02.07.2012

Posted at 08:22h in Yleinen by
0 Likes

 Ei siitä ole kuin reilut pari vuotta, kun muistan vielä julistaneeni, että raidat ei kyllä todellakaan ole mua varten. Että, ”hyi. en osaa käyttää ja ne vaan leventävät ja valivali”. Sitten Marimekon kampanjassa mukana ollessani päätin jälleen rohkaistua ja kokeilla olisiko minusta ja klassisesta tasaraidasta kanssaeläjiksi. Kerta kerran jälkeen mustavalkoista tai punavalkoista vaakaraitaa päälle pukiessani huomasin aina pitäväni yhä enemmän sen raikkaudesta. Se on pirteän valkoinen paita olematta kuitenkaan pelottavan valkea.

Pari vuotta Maripaidoilla varovasti silloin tällöin harjoiteltuani olen tänä kesänä vihdoin saanut huomata olevani hurahtanut, sillä kaappiin on kevään ja kesän aikana muuttanut laskujeni mukaan ainakin kolme raitapaitaa ja pystyraitaa tuli hankittua mekon muodossa. Viimeisen viikon ajan olen viihtynyt seiloriraidoissa lähes päivittäin. Voin taas kerran vaan kysyä, että mitä mulle tapahtuu?? 😀

Ensimmäisen lomaviikon raitapaitaöverien syynä ovat olleet Gina Tricotin alesta vitosella kipale ostamani 3/4 hihaiset trikoopaidat, jotka ovat osoittautuneet aivan supermukaviksi päällä. Ostin viime maanantaina mustavalkoisen (näkyi tässä asussa) ja asuttuani siinä muutaman päivän nappasin perjantaina mukaani vielä tuon kuvissa näkyvän sinivalkoraidallisen.

Paidoista erityisen kivoja tekee niiden pääntie, joka on takaa uurrettu todella syväksi sen paljastaen kauniisti yläselkää. Mutta sitähän minä en tietenkään tajunnut tähän kuvauttaa.

Näin ne omat joskus niin tiukat pukeutumisperiaatteet siis kaatuvat. Ei raitoja, ei sinistä, ei valkoista, en yhdistä eri kuoseja.. Ja mitä on ämmällä päällä nyt? Sinivalkoista ja raitaa yhdistettynä leopardikuosiin.. olisittepa ennustaneet tämän minulle pari vuotta sitten.

Sitä aina kuvittelee kunkin hetkisistä omista pukeutumismieltymyksistään, että ”tässä se nyt on, tämä on totuus, tämä mielipide ei muutu”.  Mutta paskat, koko ajan saa olla takkiaan kääntämässä.

Tällä hetkellä mä dissaan tiukasti  esim. pastellisävyjä, erityisesti mintunvihreää, kitten heel -korkoja ja vaaleita farkkuja. Ja mä ihan todella toivon, että nämä mielipiteet myös pitäisivät. Mutta kuten tässä nyt on saatu huomata, niin never say never..


01.07.2012

Posted at 19:57h in Yleinen by
0 Likes

Terkut täältä vaarojen sylistä Sotkamosta! Vietän täällä kesälomaa mamman ja isin hyvässä hoidossa. Rakkaiden ihmisten näkemisen lisäksi Sotkamossa käydessä on yksi sellainen ohjelmanumero, joka on pakko toteuttaa joka vierailulla ja mielellään vielä useamman kerran, ja se on käynti maailman parhaassa kahvilassa.

Omasta ja todistetusti monen muunkin ihmisen mielestä maailman paras kahvila löytyy tätä nykyä Sotkamon torin laidalta ja on nimeltään Murunen. Jos ikinä liikut tällä suunnalla Suomea, niin älä aja tämän paikan ohi, vaan ota hetki aikaa itsellesi ja omistaudu herkulliselle kakkupalalle ja nauti kahvilan lämpimästä ja ystävällisestä tunnelmasta.

