Kyselin eilen arvauksia, että mikä sovittamistani vaatteista mahtoikaan lähteä Dieseliltä mukaani ja nyt se sitten asukuvien muodossa selviää. Yksi kommentoija osui arvauksellaan oikeaan, mutta muuten veikkaukset menivät aikalailla niin kuin itse arvelinkin ja minun päääni odotettiin nähtävän tummasävyisiä tunikoita.

Eniten mua itseäni ihastutti kuitenkin pystyraitainen viskoosimekko, joka mielestäni tuo vähän uutta vaatekaappiini, joten tällaisen koltun kanssa hiippailin kassalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän sellainen erotuomarifiilis! Vaikka mekon värit on niinkin monokromaattiset kuin mustaa ja harmaata, niin se näyttää silti mielestäni ihan hurjan raikkaalta. Sovitin ensiksi tietenkin suurinta tarjolla olevaa kokoa, joka oli L, mutta sain huomata, että tässä oli taas kerran sen mallinen vaate, että toimii omalla vartalollani paremmin ottamalla pienempää kokoa. L oli minulle iso hartioista ja laskeutui edestä turhan telttamaisesti, joten sain mieltäylentävästi ostaa vaatteen koossa M. Pienet ilot! Tai siis mediumit.

Tässä sitten tämänpäiväistä asua ihan kokonaisuudessaan. Tykkäsin itse pitkästä aikaa ihan hirmuisesti kokonaisuudesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mekon päälle lämmikkeeksi nappasin eilisen päivän toisen vaateostoksen, Palonin ystävämyynnistä 35€hintaan löytyneen Pogostick Failuren pehmoisen ja rennon vetskarijakun. Onnistuin jättämään kaikki pitkähihaiset kotiin tänne suunnatessani, joten piti ihan tarpeeseenkin hankkia jokin mekkojen ja lyhythihaisten päälle heitettävä asia ja tämä oli kyllä loistava löytö.

Raitamekko, hieman verkkatakkimainen jakku ja hattu tekevät kokonaisuudesta mun mielestä jotenkin hauskalla tavalla sporttisen, mutta korkonilkkurit sitten skarppaavat just sopivasti. Voin vannoa, että tämä asu  tullaan näkemään päälläni useamminkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitenkäs teille iskee tää mun erotuomariasu? Onko ihan hitti vai huti?


Kolme viikkoa kenkähaastetta jo takana enkä ole ehtinyt käyttää vielä mitään syksyyn kuuluvia bikereita tai maihareitani. Muutenkin kaapit on vielä ihan pullollaan kaikkia rakkaimpia kenkiä, jotka odottavat oikeaa hetkeä tulla käytetyiksi. Kaikista lemppareimpia kenkiä kuten punaisia Martenseja, leopardi Vanseja, kuluneimpia bikereita ja monia muita jotenkin tuntuu säästelevän ikään kuin pahan päivän varalle. Mutta eiköhän niitä ”pahoja” päiviä tässä ala pikku hiljaa tulla, kun kuura kunnolla verhoaa maat. Kuluneella viikolla pystyi kuitenkin vielä käyttämään muutamat kesäiset pikkukengät.

kenkaviikko3_kollaasi1

Maanantai oli oikeastaan vähän sellainen ns. paha päivä. Teki vaan mieli mukavuuspukeutua kuvauskeikalle lähtiessä, enkä jaksanut vaivata päätäni kenkätaktikoinnilla, joten kiskoin suosiolla jalkaan ihanat, mahtavat ja mukavat Vans -tennarit seeprakuosilla (saatu).

Kultakimalteiset RAS -tohvelit olin jo suunnitellut antavani äidille, mutta otin niistä toki ensin hyödyn irti ja käytin niitä yhden päivän vielä ennen kuin pistin ne postilla eteenpäin. Kaverikseen keijupölykengät saivat viidakkokuosiset ”pyjamahousut”. Harmi ettei tullut otettua asukuvia, asu oli minun mittapuullani melko villi.

Keskiviikkona kipittelin lantio keinahdellen oransseissa Tiger of Swedenin korkkareissa, jotka ehdin huutaa itselleni huuto.netistä juuri ennen haasteen alkua. Kengille tuli postikuluineen hintaa n. 20 €, joten väittäisin aika hyväksi löydöksi etenkin, kun kenkien lesti osoittautui todella mukavaksi ja niillä jaksoi hyvin kipittää kaupungilla. Yhdistin korot ihan vain arkisesti farkkuihin ja neuleeseen ja totesin, että täytyy alkaa useamminkin upgreidaamaan tuollaisia perusasuja korkkareilla, niin kivasti ne loivat jotenkin laittautuneemman fiiliksen. Voisin siis hieman useammin valita ulkonäön mukavuuden sijaan.

