Uusimmasta Ellestä bongattua. Yllätin itseni ihastelemasta tuota fuksian värisillä kengillä piristettyä raitapöksyasua.
Jotenkin tuossa on vaan ihan kaikki kohdallaan: värit, nahkatotsi, housujen korkea vyötärö..
Raitahimotukseni siis laajeni just nyt tämän kuvan myötä koskemaan myös housuja. Mutta mistä sellaiset pyllerölle?
Posted from WordPress for Windows Phone
Sotkamon helluntaiseurakunnan kirpputori Majakasta lasten kenkähyllystä löytyi kuudella eurolla jotain ihanan rouheaa syksyksi. Merkki Dockers, matsku nahkaa ja kunto loistava. Toinen kenkä vaatii ihan pientä venytystä suutarilla jalkapöydän päältä, mutta sehän hoituu.
Onhan ne vähän viime vuosituhannen vaihdetta ja teiniä, mutta siks just ne muhun iskeekin. Kovasti on näissä samaa henkeä kuin lukioikäisenä suuresti himoitsemissani New Rockin saappaissa joita en sitten kuitenkaan koskaan saanut hankittua.
Eihän tarvii vielä aikuistua? Vieläkö saan innostua samanlaisista kengistä kuin jo yli kymmenen vuotta sitten? 😀
Posted from WordPress for Windows Phone
Mun mamma oli perjantaina niin ihastuttavan näköisenä taidenäyttelyn avajaisista palatessaan, että pakkohan hänet oli ikuistaa. Tällä kertaa päivän asun siis tarjoaa mun ihana mutsi!
Ja mitäs muutakaan äidillä olisi ollut päällään kuin jotain itse suunnitelemaansa ja valmistamaansa. Tällä kertaa päälle päätyi kevyt pitsihelmainen neulemekko nimeltään Estelle. Arvaattekohan kenen mukaan on kolttu saanut nimensä? Mekon ensimmäinen kappale valmistui juurikin samana päivänä kuin Ruotsin pikku prinsessa syntyi, joten myöhemmin mallin nimeä mietittäessä valinta oli päivänselvä. Neuleen materiaali on silkkipellavaa 45/55 ja mekon paino on vain 220 g!
Päällä oleva neuletakki puolestaan onkin sitten ihan ostotavaraa. Tilasin keväällä Elloksen alesta tuollaisen mustan kashmirneuletakin ja tajusin heti, että mamma varmasti tykkäisi siitä myös, joten tilasin toisen häntä varten. Neule on kevyt, ohut, lämmin, monikäyttöinen ja irtosi varsin sopuhinnalla, joten ei kumma, että vaate kuuluu meidän molempien suursuosikkeihin.
Mustin ja hopeisin helmin kirjailtu italialainen pikkulaukku on kuulema lähes minun ikäiseni ja palvelee edelleen uskollisesti. Korkokengät ovat mamman luottomerkiltä Palmrothilta. Tasan samat kengät löytyvät äidin kenkäkaapista niin kiiltonahkaisena kuin mokkanahkaisenakin. ”Kun löydät jotain superhyvää, osta kaikissa väreissä ja materiaaleissa”, onkin äidiltä usein kuultu neuvo.
Meidän perheessä on minun viime viikkoisen kampaajakäyntini jälkeen nyt ollut sellainen tilanne, että isä on porukan pitkätukkaisin. Minulla ja mammalla on molemmilla melkoisen lyhyet kutrit. Vielä reilu vuosi sitten äidin päätä koristi vieläkin lyhyempi kampaus, joka sekin sopi hänelle upeasti, mutta eikös olekin tämä nykyinen sopivasti sotkuinen tukka ihan super hyvä?! Mun mielestä ainakin.
Näin upea vau-mutsi siis mulla!