Olen melko varma, että Apple on palkannut pomoni iPad-diileriksi, jonka tarkoituksena on pienillä ilmaisilla maistiaisilla saada tällainen vaikutteille altis viaton tyttönen pikku hiljaa koukkuun ja sitä myöden ryhtymään itsekin omenafirman asiakkaaksi. Sama taktiikka toimii huumebisneksessä joten miksi ei viihde-elektroniikankin suhteen.

Ensimmäinen askel kohti iPad-himotusta oli se, että onnistuin yhden illan aikana koukuttamaan itseni Angry Birds peliin siinä mittakaavassa,että hakkasin siitä yhteen menoon reilut 60 kenttää läpi ja tänään töiden jälkeen lähes parikymmentä lisää. Joo, kyllä mun on ollut tarkoitus hankkia itselleni jotain harrastuksia, mutta en mä nyt ehkä ihan tätä tarkoittanut.

Pelit eivät ole koskaan jaksaneet innostaa minua kovin kauaa järjettömän alkuinnostuksen jälkeen, joten vihaisien pikkulintujen takia en vielä alkaisi kallista vehjettä hankkimaan. Tänään kuitenkin sain mahdollisuuden testata jotain suurempia intohimoja herättävää, kun klikkasimme iTunes Storessa ostoskoriimme ensimmäisen iPad-numeronsa julkaisseen britti-Voguen reilun parin euron hinnalla. Täytyy sanoa, että hienolta näyttää!

ipad4

Olen erilaisten aikakauslehtien suurkuluttaja ja kannan niitä kotiini kiltolkulla kuukausittain ja niihin kuluvalla rahalla kustantaisi kevyesti parin viikon etelänmatkan joka vuosi. Lehdistä luopuminen on tuskaisaa ja omasta mielestä säilyttämisen arvoiset numerot valtaavat hyllyt, laatikot ja jopa lattiapinta-alaa. Kuinka loistava laite iPad siis olisikaan, kun edes osan lempilehdistään voisi hankkia sähköisessä muodossa edullisemmin ja samalla tilaa säästäen.

Toki painetuissa lehdissä on ihan oma viehätyksensä painomusteen tuoksuineen ja kahisevine sivuineen, ja kylpyammeeseenkin tiputtaa mieluummiin kympin painotuotteen kuin monen sadan päätelaitteen,mutta etenkin reissatessa kanniskelisin mieluummin mukanani monipuolista viihdykettä tarjoavaa laitetta kuin painavaa lehtikasaa. Minä nimittäin kuulun niihin ihmisiin, joka tarvitsee jo tunnin junamatkalle vähintään kolme eri akkainlehteä ja ne on kuulkaa painavaa asiaa.

ipad3

Ainakin tänään selailemani Vogue oli varsin helppokäyttöinen/-lukuinen iPad-julkaisu. Navigointi oli helppoa ja selkeää eikä tekstien luettavuudesakaan ollut mitään ongelmaa. Parasta tämänkaltaisen lehden lukemisessa tällaisessa muodossa on kuitenkin upea kuvanlaatu. Näyttö toistaa etenkin kirkkaat värit elävämpinä kuin paperi ja se saa kuvat näyttämään elävämmiltä ja houkuttelevammilta.

ipad2

Pelkkä lehden sisällön toistaminen sähköisessä muodossa ei vielä tietenkään riittäisi hakkaamaan fyysisiä lehtiä, mutta ainakin Vogue hyödynsi laitteen mahdollisuuksia varsin hienosti lisämateriaaleissaan. Kaikki editorial-kuvat olivat katsottavina erikseen ns. ”puhtaina kuvina” ilman niiden päälle lehdessä taitettuja vaatteiden tietoja Tuotteiden tiedot sai hipaistua näytölle näkyviin niin halutessaan. Koska itseäni kiinnostaa nimenomaan ne kuvat kokonaisuutena, eikä niinkään se minkä merkkisiä releitä niissä esitellään, oli tuo pieni asia minulle merkityksellinen.

Editoriaaleihin toi mahtavaa lisäpotkua myös sekaan ripoteltu liikkuva kuva, joka kertoi vaatteista ja asusteista vielä still-kuvaa enemmän. Mario Testinon kuvaamat huippumallitkin tuntuivat  kerrankin oikeilta ihmisiltä, kun näki heidän liikkuvan ja ilmeilevän lyhyissä ja runollisissa video-muotokuvissa.

ipad1

Ensi tutustumiseni lehteen ja koko ipadiin oli vielä melko lyhyt ja pinnallinen, mutta ehdin siitäkin huolimatta jo innostua melkoisesti. Oman iPadin hankkiminen alkoi jo kummasti himottaa, mutta tarkkaillaan nyt hetki vielä miten tilanne kehittyy esimerkiksi lehtivalikoiman osalta. Mutta ainakin toistaiseksi aion tutustua kojeeseen rauhassa lainailemalla tuota pomon yksilöä, kun hän ystävälliseti lupasi sen olevan mahdollista.

