Huhhuh! Viiden päivän mahtavaakin mahtavammalta kiertomatka-minilomalta palattu! Perjantai-illasta sunnuntai aamupäivään pidin Helsingissä hauskaa ensin kaksistaan Iinan kanssa  ja sitten koko Indiedays-porukan kanssa.

Lauantain ohjelmaan kuului ensin hieman töitä joidenkin ID-tyttöjen profiilikuvien kuvaamisen muodossa, mutta sekin oli niin naurun täyteistä ja mukavaa hommaa, ettei oikein edes työltä tuntunut, jos ei oteta huomioon seitsemältä heräämistä..

Päivää jatkettiin todella hedelmällisellä palaverilla, jonka jälkeen hengailtiin pari tuntia Uinon, Caseyn ja Iinan kanssa mun hotellihuoneessa illan rientoihin valmistautuen. Montako kertaa mä olen jo maininnut, että uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen on tässä blogitouhussa ehdottomasti parasta? Aika hiton monesti. Mutta sanon sen jälleen kerran, sillä se vaan on niiin totta.

Olin sitten tavaroita pakatessa unohtanut tyystin sellaiset reuhkani kannalta välttämättömät tarvikkeet kuin hiusten muotoilutuotteet. Ei siis ollut yhtään mitään tököttiä, jonka avulla hälyyttävän hirveän karvakasani olisi saanut edes hieman irti päästä. Mutta onneksi ihanainen Uino tarjoutui askartelemaan karvojeni kimpussa Iinan muotoilurautaa avuksi käyttäen ja karvahattuuni saatiin edes hieman kuohkeutta. Montako kertaa olen jo mahtanut mainita, että pitäisi vihdoin varata se kampaaja-aika? Hemmetin montaa kertaa.. 😀

Skumpalle Salutorgetiin ja illalliselle Copas Y Tapasiin marssi sitten tämän näköinen mimmi, jonka Casey ystävällisesti ikuisti hotellimme Scandic Grand Marinan edustalla.

Jalkoja laiskotti edellisen illan korkkareillaseisoskelun jäljiltä siinä määrin, että päätin luottaa ballerinoihin. Siitäkin huolimatta, että kyllähän ne sääret vaan näyttäis melkoisesti uljaammilta huimilla koroilla jatkettuna. Mutta ihanasti ystävystyivät kyllä nuo ikivanhat ballerinani ja Tukholman laukkutuliainen, joten tykkäsin asusta kovasti vaikka olinkin ihan lyhyt tyyris tyllerö kaikkien koroilla keikkuneiden kollegoideni seassa.

Sunnuntaina paljettihamonen, ravintolat ja skumppa vaihtuivatkin sitten mukavuusvaatteisiin, sähköttömään sympaattiseen mökkiin pikkuisessa saaressa, hyttysmyrkyyn sekä grillimakkaraan, kun suuntasin viettämään laatuaikaa valokuvaajaporukassa.

Jos tuli blogitytsyjen kanssa naurettua itsensä kipeiksi, niin ei saaneet vatsalihakset kyllä yhtään armoa sunnuntain ja tiistain välisenä aikanakaan. Ihana parin päivän totaalinollaus ihan vaan perusasioiden äärellä. Syötiin, juotiin, saunottiin, naurettiin ja nukuttiin, ei yhtään mitään muuta. Tai no, makailin minä välillä auringossa laiturilla ja kuuntelin laineiden liplatusta ja tuulen suhinaa puissa samalla poutapilviä tuijotellen. Kauhian rankkaa oli se.

Voin ihan täysin liioittelematta ja valehtelematta sanoa, että oli paras viikonloppu (venytetty sellainen) naismuistiin. Ystävien seura, nauraminen ja pienessä määrissä jopa itkeminen oli kyllä sellaista terapiaa, etten parempaa keksi. Tällä positiivisella energialla mennään hienosti ainakin juhannukseen asti jolloin minulla alkaa sellainen ihana asia kuin loma! Ja sittenhän se onkin taas ihanaa arjen pakoilua kolmen viikon ajan. Eli juuri nyt olo on viimeaikoisiin normitunnelmiin verrattuna harvinaisen kepeä.

