Mä olen ihan varma, että siellä lukijoiden joukossa on ainakin jokunen tyyppi, jotk ovat suuntaamassa viikonlopuksi Poriin. Kyllä ainakin kannattais tulla! Huomenna Pori Jazzin lavalla mm. Joss Stone ja Lauryn Hill, joista jälkimmäinen mun on ainakin pakko nähdä. Rouvan 1998 ilmestynyt albumi The Miseducation of Lauryn Hill kuuluu ehdottomasti oman elämäni soundtrackeihin. Voi kunpa huomenna kuultaisiin vaikkapa Ex-factor, To Zion tai Everything Is Everything. Kirjurinluodolla voi olla luvassa melkoinen nostalgiatrippi!

Kuka on tulossa? 

Olitpa Porissa tänä viikonloppuna tai vaikkapa joskus toiste, niin haluan näiden kuvien myötä vinkata teille yhden kivan paikan, missä pistäytyä vaikkapa kahvilla tai viinillä.

Ihan torin laidalla, Airionkulman sisäpihalla (eli meikäläisen takapihalla) sijaitsee melko uusi kahvila ja sisustusputiikki nimeltä 2nd life. Paikka on samojen tyyppien, jotka ovat perustaneet tässä kaupungissa suureen suosioon nousseet viinibaari Elban ja hampurilaisravintola Blind Burgerin, joten hyvää tunnelmaa ei puutu 2nd lifestakaan.

Samassa paikassa voi siis shoppailla kauniita sisustustavaroita ja nautiskella kahvilan itsetehdyistä herkuista. Itsekin bongasin jo pari pikku juttua jotka haluaisin ostaa, mutta pitää odottaa että päästään ensin muuttamaan uuteen asuntoon. Sitten vasta on lupa tehdä uusia sisustushankintoja. Mutta kakulla ja skumpalla on onneksi lupa käydä jo ennen muuttoakin. Saattaa se skumppa itse asiassa tulla todella tarpeeseen, kun alan kamoja pakkaamaan. Veikkaan nimittäin, että pinna kiristyy siinä puuhassa melko nopeasti…

2nd life aukeaa aamuisin klo 10 ja on auki kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. Oiva paikka piipahtaa vaikkapa ennen Kirjurinluodon konsertteihin suuntaamista!

Hieman piilossa olevan paikan löydät, kun suuntaat kävelykadulta sisään Kauppahallin vastapäätä olevasta porttikongista (osoite Yrjönkatu 11 A) ja suuntaat aivan pihan perälle. Tai, jos lähestyt kohdetta torin puolelta, niin astu porttikongista Nappinja-nimisen liikkeen vierestä. 

 


Tämä ainainen nutturatyyli on ajanut mut aika mielenkiintoiseen tilanteeseen. Olen alkanut ihan huomaamatta skippaamaan hiusten harjaamisen todella todella usein. Epäilin pari postausta sitten, että tukkani olisi ollut siinä vaiheessa harjaamatta viikon, mutta totuus paljastui tänään.

Etsittyäni hiusharjaa aikani löytyi se vihdoin kassista, joka minulla oli mukana juhannuksena mökillä. Jos tätä johtolankaa on uskominen, niin en siis ollut harjannut takkukasaani yli kahteen viikkoon!! 😀

Että eipä se kumma, että itse menetin hermoni ihan hetkessä, kun en selvityssuihkeenkaan avulla tahtonut saada minkäänlaista selkoa karvoihini. Mies siinä sitten kuunteli hetken turhautunutta tuhinaani ja sanoi, että "istupa tähän sohvalle ja anna se harja tänne". Ja niin se muru sitten hellävaraisesti, pieni osio kerrallaan, setvi minun kutrini. Ihana arkinen rakkaudenteko. 

Nyt on siis taas hetken aikaa karvat suht selvänä, mutta ihan onnettoman kokoinen ja luiru sykeröhän siitä harjatusta tukasta syntyy. Siinä on se syy, miksi viihdyn hiukset sotkussa; takkutukasta saa paljon kivemman nutturasyherön ja se pysyykin paremmin!

Mut voisin mä ehkä koittaa ottaa sellaisen kerran viikossa tavoitteen tän karvakasan harjaamisen kanssa. Tai siis, otetaan se Tommille tavoitteeksi! 😀

Löytyykö sieltä kaltaisiani hiusharjan karttajia?

PS. Pahoittelen sysipaskaa kännykkäkuvaa. Mut kyllä siitä hetki ja fiilis erottuu


Jazzkadun markkinahulinat on taas houkutellut paikalle kebabmyyjät ja hassuja hattuja kauppaavat krääsäkojut. Tarjolla on onneksi myös kiinnostavia käsityötuotteita kuten koruja ja asusteita. Jos suuntaat tällä viikolla Poriin, niin suosittelen tsekkaamaan Jazzkadun tarjonnasta ainakin nämä kolme kovaa kotimaista.