Puolitoista vuotta sitten avattu Murunen on kaikkea sitä mitä itse toivon kahvilalta. Tunnelma on leppoisa, iloinen ja asiakas tuntee aina itsensä todella tervetulleeksi. Tarjolla olevat tuotteet ovat joko itse tai ainakin lähileipomoissa leivottuja, eikä tarjolla ole takuulla yhtään tusinapakastepullaa. Tuotevalikoima vaihtelee ja kehittyy ja joka vierailulla voi vastaan tulla jokin ihana uusi kielen mukanaan vievä kakku. Tiedän aivan liikaa kahviloita jotka luottavat vuodesta toiseen tasan samaan puuduttavaan valikoimaan.

Syy miksi Murusesta on tullut Sotkamossa jo nyt lyhyen olemassaolonsa aikana suoranainen ilmiö, ei kuitenkaan selity pelkästään makoisilla kakuilla ja viihtyisällä interiöörillä. Murusen todellinen sielu on sen työntekijöt ja ennen kaikkea omistaja Kalle. Voin ihan täysin liioittelematta sanoa, että harvoin näkee ihmistä, joka tekisi työtään yhtä innostuneena, iloisena ja koko sydämellään.

Kallelle jokainen asiakas on ystävä jonka näkemisestä hän ilahtuu. Vähänkään useammin vierailevat asiakkaat tunnetaan nimeltä ja kuulumisia kysellään kuin vanhalta tuttavalta. Vaikka tiskille ulottuisi jono ovelta saakka, niin jokaista asiakasta palvellaan ilman ikävän hopun tunnetta ja dialogi sisältää aina muutakin kuin liukuhihnalta tulevan ”ole hyvä, viis kuuskymmentä”.

Viimeksi juuri tänään kuulin, kun tiskillä minua ennen olleista naisista toinen sanoi ystävälleen, että ”täällä Murusessa on kyllä aina jotenkin niin erityisen lämmin tunnelma!”

 Suolaisten ja makeiden purtavien lisäksi tarjolla on myös mm. paikallisen valmistajan jäätelöitä. Arjen keskelle hieman luksusta kaivatessa voi kakun kyytipojaksi tilata lasin viiniä tai jopa shampanjaa. Arvostan.

Juuri tällaista paikkaa rakas kotipaikkakuntani olikin ollut vailla jo vuosia. Ja moni paikkakunta ja kaupunki on edelleen. Esimerkiksi Porista ei todellakaan löydy yhtään ainutta kahvilaa jonka nostaisin millään mittapuulla samaan kastiin Murusen kanssa.

Pienellä paikkakunnalla kaikki ihmisiä yhdistävät ja kylälle elämää tuovat ilmiöt ovat suunnattoman tärkeitä. Murunen ei ole tyytynyt olemaan pelkkä syömistä ja juomista tarjoava perinteinen kahvila, vaan se on pyrkinyt piristämään kylän elämää tavalla jos toisellakin. Esimerkkeinä vaikkapa torille joululoman ajaksi rakennettu luistinrata, missä lumiprinsessa luistelutti lapsia ja lomalaisia musiikin tahtiin, perjantain teemamusiikki-illat kuohuviinin kera ja lauantai aamupäivien askartelutuokiot lapsille. Ja meidän mamma on osallistunut Murusessa myös barista-kurssille ja odottaa jo innoissaan sille jatkoa.

Myös livemusiikkia on toisinaan tarjolla, viime talvena tuvan vetäisi täyteen ainakin Haloo Helsinki! Ei ehkä ihan normaaleimmasta päästä esiintyjä kun kahvilasta kuitenkin puhutaan. 😀

Ai niin, eikä sovi tietenkään unohtaa tiistai-iltapäivien neulemiittejä mihin paikkakunnan puikkojen kilisyttelijät kokoontuvat yhdessä herkkujen äärellä pistämään lankaa mutkalle. Mukaan voi toki tulla ilman neulettakin!

Kahvilatuotteiden lisäksi Murusessa on myynnissä myös kotimaisen Muru-merkin luomupuuvillaisia lastenvaatteita ja muita ihania lasten tuotteita. Joten kahvin ja pullan lisäksi täältä saattaa tarttua mukaan jotain muutakin. Ja jos ei muita ostoksia, niin takaan, että hyvä mieli ainakin!

