Edellisen postauksen rannerenkaat ja huulipuna pääsivät molemmat eilen illalla käyttöön, kun suuntasimme murun isän ja hänen avovaimonsa syömään ja sen jälkeen kuuntelemaan Jazz-jamittelua. Pukeutumiskriisi oli lähtiessä melkoinen, eikä se nyt sitten ihan nappiin mennytkään, mutta tulipa taas testattua jotakin uutta yhdistelmää. Pitää jatkaa vaatekaapin mylläämistä, jos sieltä vaikka löytyisi joku noille housuille sopiva kesäyläosa.

Ril’sin veska ja korallinen huulipuna kuitenkin passasivat yhteen melkoisen hyvin. Ja kengissäkään ei tietenkään ole mitään valittamista. Ihastun noihin Wienin tuliaisiin itse asiassa koko ajan vaan enemmän ja ainakin omasta mielestäni ne saavat jalkani näyttämään aika näteiltä ja siroilta.

Ja tässä sitten hieman lisää fotoa tuosta kesän suosikkipunasta huulilla. Kyllähän se nyt on kiva, kun kalkinkalpeasta naamasta erottuu edes herkullisen väriset huulet. 😀 Tuo hieman paahtuneemman värinen kaveri oli parkissa ruokapaikamme edessä ja minä samalla kertaa pelkäsin ja ihailin sitä.

Vaatekriisistä ja vatsan pingottaneesta ylensyönnistä huolimatta ilta oli mitä mukavin. Kiehtovat jazz-rytmit ja hyvä skumppa kivassa seurassa. Mitäpä sitä muuta kaipaisi keskiviikkoiltaan.


Siitä huolimatta, että jo teini-iästä asti mammani on joka käänteessä yrittänyt saada minua innostumaan huulipunan käytöstä (”pistäisit nyt edes vähän huulipunaa, niin et näytä niin haamulta”), niin punat ovat  enimmäkseen saaneet härskiintyä meikkipöytäni laatikoissa. Kesäkuisella Helsingin reissulla kuitenkin vietin hetken jos toisenkin huulipunankäytön suurlähettilään eli Pupulandian Jennin seurassa ja koin pientä valaistumista. Sain erään meikkaajan toimesta huuliini kirkasta korallinsävyä ja niin Jenni kuin moni muukin intoili sen sopivan minulle loistavasti ja joidenkin lausuntojen mukaan kyseinen kosmetiikkatuote jopa sai kasvoni hehkumaan. Melkoinen suoritus pikkuiselta väripuikolta!

Sen verran kuitenkin aloin innostumaan kehuista, että päädyin Helsingin shoppailukierroksellani ostamaan reilun tunnin sisällä neljä huulipunaa. (olen aiemminkin maininnut, että mulla on vaan asennot On tai Off). Jenni kehui ostoksista kuultuaan olevansa minusta suorastaan ylpeä. 😀

Suurimmaksi suosikiksi ostoksista on reilun kuukauden aikana noussut ehdottomasti L’oreal Paris Color Riche Intense -puna ja sävy nimeltä Magnetic Coral.  Laiskat meikkipäivät ovat saaneet ihan uutta potkua tästä ja muista  isojen tyttöjen värikynistä!

Kesän asusteiden Top-listalla on värikkäiden huulien lisäksi pysytelleet erilaiset kullan ja pronssin sävyiset korvakorut ja rannerenkaat. Ja minä kun olen yleensä niin hopean ystävä, mutta jotenkin tämä kesä heittää kaiken päälaelleen. Isomman rannerenkaan historiasta minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa.. OIisiko se voinut löytyä joskus mamman laatikoista? Se on joka tapauksessa pyörinyt korurasiassani jo vuoden jos toisenkin. Ilahduinkin melkoisesti kun reilun viikon takaisella Rauman reissulla eksyin pieneen antiikkiliikkeeseen ja löysin sen korutiskistä tuon kapeamman renkaan, joka näytti kovin kovin tutulta. Vitonen tiskiin ja vanha rannerenkaani sai uuden pikkusiskon.

Kuvia punasta ja korusisaruksista In action luvassa seuraavassa postauksessa… nyt painuu pää tyynyyn.

Kesän lemppariasusteisiin on ehdottomasti kuulunut kuvissa näkyvä huulipuna ja rannerenkaat.


Mun keittiössä ja olohuoneessa on tapahtunut ihan kummia viime päivinä. Illalla kun menen nukkumaan, pikkukätöset jäävät muovaavaan, liimaamaan, leikkaamaan ja kokoamaan. Kun aamulla taas herään, on sama tonttupaja jälleen pystyssä. Pienenpieni liimatuubi toisensa jälkeen tyhjentyy ja uunista kiskotaan mitä herkullisemman näköisiä kakkuja ja muffinseja ja pöydät notkuvat linnuista, hepoista sun muista.

Ai että mitäkö täällä oikein tapahtuu? Majoitin Jazzien ajaksi pari ihanaa ja nauravaista blondia jotka ovat kovia askartelemaanpaskartelemaan. 😀

PoniPonin korut ovat aivan suunnattoman makean näköisiä karkkeja, kakkuja, leivonnaisia sun muita herkkuja. Kakkupalojen koristeina komeilevat mansikat, limet ja appelsiinit ovat aivan uskomattoman pikkutarkkoja piperryksiä. Ei mun nakkisormilla vaan sellaisia tehtäis. 😀 Suosituin sokeripommi on kuulemma vaahtokarkit, mutta itseäni viehättää kovasti erehdyttävän aidonnäköiset englannin lakut!

Merry Go Roundin akryylikoruissa puolestaan on graafisempi meininki ja aiheet vaihtelevat yksinkertaisista muodoista palmuihin ja papukaijoihin. Tarjolla on niin sormuksia, korviksia kuin riipuksiakin. MGR:n korut ovat olleet esillä täällä blogissa jo aiemminkin.

Jos olet tulossa Poriin piipahtamaan Jazzeilla ja söpöt käsintehdyt korut kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti pyörähtämään tyttöjen myyntikojulla. Koju löytyy Jazz-kadun kirkonpuoleisesta päästä, kirkolta katsottuna vasemmanpuoleisesta myyntipaikkojen rivistä.

Minulla olisi kuulema majoittajan ominaisuudessa optio johonkin vapaavalintaiseen koruun ja olenkin hypistellyt kaikkia ihanuuksia jo useampana päivänä osaamatta päättää mikä olisi kaikista ihanin. Ehkä mä vaan en päästä tyttöjä enää takaisin kämppään ja pidän kaikki asunnossani luuraavat ihanuudet. 😀

Ja mitenkö nämä taiteilijat päätyivät minun ja murun kikattaviksi ottolapsiksi kymmenen päivän ajaksi? Jututin MGR:n Hennaa viime Jazzeilla blogipostausta varten ja keväällä hän otti yhteyttä kysyäkseen josko osaisin vinkata edullista majoituspaikka Porista koko Jazzien ajaksi. Osasinhan minä. Meiltä nimittäin löytyy vierashuone. 🙂