VIA MINNET

Rakastan nahkaa ja rakastan korvakoruja, joten Via Minnetin sulkakoruja ja muita luonnosta inspiraationsa saaneita tuotteita ei voi olla ihastelematta. Tutustuin merkkiin ensi kertaa viime kesän Jazzeilla, kun ostin tuollaisen kollaasissa näkyvät kullan värisen rannekorun. Valikoima on vuoden aikana laajentunut ja nyt silmääni osui etenkin mitä upeammissa väreissä hehkuva sulkakorujen mallisto. Korvakoruina löytyy niin isoja kuin pieniä yksittäisiä sulkia ja useamman nahkasulan yhdistelmiä. 

Jos et ole tällä viikolla Porissa, niin Via Minnetiltä löytyy myös nettikauppa, (mutta ihan kaikkia tuotteita ei sieltä vielä löydy) ja jälleenmyyjänä toimii Muotikuu-liikkeet. Laajimman katsauksen näihin nahkakoruihin saa menemällä paikan päälle johonkin tapahtumaan, jossa yrittäjä ja korujen suunnittelija, Minna on luomuksiaan myymässä. Tulevat tapahtumat löydät TÄÄLTÄ. Syyskuun loppuun saakka Via Minnetin tuotteet löytyvät myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitsevasta Pop up -myymälästä! 

 

ASMI

Kun käsivarrella keikkuu traktorin sisäkumista valmistettu laukku, ei veskan likaantumista tarvitse pahemmin pelätä. Kuminen laukku on näppärä pyyhkäistä puhtaaksi, jos vaikka terassilla joku kaataa siiderit sen päälle. 

Anni Iivarisen Asmi-merkki sai aikoinaan alkunsa hopealankakoruista, mutta nykyään Asmi keskittyy työkoneiden kierrätetyistä sisäkumeista valmistettuhin tuotteisiin ja Anni valmistaa jokaisen tuotteen alusta loppuun saakka itse. Renkaiden lisäksi laukuissa on hyödynnetty mm. turvavöitä ja jakopään sekä tuulettimien hihnoja. Jokainen tuote on täysin uniikki, sillä kumissa näkyy jälkiä sen entisestä elämästä. On paikkoja, viiltoja ja ruosteen jättämiä värjäymiä, ja juuri ne tekevät tuotteista erityisen hurmaavia. 

Asmin laukkuja ja koruja löytyy tällä hetkellä mm. Kuopiossa sijaitsevasta kesäputiikista sekä Lappeenrannan Galleria Kääntöpoijusta. Seuraamalla Asmin FB-sivuja saat tietoa tulevista tapahtumista, joihin Anni tuotteidensa kanssa suuntaa. 

 

MARIANNE UUSITALO

Myös nämä unelman pehmeät poronnahkatuotteet jäivät mieleeni jo viime vuoden Jazzkadulta. Oman huomioni kiinnitti erityisesti eri kokoiset ja malliset pussukat, sillä minä olen pussukkafriikki! 

Tuotteiden suunnittelija Marianne kertoi aloittaneensa tekemällä nahasta taideteoksia ja siirtyneensä 90-luvulla asusteiden ja korujen pariin. Kysyessäni miten hän alunperin valitsi materiaalikseen juuri nahan, osoitti Marianne miestään, Ilkka Uusitaloa. Ilkka on työskennellyt isänsä jalanjäljissä nahka-alalla jo 50 vuotta, joten materiaali on koko perheelle erittäin tuttu. Marianne ja Ilkka kertoivatkin heidän nyt jo aikuisten lastensa joskus nuorempana huokaisseen, että "kun ees joskus sais kangastakin!". 

Marianne valmistaa kaikki korut itse ja samoin osan laukuista, mutta esimerkiksi lompakoita ommellaan mm. Äetsässä. Marianne kiertää myymässä tuotteitaan messuilla ja tapahtumissa, mutta niitä löytää myös mm. Rovaniemellä sijaitsevasta Arktikumista.

Yhdeksi suosituimmista tuotteistaan Marianne nostaa poronnahkaiset reput, joita löytyy perinteisen hillityn mustan lisäksi myös villimpinä versioina kuten kullanhohtoisena tai pinkkinä. "Keski-ikäisten naisten jumppareppu", oli ollut aikoinaan perheen nuorison tuomio kyseiselle tuotteelle, mutta nahkareppujen tultua taas vahvasti muotiin, on ostajakunta kuulema selvästi käynyt nuoremmaksi.

Miksi oi miksi itse aikoinaan luovuinkaan tädiltä saamastani nahkarepusta? Ei uskonut 90-luvun teini niiden tulevan joskus vahvasti takaisin.

Mulla on tilipäivä perjantaina, saattaa joutua käymään hieman Jazzkadulla ostoksilla!