19.07.2011

Posted at 21:47h in Yleinen by
0 Likes

Ensimmäistäkään tavaraa ei ole vielä edes pakattu täällä taakse jäävässä kodissa, mutta silti tein jo yhden hankinnan tulevaa varten. Sisustusblogista ja verkkokaupasta toiseen eräänä iltana surffaillessani päädyin Rockett St George -nimiseen brittiläiseen verkkokauppaan ja näppikselle roiskui kuolatippa jos toinenkin.

Moni tuote nosti hymyn huulille, mutta erityisesti yhden julisteen sanoma tuntui erityisen mahtavalta. Päätin haluavani tuon julisteen koristamaan tulevan keittiömme seinää. Ennen kuin aloin tekemään tilausta päätin tarkastaa eBayn ja tehdä hintavertaillua. Ja niinhän siinä kävi, että sama juliste irtosi sieltä postikuluineen lähes 14 € halvemmalla.

Juhlien keskellä ilon ollessa ylimmillään seinällä oleva juliste kannustaa entistä hilpeämpään menoon. Mitkään juhlat eivät ole liian mitättömät kuohujuomalle. Ankeina arkiaamuina väyneenä keittiöön raahustaessa tuo ajatus taas on enemmän kuin ihanan ironinen. Mutta toisaalta, silloin jos koska luulisi lasillisen shampanjaa ja pienen pöydällä steppaamisen kohottavan tunnelmaa.

Seuraavaksi ostoslistalla on siis tanssimista kestävä ruokapöytä.


18.07.2011

Posted at 22:06h in Yleinen by
0 Likes

”Tää olis muuten tosi hyvä tää piknik, mut toi musa on vähän turhan lujalla… ei kun niin täähän onkin konsertti!” Kaveri kiteytti tuolla lausahduksella kyllä Kirjurinluodon konserttien ytimen.  Joka vuosi sinne aina mennään kiinnostipa esiintyjät tai ei. Tärkeintä on vaan se yleinen loistava tunnelma kelin, eväiden, kavereiden ja ”tausta”musan ollessa kohdallaan.Elton hakkasi pianolla tunteettomasti hittiä toisen perään, mutta omaan makuuni iski lauantain esiintyyjistä ehdottomasti eniten kotimainen Jo Stance , joka svengasi aivan järjettömän hyvin.

Menossa mukana rakkaat Cloun bikerit ja Ray Banin Wayfarerit.

Muita mukana olleita ihania asioita olivat muru ja Thatchersin Katy Rosé siideri. Suosittelen. Siis jälkimmäistä. Sitä saa alkosta.

Ai että mikä on Kirjurinluodon konserteissa tärkeintä? No eväät tietysti!

Kaulassa roikkui Sunny Beachiltä ostettu rukousnauha. Se on kovin nätti. Tykkään.

Mahtoiko se olla aurinko, viini vaiko musiikki mikä meidän takana henganneet pojat uuvutti päiväunille? Ehkäpä ne kaikki yhdessä.

 

Ei me oltu siellä ihan yksin.

Meillä oli toisemme.

Ja mulla olit myös lainatukka. Onneks Annilla on mistä lainata.

Tämänvuotinen Jazz-juliste oli niin söpö, että kelpais vaikka seinälle.

Muutaman juoman jälkeen ne Eltoninkin hitit saa jotenkin kummasti laulamaan mukana.

Epätoivoista ja täysin turhaa ehostautumista.

Viime talvena Vilasta ostettu disco-loimi on ollut viimepäivien lemppari. Samoin kirpputorilta vitosella löytynyt nahkalaukku. Tämä asukuvakin on ihan parhautta.

Joku varmaan tainnutti minut ja asensi salaa poskipääimplantit.

Minä ja meidän ihanat jazz-asukkaat. Mietittiin jo murun kans, et miten me nyt pärjätään, kun noi ei enää oo öisin täällä hihittämässä. Tänään kotiin tullessa eteisen pöydällä odotti Hesburgerin pussiin pakattu ihana ja ajatuksella hankittu lahja tytöiltä, pizzaleikkuri. Uudet ihanat kaverit = parhautta.

Huima Jazz-viikonloppu huipentui eilisiltaiseen Porkka Playboysin keikkaan. Olen täysin sitä mieltä, että kyseessä on maailmankaikkeuden paras livebändi. Suosittelen tätäkin.


16.07.2011

Posted at 14:18h in Yleinen by
0 Likes

Tää lähtis ihan pian murun kanssa kaupaan keräämään piknik-herkkuja kärryyn ja sitten suunnataan Kirjurinluotoon kuuntelemaan Elton Johnia ja muita päivän artisteja. Ehdin kuitenkin tänään töiden lomassa pikaisesti skannata tuon juhannuksen alla Iltalehden Ilona-liitteessä ilmestyneen jutun ja laitankin sen nyt tänne jos joku halukas ei ehtinyt lukea sitä lehdestä.

 

Ensimmäisen aukeaman löydät TÄÄLTÄ. Ja toinen aukeama TÄSTÄ.

Olen juttuun itse ihan suht tyytyväinen, mutta onhan se aina vähän oudon tuntuista kun joku muu kasaa minun sanomisistani kokonaisuuden jättäen pois mitä tahtoo ja korostaen mitä tahtoo. Valokuvaaja Roni Lehden kuvattavana oli todella mukava ja helppo olla ja se välittyi mielestäni kivasti kuviinkin. Jännää olla välillä itse kameran tuolla puolen. Sitä oppii ajattelemaan mallinpohjausta ja kuvaamista vähän toiseltakin kantilta. Kaikin puolin kiva kokemus siis koko juttu!

Kiitokset jutusta siis ihanalle toimittajalle Sinikka Tiernalle, valokuvaaja Roni Lehdelle ja tukan tötterölle vääntäneelle Maikulle! 🙂

 

EDIT: Ääh, en tiedä miksi nuo kuvat ei nyt aukea niin isona kuin pitäisi.. Mahtaako tekstistä saada selvää lainkaan? Koitan palata asiaan vielä tänään, jos saisin ne näkymään isompina. 😛

Edit2: kyllä se Ctrl + painamalla suurenee sen verran että voi lukea!