Jos siis liippaat lomareissullasi hiemankaan Sotkamon suuntaan, niin suuntaa ihmeessä nokka kohti toria ja Murusta. Kannattaa kiepaista jopa vähän kauempaakin vaikkei ihan reitin varrelle osuisi. Itse aion suunnata herkuttelemaan ja hyvää mieltä hakemaan jälleen huomenna!


30.06.2012

Posted at 22:24h in Yleinen by
0 Likes

-mainosyhteistyö-

Miten meillä äiti ja tytär viettää keskenään laatuaikaa? No selailemalla netistä rätei ja lumpui ja kenkiä kans!

Mamma totesi, että punaisten kenkien himoni on mulla geeneissä, sillä äidillä on itsellään ihan sama himo. Muistankin elävästi jo lapsuudessa ihastelleeni esimerkiksi äidin upeita tulenpunaisia käärmeennahkakorkkareita. Ne olivat yhä aikaa upeat ja jotenkin vaaralliset, juuri sellaiselta tuntuvat kengät minäkin halusin itselleni isona.

Tänään me ei mamman kanssa kuitenkaan haaveiltu huikeista piikkareista, vaan molempien ostoslistalla olisi monikäyttöisiä nättejä kesäkenkiä ja kummankin mielestä nuo tarpeet täyttäviä kenkiä on balleriinat.

Äiti on jo moneen kertaan viime päivinä ihastellut minun vuosikausia vanhoja punaisia baltsujani, jotka ovat jo melko nuhjaantuneet, mutta vielä toistaiseksi käyttökelpoiset. Mitä nyt pohjat ovat kuluneet kuudessa (vai jopa seitsemässä) vuodessa niin sileiksi ja liukkaiksi, että ne varmasti pian lennättävät minut nokalleni. Tuoreemmat punaiset balleriina-ystävät olisivat siis tervetulleet viimeistään ensi kesäksi.

Ensimmäiseksi tarkastettiin blogini yhteistyökumppanin Spartoon valikoimat ja sieltä kahden naisen raatimme nosti palkintopallille yllä näkyvät rusettipäät. Itselleni iskivät parhaiten nuo molemmat laiturit, eli perinteisen hillityt versiot. Vasemman puoleiset Betty London ja oikean puoleiset Buffalo.

Nuo sekä sisältä, että ulkoa nahkaiset Buffalot voisivat hyvinkin olla vuosikausia palvelleiden luottoballeriinojeni seuraajat. Niissä kun natsaa niin materiaali, värisävy kuin hintakin joka on alessa vain reilut neljäkymppiä.

Mamma puolestaan iski silmänsä keskellä koreileviin C. Petulan alennuksessakin vielä toista sataa maksaviin rusettihörhelöihin ja julisti, että ”nuo voisivat hyvinkin tyydyttää minun punaisten kenkien himoni taas hetkeksi!”. (Hetksksipä tosiaan.. syksyllä aletaan sitten himoita taas punaisia syyskenkiä. 😀 )

Äidin silmiin pistäneitä kenkiä katsoessa sai kyllä taas kerran todeta sen jo moneen kertaan huomioimamme asian; mamman maku on kallis! Se bongaa aina kaupasta kuin kaupasta kaikista kalleinta ja ihastuu siihen. Nytkin kenkiä selatessamme äidin huomio kiinnittyi aina sellaisiin balleriinoihin joiden hinta alessakin oli useamman satasen. ”Miksi minun silmään ei osu yksiäkään kahden tai kolmen kympin kenkiä?”, se kyseli. Minä tein diagnoosin, että äidillä on joku sellainen ”vika” silmissä, että esim noin nettikauppaa selatessa kaikkien edullisempien tuotteiden kohdalla mamma näkee vain pelkkää tyhjää.

Että liekö se sitten vika vai taito? Kun niinhän sitä sanotaan, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Äippä onkin nimittäin aina osannut ostaa hyvää ja kestävää (niin käyttöä kuin aikaakin) ja kuulenkin usein esim. juuri joidenkin hänen kenkiensä kohdalla lausahduksen ”ne on kuule melkein yhtä vanhat kuin sinä!” Että kyllä se on vissiin kalliin ostaminen kannattanut. 😀

Myöhemmin tällä lomalla sitten vuorossa mun ja mamman kashmirneulelempparit!