Torstaina suuntasin töihin märän lumen putoillessa taivaalta, joten piti unohtaa balleriinat, korkkarit ja muut onnettomat lipareet joissa varpaat olisivat huutaneet armoa jo ensi askelilla. Kaapin perältä löytyi sinne jo muutamaksi vuodeksi unohdetut keinonahkaiset saappaat joita en ole materiaalistaan huolimatta raskinut heittää menemään, vaikka nykyään tuollaiset muovikammotukset jätänkin kauppaan. Saappaat on ostettu seitsemän vuoden takaiselta Nizzan-reissulta ja olivat aikoinaan oikein suursuosikkini. Ehkäpä nyt annan tänä talvena kengille vielä käyttöaikaa märkinä loskapäivinä. Mieluummin uitan rapakoissa halpoja keinonahkakenkiä kuin nykyisiä suosikkikenkiäni.

kenkaviikko3_kollaasi2

Viikkoon mahtui myös toinen keinonahkainen pari menneisyydestä. Myös nuo Dinskon punaiset Mary Janet ovat lähemmäs kymmenen vuotta vanhat, mutta jääneet viime vuosina jo aika lailla käyttämättä. Mutta onhan ne kyllä söpöt.

Lauantaiksi olin varannut tänne Helsingin reissulle Vagabondin korkonilkkurit jotka löysin kenkäloota pinosta etsiessäni ihan toisia mustia nilkkureita. Tykästyin kovasti. Jalat jaksoivat hienosti päivän shoppailukierrokset mukulakivikaduilla.

Tänäänkin oli Vagabond -päivä, sillä mekkoasuni sai jalkineikseen Iinan luona varmaan vuoden ajan tallessa olleet Volt -nilkkurini. Mulla on täällä Iinan luona yksi kangaskassi johon mä aina jätän kamppeitani säilytykseen seuraavia visiittejä varten. Siellä on varasukkikset, varalääkkeet, pyjama ym ja siellä on myös ollut nuo kengät. Nyt ne pääsivät pitkästä aikaa käyttöön. Ja niiden kohdalla kävi samoin kuin monien kenkien kanssa nyt haasteen aikana: ihmettelin, että miten en ole näitäkään tajunnut käyttää enemmän!

Muutenkin oon ihan innoissani, kun on tullut käytettyjä korkoja enemmän kuin normaalisti.

Muistattehan muuten osallistua kenkähaasteen kilpailuun ensi perjantaihin mennessä. Voittajalle luvassa mitäs muutakaan kuin kengät!!

-postauksen linkit: yhteistyössä Spartoo


Pimeä ehti yllättää eilen ennen kuin asu oli kuvattu, mutta ei kai joka blogissa tarvitse olla aurinkoisia ja raikkaita muotilehtimäisiä asukuvia. Mun mielialaan sopii loistavasti tällaiset pimeät, rakeiset ja synkät kuvat. Tärkein käy kuitenkin selväksi.

Se tärkein on nimittäin nämä mahtavat paljetit mun Dieselin paitamekkotunika-asian selässä, hartioilla ja kauluksessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hihaton paitamekko löytyi loppukesästä Stockmannin alesta ja oltiin Iinan kanssa yksimielisiä siitä, että mun on se ostettava. Jouduin kyllä turvautumaan ns. Iina-luottoon ja hän ystävällisesti maksoi vajaan yhdeksänkymppiä kustantaneen löydön lahjakortillaan. True friendship.

Niin ihana kuin paljettikoristeinen vaate onkin, ehti se levätä vaatehuoneessa reilut pari kuukautta ennen kuin pääsi ensimmäistä kertaa päälle. Olin hieman empinyt, että riittääkö pituus pelkkien sukkisten kanssa pidettäväksi, mutta pukemalla alle alusmekon, joka seivaa hanurin tuulenpuuskan tai muun vilautustilanteen yllättäessä, huomasin sukkisten olevan ihan riittävän peittävä vaihtoehto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

paitamekko-Diesel/takki-Cubus/kengät-Vagabond/huivi-Asos

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tää meneillään oleva kenkähaaste on oikeasti jo kolmessa viikossa onnistunut tavoitteessaan löytää omasta kenkäkokoelmasta unohdettuja aarteita. En nimittäin todellakaan muistanut omistavani noita melko teräväkärkisiä Vagabondin korkonilkkureita. Ostin ne varmaan pari vuotta sitten jostain Andiamon 3 kengät 1 hinnalla tarjouksesta, mutta olivat sittemmin hautautuneet kenkälaatikossaan jonnekin pinon alimmaiseksi. Etsin sitten yhtenä päivänä ihan yksiä toisia mustia korkonilkkureita, kun sattuikin noiden laatikko käteen ja tänään kaupungilla kipitellessä tajusin mitkä mukavuudet nämä ovatkaan. Onneksi siis löytyivät. Mutta harmi, että voin käyttää uudelleen vasta, kun haaste on ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ooh, mahtavat nuo paljettihommat. Tykkään ihan sikana.

Kuten ehkä jo postauksen alusta kävi ilmi, niin mä en ole ollut viime aikoina kauhean iloinen ja aurinkoinen. Mulla on ollut melkoisen masisviikko ja fiilis on ollut tulevaisuuden suhteen aika toivoton. Onneksi Iina otti mut luokseen terapiaviikonloppua viettämään. Nauraminen rakkaan ystävän kanssa on varmasti parasta mahdollista tähän tilanteeseen.

Onneksi seuraavat pari viikkoa ovat taas vaihteeksi aika työntäyteisiä, sillä se on toimettomuus, joka mua pahiten rassaa ja ahdistaa. Marraskuun alusta mua sitten odottaa… ei mikään. Että onko se nyt kumma, jos on vähän synkkää? Niin, ei minustakaan. Mut pari päivää vielä naurua täällä Iinan seurassa. Aion nauraa varastoon.