I’m happy! Toivottavasti sinäkin!


Käytiin eilen Iinan kanssa hippaamassa Guessin 30 v kekkereissä. Minäkin kaivoin päälleni ainoan omistamani Guess-tuotteen, eli itselleni 30 v lahjaksi hankkimani leopardikorkkarit.

Mekon virkaa toimitti männäviikolla Lindexin läskiosastolta bongaamani läpikuultava pitsikuvioinen kolttu. Harvinaisen iloinen yllätys noin ketjuliikkeen ”lihavat on ihania” nurkkauksesta.

Tämä asukuva on omistettu pitkäaikaiselle lukijalleni nimeltä Fantti, joka muutama päivä sitten kommentiboksissa huhuili lyhyiden hameiden ja korkeiden korkojen perään.

Tosiasia on, että elämäni tuntuu olleen viime aikoina sen verran tylsää arkea, ettei siellä ole oikein ollut sijaa kivoille bilemekoille tai huikeille koroille, joten olen kuin huomaamatta liukunut lähes kokonaan löllöhousujen ja matalien kntohen maailman.

Mutta olkoon tämä asu muistutuksena itselleni, että voisi niihin mekkoihin ja korkoihin verhoutua hieman useamminkin. Sitä saattaa itsekin yllättyä kuinka kivalta sitä näyttää. 🙂

Kemut oli ihan jees, sillä yhdistelmä ilmainen juoma ja lavalla Michael Monroe ja tuleva aviomieheni nr. 3, eli Kimmo Härmä.

Tänään vuorossa palaveria ja juhlintaa Indiedays-porukalla. Jeii!

Posted from WordPress for Windows Phone


Sillä välin kun jatkan vielä Tukholman reissukuvien karsimista, jotta saisin niistä jonkin järjellisen kasan tänne blogiin, laitan teidän ihailtavaksi kasan lärvikuvia reissuporukastamme. Tarkoitus ei kuitenkaan suinkaan ole esitellä varsinaisesti naamoja vaan kaikkia  siistejä aurinkolaseja joita retkueemme nenällä matkan aikana keikkui. Tässä siis aurinkolasityyliä by Team Natan Ryönäretket. (annoin matkanjohtajana toimineen Natan ”matkatoimistolle” kauniin nimen)

Sofia suosii pyöreitä pokia

 

Jannin nättiin nassuun passaa loistavasti klassiset Ray Banit

Mikäs siinä on Otolla päivää paistatellessa, kun sekä poika, että pokat on komeet.

Sofian arsenaaliin kuului pyöreät lasit myös peilipinnalla

Myös suvi luotti siihen, että peililasien takaa saa rauhassa tuijotella ohi kulkevia poikia polkupyöräilijöitä.

Mulla tuli noista Jukan mahtavista laseista ja tästä kuvasta ihan mieleen Jean Reno Leon-leffan julisteessa.

Minä löysin Beyond Retrosta itselleni pyöreät lasit, mutta ainoa josta on kuva ne päässä on Sofia. Mutta uskokaa tai älkää,noi lasit passasi mullekin!

Viimeisenä sitten kaikkien coolien aurinkolasikuvien jälkeen yksi vähemmän cool. Tiedättekö miten mahtava tunne on juuri matkaa edeltävänä iltana huomata, että on kadottanut omat Wayfarerinsa? Todella mahtava… Kaivelin sitten hätäpäissäni mukaan ekat käteen osuneet lasit, jotka sattuivat olemaan mamman vanhat naarmuiset ysärilasit. Mä kyllä itse asiassa ihan tykkäänkin noista, mut ne on niin naarmuiset, ettei läpi nää. Pitäkää pliiis peukkuja, et mun Ray Banit ilmestyy jostain!

Nyt noiden loppujen kuvien kimppuun jotta saan huomenna reissupostauksen eetteriin!

J.J. -merkinnällä varustetut kuvat Jarno Jussila, muut minä ite.