Posted at 17:37h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Hitto mitä reissaamista tuntuu nyt olevan tää elämä. Pari päivää ehtii viikossa käydä kotona ja muuten melkein meneekin jossain työreissuilla. Aivan mahtavaa, että töitä riittää, mutta on tässä nyt syksy tullut siihen malliin puserrettua, että katselin tuossa eilen kalenteriani sillä silmällä josko joulun ympärillä onnistuis pitää kolme viikkoa lomaa. Jos pistäis "kioskin kiinni" 16.12. ja suostuis palaamaan sorvin ääreen vasta loppiaisen jälkeen. Melkein kyllä tarttis buukata jotain reissua, jotta kykenis pysymään tiukkana.
Eli saahan sitä haaveilla, mutta saattaa kyllä olla, että käytännössä onnistun joten kuten lomailemaan ehkä reilun viikon. Ei ole tälleen freelancerinä ihan hirveen helppoa sanoa ei, jos on hommia tarjolla. Jos siis joku huono puoli täytyy tästä nykyisestä työtilanteesta sanoa, niin se on tuo vaikeus erottaa työ- ja vapaa-aikaa. Muuten on kyllä ihan timanttisen mahtavaa tehdä duunia just näin.
Just nyt kirjoittelen postausta Helsingissä Hotelli Helkan sängystä käsin. Tänään kuvattiin #Evekiä, huomenna täällä yks valokuvausduuni ja illalla kotiin. Keskiviikkona sitten suunnaksi Turku ja kotiin torstaina ja perjantaiksi Nokialle. Viikonlopuksi puolestaan mies lähtee hommiin olutmessuille ja seuraavalla viikolla minä taas koko viikon reissussa. Mut ei kai sitä nyt avopuolisoaan tarviikaan niin usein nähdä, ei ainakaan kerkee kyllästymään!
Nyt menneenä viikonloppuna ehdittiin onneksi vähän olemaan yhdessäkin, kun vietettiin lauantaina treffi-iltaa testaamalla Porin uusin ravintolatulokas Torget. Ensimmäisen kokemuksen perusteella uskallan kyllä suositella lämpimästi. Pienen, vain 20 paikkaisen, ravintolan tunnelma on intiimi ja lämmin ja ruoka todella herkullista. Ja mikä parasta, paikka ei ole todellakaan hinnalla pilattu, kalleinkaan kolmen ruokalajin yhdistelmä ei tee yhteensä kuin 34 €. Jos siis liikut Porissa päin, niin tsekkaa ihmeessä kyseinen paikka!
Eilistä vietettiin sitten isänpäivän merkeissä. Oman isäni luokse en satojen kilometrien välimatkan vuoksi valitettavasti päässyt, mutta vietettiin iltapäivää Tommin isän luona. Onneksi joulu tulee pian, niin pääsee sitten halimaan omaakin isiä. Niin hyvin kuin Porissa viihdynkin, niin onhan tämä ihan tympeen kaukana kotikotoa. Olisi aika luksusta asua niin lähellä vanhempia, että voisi tuosta vaan poiketa heidän luonaan.
Välimatka ei tuntunut niin suurelta silloin aikoinaan tänne muuttaessa, kun matkat saattoi taittaa yöjunalla, mutta tuon "luksuksen" poistuttua ei mitään nopeita viikonloppuvisiittejä ole voinut enää tehdä. Vapaata on oltava useampia päiviä putkeen, jotta ehtii istumaan junassa päiväsaikaan. Eli sen verran nyt ainakin aion joulunaikaan lomailla, että pääsen käymään kotona.
neulemekko-Benetton / satiinitakki-Marks & Spencer / laukku-Diesel / kengät-Vagabond / korvikset-ViaMinnet (saatu)
Kuvissa siis asua isänpäivän päivälliselta. Marks & Spencerin satiinihuitula jäi kesäkelien mentyä hieman unohduksiin, mutta nyt tajusin ottaa sen jälleen käyttöön. Hienostihan se passaa noin neulemekonkin kaveriksi ja peittyy hyvin pitkän villakangastakin alle.
Ja minä joka mietin kovasti, että onko tuollaiset kokomustat nilkkurit ihan liian tylsät, en ole viime viikkoina juuri muuta käyttänytkään! Vähän kyllä identiteettikriisiä pukkaa, kun kengät sulautuu noin huomaamattomasti kinttuihin. 😀
takki-Cubus / huivi-Beck Söndergaard
Ja mitä tulee siihen vaikeuteen erottaa työ- ja vapaa-aika, niin nyt ajattelin pakottaa itseni olemaan tämän illan ihan vapaalla! Jos kävis jossain kivassa ravintolassa syömässä ja sit vaan nauttisi hotellihuoneen hiljaisuudesta ja yksinolosta. Harmi kun ei ole kylpyammetta!