Toinen iPadissa  minua kiinnostava asia olisi se kuinka vaivattomasti bloggaaminen sillä onnistuisi. Tämä läppärin rotisko jolla kotona käytän nettiä, ei ole enää kokonsa ja huonon akkunsa vuoksi mukana kannettavaa mallia, joten näppärälle bloggaamiseen ja muuhun surffailuun soveltuvalle vehkeelle olisi tilausta. Pitänee testata iPadilla bloggaamistavielä lähitulevaisuudessa.

Pientä iPad-lämpöilyä siis havaittavissa,katsotaan yltyykö kovaksi kuumeeksi asti. Onko muita sairastuneita?


Koska omasta olemuksesta ei joulun ajalta ole mitään kovin kaunista kuvamateriaalia, niin  otetaan vaihteeksi kehiin yksi vieraileva tähti.

Kuten ehkä minun omistakin tukkatyyleistäni on ollut huomattavissa, niin olen jo vuosikausia ollut melkoinen sivukaljujen ystävä. Linnanjuhlia seuratessakin hihkuin ilosta joka kerta, kun bongasin mimmin kera asennetta huokuvan sängen. Voitte siis arvata miten innoissani olin, kun sain nyt jouluna kunnian ajella siskontytöltäni J:lta hiuksia hieman vähemmäksi.

joulu_tukka1

joulu_tukka2

Todella kauniin muotoisten kasvojensa ansiosta J:lle sopisi minun mielestäni loistavasti ihan kokonaan lyhyet hiuksetkin, mutta jo pelkästään tämä pienen alueen pois ajaminen toi ihanasti piirteet esille aiempaa paremmin. Tämän monimutkaisesmpiin parturointihommiin ei mun taidot olis sitten riittänytkään. Mutta onneksi lopputuloksesta tykkäsi sekä J itse, että minä.

Mites nämä sänkitukkahommat uppoo teihin?


Sain ihan luvan kanssa avata tänään yhden pomolta saamistani paketeista ja sieltä paljastui jotain kovasti toivottua!

reino1

Olen kaivannut kivoja sisäjalkineita töissä käytettäväksi, sillä ulkojalkineilla vain kantaisin turhaan kuraa ja vettä studioon. Ja missä sitä olisikaan mukavampi tallustella kuin söpöissä pinkeissä reinoissa.

reino2

Tässä on nyt vaan sellainen ongelma, että en raskisi millään jättää näitä tänne työpaikalle, vaan tahtoisin viedä ne mukanani, jotta voisin pitää ne jalassa kotonakin. Asiaan taitaa olla yksi ainoa ratkaisu, nimittäin hankkia kotiin samanmoiset. Mutta olisikohan otettava kotiin vaikka punaiset reinot, niin passaisivat sohviemme väriin…

Vai alkaisko pröystäilemään ja hankkis lähes parisataa maksavat Swarovski kristallein koristellut reinot! 😀 Nuo kimaltavat erikoisreinot ja kaikki muutkin löytää kätevästi reinokaupasta.

reino3

Päivän asu oli vallan reinojen kodikkuuteen sopiva. Benettonin neulemekko 100% villaa, Sandin neuletakki 100& merinovillaa, äidintekemät villasukat 75% villaa ja koko komeuden kruunaa polvista pussittavat kiiltolegginssit. Tätä se on tämä meikäläisen pakkaspäivien työeleganssi. Inspiraatio on kaivettu lähinnä pakkasmittarista. Ripsiväritkin unohtui aamulla kiireessä. I’m too sexy!

Mutta eleganssin vähäisestä määrästä huolimatta itse työt sujui hyvin eikä kumpikaan päivän hääpareista pinkonut ovelta karkuun nähdessään huolettoman lookkini. Ja lapsetkin uskalsi hymyillä mulle. En siis sentään ollut ihan pelottava mörkö.

Tänään vielä metsästämään murulle joululahjaa, (mikä viimetinka?) ja huomenna suunnataan viettämään joulua ihanan Hiiripupun luokse!

Mahaapingottavaa ja leppoisaa joulua teille kaikille!