaa, että pääsi senkin duunin tekemään!

2017

Kuluvan vuoden kuvat ovatkin sitten jo hyvinkin tuttuja täältä blogista. Oikean puoleinen kuva koristaa profiiliani tälläkin hetkellä ja sama otos pääsi myös tuoreisiin käyntikortteihini.

 

Ei nyt mitään hirveän hauskoja tai muuten mielenkiintoisia kuvia ehkä, mutta olihan tää ihan hauska katsaus esimerkiksi hiustyylien evoluution kymmenen vuoden ajalla. Ja kyllähän kuvat kertovat paljon muutakin.Tällaisella pikaisella vilkaisulla 10 vuoden FB-kuvat kertovat minusta mm seuraavia asioita: 

– valitsen profiilikuvakseni useimmiten jonkin perusnätin kuvan, mutta toisinaan kaavan rikkovat esimerkiksi skumpanhuuruiset örvelöintikuvat

– Siinä missä alkuvuosina selfieissäni saattoi joskus olla oikea poski kameraan, on viime vuosina vasen puoli valikoitunut ns. parhaaksi puolekseni, jota innokkaammin työnnän kohti kameraa

– Tykkään itsestäni selkeästi erityisen paljon silloin, kun päässäni on jotakin. Olipa se sitten huivi, hattu, kissapanta,rintaliivit tai vaikka vaippa. Ja nämä tilanteet on tietenkin ikuistettava.